Monikeskustutkimuksessa (MOTHER) «Jones HE, Kaltenbach K, Heil SH ym. Neonatal absti...»1 (6 keskusta Yhdysvalloissa, 1 Itävallassa ja 1 Kanadassa) satunnaistettiin 175 opioidiriippuvaista naista kaksoissokkoutettuun kaksoislumekontrolloituun tutkimukseen, jossa verrattiin yksilöllistä raskaudenaikaista metadoni- ja buprenorfiinikorvaushoitoa. Asetelma oli suunniteltu vastasyntyneen vieroitusoireiden tutkimista varten, mutta ensisijaisena loppumuuttujana oli myös vastasyntyneen päänympärys. Toissijaisina muuttujina olivat lapsen syntymäpaino ja pituus, raskauden kesto, Apgar-pisteet, äidin oheiskäyttö, raskauden seurantakäyntien lukumäärä ja hoidon keskeyttäminen. 86 naista satunnaistettiin buprenorfiiniryhmään ja 89 metadoniryhmään. Analyysivaiheessa mukana oli 58 naista buprenorfiiniryhmästä ja 73 metadoniryhmästä.
Vastasyntyneen päänympäryksessä, painossa ja -pituudessa, raskauden kestossa, Apgar-pisteissä, äidin oheiskäytössä tai seurantakäyntien lukumäärässä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Vastasyntyneen vieroitusoireyhtymän (NAS) esiintyvyydessä ei ollut eroja ryhmien välillä (p = 0,26). Sen sijaan vierotusoireet olivat lievempiä buprenorfiinialtistuneessa ryhmässä, kun verrattiin vieroitusoireiden hoidoksi annetun morfiinin kokonaismäärää (1,1 mg vs. 10,4 mg, p < 0,0091) ja sairaalahoidon kestoa (10,0 päivää vs. 17,5 päivää, p < 0,0091). Metadoniryhmässä 16/89 (18 %) ja buprenorfiiniryhmässä 28/86 (33 %) naisista keskeytti hoidon ennen synnytystä (p = 0,02).
Itävaltalaisessa työssä «Fischer G, Ortner R, Rohrmeister K ym. Methadone v...»2 18 opioidiriippuvaista naista, joilla raskauden kesto oli 24–29 viikkoa, satunnaistettiin kaksoissokkoutettuun kaksoislumekontrolloituun buprenorfiini- (n = 9) tai metadonikorvaushoitoon (n = 9). Poissulkukriteereinä olivat alle 18 vuoden ikä, riskiraskaus, vakava somaattinen tai psykiatrinen perussairaus ja sekakäyttö lukuun ottamatta kannabistuotteiden käyttöä virtsan huumeseulanäytteessä tutkimuksen alkaessa. 2 naista poistettiin tutkimuksesta komplianssiongelmien vuoksi, 1 kummastakin ryhmästä. Metadonihoitoryhmässä tapahtui 2 kohdunsisäistä sikiökuolemaa (fetus mortus); toisessa tapauksista todettiin äidillä runsasta oheiskäyttöä. Metadonihoidossa oli vähemmän opioidien oheiskäyttöä (p = 0,047). Lievästi ennenaikaisina (34–36. raskausviikolla) syntyi 3 lasta metadonihoitoryhmässä (n = 6) ja 2 (n = 8) buprenorfiinihoitoryhmässä (NS).
Lasten syntymäpainossa ei ollut eroa ryhmien välillä, ei myöskään vastasyntyneen vieroitusoireyhtymän (NAS) esiintyvyydessä. 43 % vastasyntyneistä ei tarvinnut hoitoa NAS:ään.
Ruotsalaisessa työssä «Kakko J, Heilig M, Sarman I. Buprenorphine and met...»3 selvitettiin 2 opioidiriippuvaisen naiskohortin raskauksien kulkua. Ryhmät muodostuivat 39 buprenorfiinikorvaushoidossa olevasta naisesta ja 47 heille syntyneestä lapsesta sekä 26 metadonikorvaushoidossa olevasta naisesta ja 35 heille syntyneestä lapsesta. Buprenorfiiniryhmässä todettiin 2 kaksosparia ja 1 kohdunsisäinen sikiökuolema.
Keskimääräinen syntymäpaino oli buprenorfiiniryhmässä korkeampi (3 250 g vs. 2 941 g, p = 0,008) ja myös pienipainoisina syntyneitä (< 2 500 g) oli metadoniryhmässä enemmän (p = 0,03). Ennen 37. raskausviikkoa syntyneiden määrässä ei olut eroja, ei myöskään Apgar-pisteissä.
Sen sijaan vastasyntyneen vieroitusoireyhtymä (NAS) oli harvinaisempi buprenorfiinialtistuneilla (40,4 vs. 77,8 %, p = 0,0008), he tarvitsivat harvemmin lääkehoitoa vierotusoireisiinsa (14,9 vs. 52,8 %, p = 0,0004) ja heidän sairaalahoitojaksonsa olivat lyhyempiä (9,4 vs. 19,7 päivää, p = 0,0009) kuin metadonialtistuneilla.
Yhdysvaltalaisessa työssä «Jones HE, Johnson RE, Jasinski DR ym. Buprenorphin...»4 30 heroiiniriippuvaista 21–40-vuotiasta naista satunnaistettiin raskausviikoilla 16–30 kaksoissokkoutettuun, kaksoislumekontrolloituun metadoni- (n = 15) tai buprenorfiinikorvaushoitoon (n = 15). Poissulkukriteereinä olivat metadonipositiivinen virtsanäyte, alkoholin ongelmakäyttö, bentsodiatsepiinien käyttö, vakava somaattinen tai psykiatrinen sairaus tai riskiraskaus. 11 metadonihoidossa ja 9 buprenorfiinihoidossa ollutta naista pysyi tutkimuksessa mukana loppuun asti, ja heidän tietonsa analysoitiin.
Buprenorfiinille altistuneet vastasyntyneet olivat keskimäärin 528 g painavampia kuin metadonille altistuneet (NS), mutta syntymäpituuksissa tai päänympäryksissä ei ollut eroja. Raskauden kestossa ei todettu eroja ryhmien välillä (1 metadonille altistunut lapsi syntyi ennenaikaisesti), ei myöskään Apgar-pisteissä tai sektioiden määrässä. Oheiskäyttö oli vähäistä molemmissa ryhmissä virtsan huumetestien perusteella. Vierotusoireiden vuoksi hoitoa sai 46 % metadonille altistuneista ja 20 % buprenorfiinille altistuneista vastasyntyneistä (NS). Metadonille altistuneet vastasyntyneet tarvitsivat sairaalahoitoa pidempään kuin buprenorfiinille altistuneet (8,1 vs. 6,8 päivää, p = 0,021).
Yhdysvaltalaisessa työssä «Jansson LM, Dipietro JA, Velez M ym. Fetal neurobe...»5 verrattiin 11 metadonille altistuneen ja 6 buprenorfiinille altistuneen sikiön sydänäänikäyriä 2,5 tuntia lääkkeen otosta raskausviikoilla 24, 28, 32 ja 36. Buprenorfiinille altistuneiden sydänäänikäyrissä oli enemmän vaihtelevuutta ja akseleraatioita, ja sikiöt liikkuivat enemmän kuin metadonille altistuneet (p < 0,05).
Raskaudenaikaisessa korvaushoidossa buprenorfiinin mahdollisena etuna metadoniin nähden voidaan pitää vähäisempää kulkeutumista istukan läpi sikiöön; sikiön buprenorfiinin plasmapitoisuus oli < 10 % äidin plasmapitoisuudesta in vitro tutkimuksessa «Nanovskaya T, Deshmukh S, Brooks M ym. Transplacen...»6.
MOTHER-tutkimuksen aineiston lisätutkimuksessa «Gaalema DE, Scott TL, Heil SH ym. Differences in t...»7 selvitettiin metadonille (n = 72) tai buprenorfiinille (n = 57) altistuneiden vastasyntyneiden vieroitusoireiden laatua 10 päivän syntymästä. Metadonille altistuneilla todettiin merkitsevästi enemmän neurologisia oireita (vapina, hyperaktiivinen Moro-heijaste) kuin buprenorfiinille altistuneilla, kun taas näillä oli merkitsevästi enemmän autonomisen hermoston hengitys- ja suolisto-oireita oireita (nenän tukkoisuutta, aivastelua, löysiä ulosteita).
Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Brogly SB, Saia KA, Walley AY ym. Prenatal bupreno...»8 raskaudenaikaisen buprenorfiini- tai metadonialtistuksen vaikutuksesta vastasyntyneen vointiin verrattiin 12 tutkimuksen tuloksia. 515 buprenorfiinille altistunutta ja 855 metadonille altistunutta vastasyntynyttä olivat syntyneet vuosina 1996–2012. Buprenorfiinialtistuneilla oli vähemmän hoitoa vaatineita vieroitusoireita (RR 0,90; 95 % luottamusväli 0,81–0,98) ja keskimääräinen sairaalahoitoaika oli lyhyempi (-7,23 päivää; 95 % luottamusväli -10,64 – 3,83) kuin metadonialtistuneilla. Vieroitusoireiden hoitoaika oli lyhyempi (-8,46 päivää; 95 % luottamusväli -14,48 – -2,44) ja morfiinin tarve vähäisempi (-3,60 mg; 95 % luottamusväli -7,26–0,07) buprenorfiinialtistuneilla. Buprenorfiiniryhmässä oli pidempi raskauden kesto ja syntymäpaino, -pituus, ja päänympärys oli suurempi. Buprenorfiiniryhmässä oli vähemmän opioidien oheiskäyttöä (RR 0,44; 95 % luottamusväli 0,28–0,70). Tosin analyyseissä nähtiin mahdollisena sekoittavana tekijänä buprenorfiiniryhmän paremmille tuloksille korvaushoitovalmisteen valintaan johtanut äidin tausta.
Kommentti: Jos nainen on jo vakiintuneessa metadonikorvaushoidossa, korvaushoitovalmistetta ei ole raskauden vuoksi syytä vaihtaa. Kuitenkin, jos buprenorfiinikorvaushoidolla ei saavuteta toivottua hoitotulosta, voidaan siirtyä metadonikorvaushoitoon (NSW 2014 ja ASAM 2015 kongressit).