Monikeskustutkimuksessa (MOTHER) «Jones HE, Kaltenbach K, Heil SH ym. Neonatal absti...»1 (6 keskusta Yhdysvalloissa, 1 Itävallassa ja 1 Kanadassa) satunnaistettiin 175 opioidiriippuvaista naista kaksoissokkoutettuun kaksoislumekontrolloituun tutkimukseen, jossa verrattiin yksilöllistä raskaudenaikaista metadoni- ja buprenorfiinikorvaushoitoa. Asetelma oli suunniteltu vastasyntyneen vieroitusoireiden tutkimista varten, mutta ensisijaisena loppumuuttujana oli myös vastasyntyneen päänympärys. Toissijaisina muuttujina olivat lapsen syntymäpaino ja pituus, raskauden kesto, Apgar-pisteet, äidin oheiskäyttö, raskauden seurantakäyntien lukumäärä ja hoidon keskeyttäminen. 86 naista satunnaistettiin buprenorfiiniryhmään ja 89 metadoniryhmään. Analyysivaiheessa mukana oli 58 naista buprenorfiiniryhmästä ja 73 metadoniryhmästä.
Vastasyntyneen päänympäryksessä, painossa ja -pituudessa, raskauden kestossa, Apgar-pisteissä, äidin oheiskäytössä tai seurantakäyntien lukumäärässä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Vastasyntyneen vieroitusoireyhtymän (NAS) esiintyvyydessä ei ollut eroja ryhmien välillä (p = 0,26). Sen sijaan vierotusoireet olivat lievempiä buprenorfiinialtistuneessa ryhmässä, kun verrattiin vieroitusoireiden hoidoksi annetun morfiinin kokonaismäärää (1,1 mg vs. 10,4 mg, p < 0,0091) ja sairaalahoidon kestoa (10,0 päivää vs. 17,5 päivää, p < 0,0091). Metadoniryhmässä 16/89 (18 %) ja buprenorfiiniryhmässä 28/86 (33 %) naisista keskeytti hoidon ennen synnytystä (p = 0,02).
Itävaltalaisessa työssä «Fischer G, Ortner R, Rohrmeister K ym. Methadone v...»2 18 opioidiriippuvaista naista, joilla raskauden kesto oli 24–29 viikkoa, satunnaistettiin kaksoissokkoutettuun kaksoislumekontrolloituun buprenorfiini- (n = 9) tai metadonikorvaushoitoon (n = 9). Poissulkukriteereinä olivat alle 18 vuoden ikä, riskiraskaus, vakava somaattinen tai psykiatrinen perussairaus ja sekakäyttö lukuun ottamatta kannabistuotteiden käyttöä virtsan huumeseulanäytteessä tutkimuksen alkaessa. 2 naista poistettiin tutkimuksesta komplianssiongelmien vuoksi, 1 kummastakin ryhmästä. Metadonihoitoryhmässä tapahtui 2 kohdunsisäistä sikiökuolemaa (fetus mortus); toisessa tapauksista todettiin äidillä runsasta oheiskäyttöä. Metadonihoidossa oli vähemmän opioidien oheiskäyttöä (p = 0,047). Lievästi ennenaikaisina (34–36. raskausviikolla) syntyi 3 lasta metadonihoitoryhmässä (n = 6) ja 2 (n = 8) buprenorfiinihoitoryhmässä (NS).
Lasten syntymäpainossa ei ollut eroa ryhmien välillä, ei myöskään vastasyntyneen vieroitusoireyhtymän (NAS) esiintyvyydessä. 43 % vastasyntyneistä ei tarvinnut hoitoa NAS:ään.
Ruotsalaisessa työssä «Kakko J, Heilig M, Sarman I. Buprenorphine and met...»3 selvitettiin 2 opioidiriippuvaisen naiskohortin raskauksien kulkua. Ryhmät muodostuivat 39 buprenorfiinikorvaushoidossa olevasta naisesta ja 47 heille syntyneestä lapsesta sekä 26 metadonikorvaushoidossa olevasta naisesta ja 35 heille syntyneestä lapsesta. Buprenorfiiniryhmässä todettiin 2 kaksosparia ja 1 kohdunsisäinen sikiökuolema.
Keskimääräinen syntymäpaino oli buprenorfiiniryhmässä korkeampi (3 250 g vs. 2 941 g, p = 0,008) ja myös pienipainoisina syntyneitä (< 2 500 g) oli metadoniryhmässä enemmän (p = 0,03). Ennen 37. raskausviikkoa syntyneiden määrässä ei olut eroja, ei myöskään Apgar-pisteissä.
Sen sijaan vastasyntyneen vieroitusoireyhtymä (NAS) oli harvinaisempi buprenorfiinialtistuneilla (40,4 vs. 77,8 %, p = 0,0008), he tarvitsivat harvemmin lääkehoitoa vierotusoireisiinsa (14,9 vs. 52,8 %, p = 0,0004) ja heidän sairaalahoitojaksonsa olivat lyhyempiä (9,4 vs. 19,7 päivää, p = 0,0009) kuin metadonialtistuneilla.
Yhdysvaltalaisessa työssä «Jones HE, Johnson RE, Jasinski DR ym. Buprenorphin...»4 30 heroiiniriippuvaista 21–40-vuotiasta naista satunnaistettiin raskausviikoilla 16–30 kaksoissokkoutettuun, kaksoislumekontrolloituun metadoni- (n = 15) tai buprenorfiinikorvaushoitoon (n = 15). Poissulkukriteereinä olivat metadonipositiivinen virtsanäyte, alkoholin ongelmakäyttö, bentsodiatsepiinien käyttö, vakava somaattinen tai psykiatrinen sairaus tai riskiraskaus. 11 metadonihoidossa ja 9 buprenorfiinihoidossa ollutta naista pysyi tutkimuksessa mukana loppuun asti, ja heidän tietonsa analysoitiin.
Buprenorfiinille altistuneet vastasyntyneet olivat keskimäärin 528 g painavampia kuin metadonille altistuneet (NS), mutta syntymäpituuksissa tai päänympäryksissä ei ollut eroja. Raskauden kestossa ei todettu eroja ryhmien välillä (1 metadonille altistunut lapsi syntyi ennenaikaisesti), ei myöskään Apgar-pisteissä tai sektioiden määrässä. Oheiskäyttö oli vähäistä molemmissa ryhmissä virtsan huumetestien perusteella. Vierotusoireiden vuoksi hoitoa sai 46 % metadonille altistuneista ja 20 % buprenorfiinille altistuneista vastasyntyneistä (NS). Metadonille altistuneet vastasyntyneet tarvitsivat sairaalahoitoa pidempään kuin buprenorfiinille altistuneet (8,1 vs. 6,8 päivää, p = 0,021).
Yhdysvaltalaisessa työssä «Jansson LM, Dipietro JA, Velez M ym. Fetal neurobe...»5 verrattiin 11 metadonille altistuneen ja 6 buprenorfiinille altistuneen sikiön sydänäänikäyriä 2,5 tuntia lääkkeen otosta raskausviikoilla 24, 28, 32 ja 36. Buprenorfiinille altistuneiden sydänäänikäyrissä oli enemmän vaihtelevuutta ja akseleraatioita, ja sikiöt liikkuivat enemmän kuin metadonille altistuneet (p < 0,05).
Raskaudenaikaisessa korvaushoidossa buprenorfiinin mahdollisena etuna metadoniin nähden voidaan pitää vähäisempää kulkeutumista istukan läpi sikiöön; sikiön buprenorfiinin plasmapitoisuus oli < 10 % äidin plasmapitoisuudesta in vitro tutkimuksessa «Nanovskaya T, Deshmukh S, Brooks M ym. Transplacen...»6.
MOTHER-tutkimuksen aineiston lisätutkimuksessa «Gaalema DE, Scott TL, Heil SH ym. Differences in t...»7 selvitettiin metadonille (n = 72) tai buprenorfiinille (n = 57) altistuneiden vastasyntyneiden vieroitusoireiden laatua 10 päivän syntymästä. Metadonille altistuneilla todettiin merkitsevästi enemmän neurologisia oireita (vapina, hyperaktiivinen Moro-heijaste) kuin buprenorfiinille altistuneilla, kun taas näillä oli merkitsevästi enemmän autonomisen hermoston hengitys- ja suolisto-oireita oireita (nenän tukkoisuutta, aivastelua, löysiä ulosteita).
Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Brogly SB, Saia KA, Walley AY ym. Prenatal bupreno...»8 raskaudenaikaisen buprenorfiini- tai metadonialtistuksen vaikutuksesta vastasyntyneen vointiin verrattiin 12 tutkimuksen tuloksia. 515 buprenorfiinille altistunutta ja 855 metadonille altistunutta vastasyntynyttä olivat syntyneet vuosina 1996–2012. Buprenorfiinialtistuneilla oli vähemmän hoitoa vaatineita vieroitusoireita (RR 0,90; 95 % luottamusväli 0,81–0,98) ja keskimääräinen sairaalahoitoaika oli lyhyempi (-7,23 päivää; 95 % luottamusväli -10,64 – 3,83) kuin metadonialtistuneilla. Vieroitusoireiden hoitoaika oli lyhyempi (-8,46 päivää; 95 % luottamusväli -14,48 – -2,44) ja morfiinin tarve vähäisempi (-3,60 mg; 95 % luottamusväli -7,26–0,07) buprenorfiinialtistuneilla. Buprenorfiiniryhmässä oli pidempi raskauden kesto ja syntymäpaino, -pituus, ja päänympärys oli suurempi. Buprenorfiiniryhmässä oli vähemmän opioidien oheiskäyttöä (RR 0,44; 95 % luottamusväli 0,28–0,70). Tosin analyyseissä nähtiin mahdollisena sekoittavana tekijänä buprenorfiiniryhmän paremmille tuloksille korvaushoitovalmisteen valintaan johtanut äidin tausta.
Kommentti: Jos nainen on jo vakiintuneessa metadonikorvaushoidossa, korvaushoitovalmistetta ei ole raskauden vuoksi syytä vaihtaa. Kuitenkin, jos buprenorfiinikorvaushoidolla ei saavuteta toivottua hoitotulosta, voidaan siirtyä metadonikorvaushoitoon (NSW 2014 ja ASAM 2015 kongressit).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: