Amato ym. (2011) tekemään meta-analyysiin «Amato L, Minozzi S, Davoli M ym. Psychosocial comb...»1 sisällytettiin kaikki tutkimukset, jossa oli tutkittu opioidikorvaushoitoon liitettyjä psykososiaalisia interventioita. Vertailukohteena oli tavanomainen opioidikorvaushoito. Alle 18-vuotiaita ja raskaana olevia ei otettu mukaan analyysiin.
Yhteensä meta-analyysiin hyväksyttiin 35 tutkimusta (n = 4 319; 73 % miehiä, keski-ikä 35 vuotta). Tutkimukset oli julkaistu vuosina 1980–2011. Interventioiden kesto vaihteli 6–48 viikkoa (keskiarvo 17 viikkoa). Tutkimuksista 31 oli toteutettu Yhdysvalloissa, 1 Saksassa, 1 Skotlannissa, 1 Malesiassa ja 1 Kiinassa. Tutkimuksissa oli käytetty yhteensä 12 erilaista psykososiaalista interventiota ja 3 erilaista opioidiagonistia (28 metadonitutkimusta, 6 buprenorfiinitutkimusta ja 1 LAAM-tutkimus).
Seuraavia hoitomuotoja tarkasteltiin:
Tavanomaiseen opioidikorvaushoitoon verraten strukturoidun psykososiaalisen intervention liittäminen opioidikorvaushoitoon ei parantanut hoitoretentiota (27 tutkimusta, n = 3 124; RR = 1,03; 95 % luottamusväli 0,98–1,07); opioidiabstinenssia lyhyemmällä (8 tutkimusta, n = 1 002; RR = 1,12; 95 % luottamusväli 0,92–1,37) tai pitemmällä aikavälillä (3 tutkimusta, n = 181 RR = 1,15; 95 % luottamusväli 0,98–1,36); hoitokomplianssia (3 tutkimusta, n = 685, keskiarvojen ero (MD) = 0,43; 95 % luottamusväli -0,05–0,92) eikä vähentänyt psyykkisiä oireita SCL-90 mittarilla arvioituna (3 tutkimusta, MD = 0,02; 95 % luottamusväli -0,28–0,31) tai masennusoireita BDI-kyselyllä arvioituna (3 tutkimusta, MD = -1,70; 95 % luottamusväli -3,91–0,51). Meta-analyysissä ei myöskään havaittu eroja yksittäisten psykososiaalisten interventioiden välillä.
Dugoshin ym. «Dugosh K, Abraham A, Seymour B ym. A Systematic Re...»2 tekemässä systemaattisessa katsauksessa selvitettiin psykososiaalisten hoitojen tuloksellisuutta opioidikorvaushoidon rinnalla. Mukaan luettiin kaikki vuosina 2008–2014 julkaistut tutkimukset, joissa mitä tahansa psykososiaalista hoitoa oli tutkittu suhteessa vertailuryhmään. Poissulkukriteereinä oli liian pieni otoskoko (alle 15 tutkittavaa), tutkimus oli liian heikkotasoinen, jotta tilastollista analysointia olisi voinut tehdä tai että oli tutkittu erityisryhmiä, kuten nuoria tai raskaana olevia.
Kaikkiaan 27 tutkimusta otettiin mukaan systemaattiseen katsaukseen. Näistä 2 oli meta-analyysejä ja 1 systemaattinen katsaus.
Kaikkiaan 14 tutkimusta kartoitti psykososiaalisen hoidon tuloksellisuutta metadonikorvaushoidon yhteydessä. 9 tutkimuksessa psykososiaalinen hoito paransi hoitotulosta hoitoon osallistumisen ja päihdekäytön suhteen. 7 tutkimuksessa myös HIV-riskin arvioitiin pienentyneen. Suurimmassa osassa tutkimuksista vertailuryhmässä oli jokin muu kuin "pelkkä metadonikorvaushoitolääkitys". Käytetyt interventiot olivat seuraavat:
Buprenorfiinikorvaushoidon yhteydessä annettua psykososiaalista hoitoa tutkittiin 5 tutkimuksessa. Tutkitut psykososiaaliset hoitomuodot olivat seuraavat:
Kommentti: Systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin sisällytetyt tutkimukset olivat hyvin heterogeenisiä käytetyn korvaushoitolääkkeen, intervention, vertailuryhmän, hoitotuloksen määrittelyn ja seuranta-ajan suhteen. Tutkimusten laatu oli osin heikko, ja useissa tutkimuksissa otoskoot olivat pieniä, eikä ITT-analyysejä (intention to treat) oltu tehty.
Suurimmassa osassa tutkimuksista vertailuryhmä koostui tavanomaisesta opioidikorvaushoidosta, joissa suurimmassa osassa tarjottiin opioidikorvaushoidon rinnalla jotain psykososiaalista hoitoa, kuten tukea antavaa yksilö- tai ryhmähoitoa tai -neuvontaa. Tutkimukset eivät siis varsinaisesti anna tietoa siitä, onko ylipäätään psykososiaalisen hoidon liittäminen hoitoon tuloksellista, vaan siitä, että onko jokin tietty psykososiaalinen interventio tehokkaampaa kuin tavanomainen korvaushoito, jossa on usein mukana jotain psykososiaalisen hoidon elementtejä.
Maailman Terveysjärjestön (WHO) laatiman opioidiriippuvuuden hoito-ohjeistuksen taustapaperiksi tuotetussa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa «Drummond DC, Perryman K. Psychosocial Intervention...»3 kartoitettiin kontrolloituja tutkimuksia, joissa oli tutkittu mitä tahansa psykososiaalista interventiota opioidikorvaushoidon rinnalla. Katsaukseen mukaan otetut tutkimukset oli julkaistu vuosina 1981–2004.
Metadonikorvaushoidossa kognitiivisen käyttäytymisterapian (KBT) tuloksellisuutta kartoittavia tutkimuksia löytyi yhteensä 8, joista 7:ssä KBT metadonikorvaushoitoon liitettynä paransi jollain hoitotulosta arvioivalla määreellä (esim. oheiskäyttö, rikollisuus, riskikäyttäytyminen) hoidon tuloksellisuutta.
Palkkiohoidon (contingency management) tuloksellisuutta kartoittavia tutkimuksia löytyi yhteensä metadonikorvaushoidon yhteydessä 15 ja buprenorfiinihoidon yhteydessä 2. Palkkiohoitoa oli toteutettu vaihtelevin tavoin, mutta yleensä palkittiin puhtaiden huumeseulojen antamisesta tai hoitoon osallistumisesta. Buprenorfiinitutkimuksien yhteydessä tutkittiin palkkiohoidon rinnalla myös masennuslääkkeen yhdistämistä opioidikorvaushoitoon. Kaikissa 17 tutkimuksissa palkkiohoidon liittäminen hoitoon paransi opioidikorvaushoidon tuloksellisuutta jollain hoitotulosta arvioivalla määreellä.
Neuvonnan (counseling) hyötyä oli arvioitu 12 tutkimuksessa. Myös vertailuryhmissä oli liki aina käytetty jonkinlaista neuvontaa. Tehostetun tai strukturoidun neuvonnan liittäminen korvaushoitoon oli tavanomaista opioidikorvaushoitoa tuloksellisempaa kaikissa tutkimuksissa jollain määreellä arvioituna.
Perheterapian hyötyä kartoitettiin 2 metadonikorvaushoitotutkimuksessa. Toisessa tutkimuksessa perheterapia kohensi vanhemmuustaitoja ja vähensi oheiskäyttöä, toisessa pienellä aineistolla tehdyssä tutkimuksessa oheiskäyttö ja perheen sisäiset ongelmat vähenivät enemmän tavanomaiseen hoitoon verraten.
Psykoterapian hyötyä metadonikorvaushoidon yhteydessä oli tutkittu 9 tutkimuksessa, joista 7 oli metadonikorvaushoitotutkimuksia ja 1:ssä korvaushoitolääkkeenä oli LAAM. Koska tutkitut psykoterapiamuodot vaihtelivat merkittävästi keskenään, niiden keskinäinen vertailu oli mahdotonta. Tulokset olivat psykoterapiasta saadun hyödyn suhteen osin ristiriitaisia.
Ruotsissa Socialstryrelsenin vuonna 2015 julkaisemassa huumeongelmien hoitosuosituksessa «Nationella riktlinjer för vård och stöd vid missbr...»4 opioidien väärinkäyttöön tai opioidiriippuvuuden hoitoon on tehty suositukset psykososiaalisen hoidon tarjoamisesta lääkkeellisen hoidon rinnalla. Suositukset on arvioitu asteikolla 1–10, jossa 1 tarkoittaa hoidon järjestämisen osalta korkeinta tärkeysluokkaa.
1. Lyhytinterventioon liitetty motivoiva haastattelu tai muu keskusteluhoito
2. 12 askeleen hoitomallit lääkkeelliseen hoitoon yhdistettynä
3. Yhteisövahvistusmalli (Community Reinforcement Approach; CRA) lääkkeelliseen hoitoon yhdistettynä
4. Kognitiivinen käyttäytymisterapia tai relapsin ehkäisy lääkkeelliseen hoitoon yhdistettynä
5. Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) lääkkeelliseen hoitoon yhdistettynä
6. Palkkiohoito (contingencey management) lääkkeelliseen hoitoon yhdistettynä
7. Psykodynaaminen psykoterapia lääkkeelliseen hoitoon yhdistettynä
Tavanomaiseen hoitoon verraten psykodynaamisella psykoterapialla lääkkeelliseen hoitoon yhdistettynä oli pieni vaikutus opioidin käyttöön 7, muttei enää 12 kuukauden seurannassa. Tieteellinen näyttö vähäistä. 4 heikkolaatuista tutkimusta. Suosituksen aste 5/10.
8. Ratkaisukeskeinen psykoterapia lääkkeelliseen hoitoon yhdistettynä
Kommentti: Kyse on ruotsalaisesta päihdeongelmaisen hoitosuosituksesta, johon olo käyty systemaattisesti läpi aiheeseen liittyvä kirjallisuus ilman tilastollista analyysiä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: