Takaisin

Stimulanttiriippuvuuksien psykososiaalinen hoito

Näytönastekatsaukset
Sari Castrén
12.4.2018

Näytön aste: B

Stimulanttiriippuvuuksien hoidossa psykososiaalinen hoito näyttää olevan parempi kuin hoitamatta jättäminen.

Minozzi ym. (2016) katsaukseen «Minozzi S, Saulle R, De Crescenzo F ym. Psychosoci...»1 sisällytettiin kaikki satunnaistetut tutkimukset, joissa oli tutkittu psykososiaalisten hoitojen vaikuttavuutta stimulanttiriippuvuuden hoidossa. Vertailukohteena oli ei hoitoa (no intervention) (32 tutkimusta), tavanomainen hoito (TAU) (6 tutkimusta) ja vaihtoehtoinen psykososiaalinen hoito (13 tutkimusta). Tutkimuksiin hyväksyttiin ≤ 18-vuotiaat.

Yhteensä Minozzi ym. (2016) Cochrane-katsaukseen hyväksyttiin 52 tutkimusta (n = 6 923); 63 % miehiä, keski-ikä 36,7 vuotta). Kokaiinitutkimuksia oli 38, amfetamiinitutkimuksia 1, metamfetamiinitutkimuksia 4, stimulanttitutkimuksia 5 ja epäspesifejä stimulantteja koskevia tutkimuksia 4. Tutkimukset oli julkaistu vuosina 1983–2015. Psykososiaalisten hoitojen kesto vaihteli 1–9 kuukauteen; 2 hoitomuotoa sisälsi vain 1 käyntikerran. Tutkimuksista 41 oli toteutettu Yhdysvalloissa, 4 Espanjassa, 3 Australiassa ja 2 sekä Sveitsissä että Englannissa. Tutkimuksissa oli käytetty yhteensä 6 erilaista psykososiaalista hoitomuotoa.

Seuraavia hoitomuotoja tarkasteltiin:

  • Käyttäytymisterapeuttiset hoidot: 4 erilaista hoitomuotoa (CBT, CM, MI, Interpersonal terapia), 50 tutkimusta
  • Psykoanalyyttisesti orientoituneet hoidot: 1 tutkimus
  • Muut hoitomuodot (12-askeleen ohjelmaan perustuva): 1 tutkimus

Kun mitä tahansa yllämainituista hoitomuodoista verrattiin ei hoitoa lainkaan saavien ryhmiin, havaittiin, että hoidon keskeyttäminen aleni (24 tutkimusta, n = 3 393; RR = 0,83; 95 % luottamusväli 0,76–0,91; nosti abstinenssia (8 tutkimusta, n = 1 241; RR = 2,14; 95 % luottamusväli 1,27–3,59; ei pidentänyt jatkuvaa abstinenssia pisimmän seuranta-ajan jälkeen (4 tutkimusta, n = 324; RR = 2,12; 95 % luottamusväli 0,77–5,86); lisäsi abstinenssia pituutta (10 tutkimusta, n = 1 354; standardoitu keskiarvo (SMD) 0,48; 95 % luottamusväli 0,34–0,63). Näitä tutkimuksia arvioitaessa on syytä huomioida, että suurimpaan osaan tutkimuksissa, joissa oli käytetty "ei hoitoa lainkaan"-ryhmää, oli hyväksytty hoito (mm. tavanomainen hoito tai farmakologinen hoito), jota molemmat ryhmät saivat.

Kun yllä olevia hoitomuotoja verrattiin tavanomaiseen hoitoon, havaittiin, että mikä tahansa tarjotuista psykososiaalisista hoitomuodoista alensi hoidon keskeyttämistä (6 tutkimusta, n = 516, RR = 0,72; 95 % luottamusväli 0,59–0,89); ei pidentänyt jatkuvaa abstinenssia (2 tutkimusta, n = 224, RR = 1,27; 95 % luottamusväli 0,94–1,72); ei pidentänyt abstinenssia (1 tutkimus, n = 110, MD- 3,15 vuorokautta; 95 % luottamusväli 10,35–4,05).

Minkä tahansa psykososiaalisen hoitomuodon lisääminen tavanomaiseen hoitoon (tyypillisesti keskusteluhoito tai "case management") mahdollisesti alentaa hoidon keskeyttämisprosenttia ja kasvattaa abstinenssin määrää. On myös mahdollista, että se lisää hoidon saavia jatkamaan abstinenssia hoidon loppuun saakka, mutta ei välttämättä takaa pysyvää tulosta pidemmällä seurannalla. Kun mitä tahansa yllämainituista psykososiaalisista hoitomuodoista verrattiin tavanomaiseen hoitomuotoon, psykososiaaliset hoitomuodot saattavat lisätä hoidossa pysymistä, mutta eivät paranna abstinenssia hoidon lopussa/loputtua tai pidennä abstinenssia.

Katsauksen yhteenvedossa todetaan, että psykososiaalisista hoidoista on hyötyä, mutta käytettyjen psykososiaalisten menetelmien heterogeenisyydestä johtuen mitään yksittäistä terapiaa tai sen elementtiä ei voitu identifioida. Katsauksessa kuitenkin todettiin, että palkkiohoidon (contingency management) vaikuttavuutta verrattuna johonkin muuhun psykososiaaliseen hoitomuotoon on syytä tutkia jatkossa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Suurin osa tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa, joten tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava niin kontekstiin kuin kulttuuriin sidonnaiset tekijät.

Kirjallisuutta

  1. Minozzi S, Saulle R, De Crescenzo F ym. Psychosocial interventions for psychostimulant misuse. Cochrane Database Syst Rev 2016;9:CD011866 «PMID: 27684277»PubMed