Tutin käytön ja äkillisen välikorvatulehduksen yhteyden havaitsi ensimmäisenä ruotsalainen hammaslääkäri Larsson vuonna 1975. Tutin ja välikorvatulehdusten välisestä assosiaatiosta on sittemmin tehty Suomessa retrospektiivinen poikkileikkaustutkimus, prospektiivinen seurantatutkimus sekä interventiotutkimus ja muutamia muita havainnoivia tutkimuksia Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Kaikissa on havaittu pieni yhteys tutin käytön ja välikorvatulehdusten esiintymisen välillä.
Niemelän ym. «Niemelä M, Uhari M, Hannuksela A. Pacifiers and de...»1 938 lasta käsittäneessä retrospektiivisessä tutkimuksessa (1994) selvitettiin lasten sairastamien välikorvatulehdusten ja tutin käytön (kyllä/ei) yhteyttä kyselylomakkeen avulla lasten ollessa 5-vuotiaita.
Tuttia käyttäneiden lasten ryhmässä oli enemmän niitä, joilla oli ollut vähintään 4 akuuttia otiittia, kuin tuttia käyttämättömien lasten ryhmässä (riskisuhde 1,43; 95 % luottamusväli 1,06–1,93).
Saman tutkimusryhmän prospektiivisessa jatkotutkimuksessa «Niemelä M, Uhari M, Möttönen M. A pacifier increas...»2 (1995) seurattiin 845 päiväkotihoidossa olevaa lasta keskimäärin 10 kuukauden ajan. Seuranta-aikana 29,5 % tuttia käyttäneistä ja 20,6 % tuttia käyttämättömistä alle 2-vuotiaista lapsista sairasti vähintään 3 välikorvatulehdusta, mutta todettu ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (riskisuhde 1,6; 95 % luottamusväli 0,6–4,1). 2-vuotiailla lapsilla vastaava riskisuhde oli 2,9 (95 % luottamusväli 1,2–7,3) ja 3-vuotiailla 2,5 (95 % luottamusväli 0,8–7,7). Alle 2-vuotiailla lapsilla tutin käytön laskettiin aiheuttavan vuositasolla otiittiepisodien määrän lisääntymisen 3,6:sta 5,4:ään (p = 0,04), mutta vastaavaa tilastollisesti merkitsevää eroa ei todettu yli 2-vuotiailla lapsilla.
Edelleen saman tutkimusryhmän tekemässä interventiotutkimuksessa «Niemelä M, Pihakari O, Pokka T ym. Pacifier as a r...»3 (2000) 14 oululaista neuvolaa jaettiin 7:ään koon ja alueen mukaan samanlaiseen pariin. Toinen parista satunnaistettiin antamaan alle 18 kuukauden ikäisten lasten vanhemmille ohjeita tutin käytön rajoittamisesta 6 kuukauden iästä alkaen ja lopettamisesta 10 kuukauden iässä. Toinen neuvolapari toimi kontrollina. Kaikkien lasten (interventioryhmän n = 272, kontrolliryhmän n = 212) infektioita ja tutin käyttöä seurattiin kuukausittaisin oirepäiväkirjoin 6 kuukauden ajan.
Interventio ei saanut aikaan tutin käytön täydellistä lopettamista, mutta 6–10 kuukauden iässä tutin jatkuva käyttö väheni 27 %:lla. Interventioneuvoloiden lapset sairastivat seuranta-aikana 29 % vähemmän otiitteja kuin kontrollineuvoloiden lapset.
Warrenin prospektiivisessa seurantatutkimuksessa «Warren JJ, Levy SM, Kirchner HL ym. Pacifier use a...»4 (2001) 1 375 lasta rekrytoitiin heidän syntyessään ja heitä seurattiin 12 kuukauden ikään. Otiittidiagnoosit, imemistottumukset ja muut riskitekijät kysyttiin vanhemmilta muutaman kuukauden välein. Tutin käyttäjiä oli 6 viikon iässä 78 % ja 12 kuukauden iässä 39 % lapsista.
Monimuuttuja-analyysissä otiitin ilmaantumiseen assosioituivat ikä (OR 1,34; 95 % luottamusväli 1,3–1,38), tutin käyttö (OR 1,20; 95 % luottamusväli 1,03–1,39) ja poika-sukupuoli (OR 1,19; 95 % luottamusväli 1,01–1,41).
Amerikkalaiseen poikkileikkaustutkimukseen «Jackson JM, Mourino AP. Pacifier use and otitis me...»5 (1999) otettiin 200 tervettä alle 12 kuukauden ikäistä lasta (keski-ikä 8,3 kuukautta). Otiittihistoria selvitettiin sairauskertomuksista, ja tutkimushetken tutin käyttö ja muut riskitekijät kysyttiin vanhemmilta.
Otiitteja oli esiintynyt 36 %:lla tutin käyttäjistä ja 23 %:lla tuttia käyttämättömistä (P < 0,05).
Hollantilaiset tutkijat seurasivat 495 lasta syntymästä 4 vuoden ikään vuosina 2000–2005 «Rovers MM, Numans ME, Langenbach E ym. Is pacifier...»6 (2008).
Niistä 216 lapsesta, jotka käyttivät seurannan alkaessa tuttia, 35 % sairasti vähintään 1 otiitin, kun taas niistä 260 lapsesta, jotka eivät käyttäneet tuttia, 32 % sairasti vähintään 1 otiitin (OR 1,3; 95 % luottamusväli 0,9–1,9). Toistuville otiiteille vastaavat luvut olivat 16 % ja 11 % (OR 1,9, luottamusväli 1,1–3,2).
Egyptiläisessä tutkimuksessa «Salah M, Abdel-Aziz M, Al-Farok A ym. Recurrent ac...»7 tarkasteltiin tutin käyttöä ja muita mahdollisia otiitin riskitekijöitä retrospektiivisesti sairauskertomuksista 340 toistuvia otiitteja sairastavalla lapsella.
Tuttia käyttävillä lapsilla oli keskimäärin 5,8 korvatulehdusta seuranta-aikana ja tuttia käyttämättömillä 5,1. Ero oli tilastollisesti merkitsevä, mutta ikää ei analyysissä vakioitu.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit
Tutin ja otiitin välisen yhteyden taustalla olevaa patogeneettistä mekanismia ei tunneta.