Takaisin

Tinelin testi rannekanavaoireyhtymän diagnostiikassa

Näytönastekatsaukset
Iris Pasternack
18.4.2013

Näytön aste: B

Tinelin testi näyttää olevan yksinään epäherkkä ja epäspesifinen rannekanavaoireyhtymän diagnostiikassa, mutta käyttökelpoisempi yhdistettynä muihin testeihin.

D'Arcyn ym. «D'Arcy CA, McGee S. The rational clinical examinat...»1 systemaattiseen katsaukseen koottiin 12 alkuperäistutkimusta, joissa rannekanavaoireyhtymän kliinisiä diagnostisia testejä verrattiin ENMG-tutkimuksen tuloksiin.

Katsauksessa oli kuusi tutkimusta (815 kättä), joiden perusteella Tinelin testi lisäsi varsin niukasti tai ei ollenkaan ENMG-kriteerein diagnosoidun rannekanavaoireyhtymän todennäköisyyttä, yhdistetty LR oli 1,4 (luottamusväli 1,0–1,9).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimukset oli tehty erikoissairaanhoidon potilailla eivätkä tulokset ole suoraan sovellettavissa avohoitoon. Tinelin testiä koskevat tulokset olivat heterogeenisemmat kuin muiden rannekanavaoireyhtymän diagnostiikassa käytettyjen testien.

Luc de Smetin «De Smet L. Value of some clinical provocative test...»2 katsaus sisälsi 21 alkuperäistutkimusta vuosilta 1978–99, joissa oli tutkittu Tinellin testin osuvuutta rannekanavaoireyhtymän diagnosoinnissa. Herkkyys vaihteli välillä 0,14 ja 0,86 (keskiarvo 0,44) ja spesifisyys 0,48 ja 1,0 (keskiarvo 0,80). Niistä lasketut uskottavuusosamäärät LR+ vaihtelivat välillä 0,6–64 (keskiarvo 6) ja LR- 0,3–1,3 (keskiarvo 0,7).

Suurimmassa osassa tutkimuksista rannekanavapotilaiden tuloksia oli verrattu joko terveiden verrokkien tai oireettoman toisen käden tuloksiin. Niissä tutkimuksissa, joissa testituloksia oli verrattu muiden käsikipuisten kanssa (ENMG-negatiivisten), testin spesifisyys oli selvästi huonompi (keskiarvo 0,65) ja herkkyys oli samaa luokkaa (keskiarvo 0,42). Näissä tutkimuksissa LR+ oli välillä 0,6–1,8 (keskiarvo 1,2) ja LR- välillä 0,3–1,3 (keskiarvo 0,9).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimukset oli tehty erikoissairaanhoidon potilailla eivätkä tulokset ole suoraan sovellettavissa avohoitoon.

LaJoien «LaJoie AS, McCabe SJ, Thomas B ym. Determining the...»3 tutkimuksessa käytettiin poikkeavaa metodia testin herkkyyden ja spesifisyyden arviointiin. Koska ENMG-tutkimus tunnetusti ei ole hyvä referenssi standardirannekanavaoireyhtymälle, tutkijat käyttivät latent class analysis menetelmää, joka ottaa huomioon sen, että tilanteissa, joissa verrataan kahta testiä, joista kumpikaan ei luotettavasti ilmaise taudin olemassaoloa, testitulosten yhteneväisyys (co-positivity ja co-negativity) on tyypillisesti heikompi, kuin jos verrataan hyvään gold standard testiin. Näin ollen sensitiivisyys ja spesifisyyslukemat jäävät harhaanjohtavan alhaisiksi.

Tutkijat käyttivät takautuvasti aineistona 81 yhdysvaltalaispotilaan potilasasiakirjoja. Mukaan otettiin ne, joille oli kirjattu molempien käsien ENMG-tutkimuksen, Phalenin ja Tinellin testin tulos kolmen viikon sisällä. Osalla potilaista oli tulovaiheessa molemmin puoleista oireilua. Potilaat olivat keskimäärin 43-vuotiaita (± 10 vuotta). 81:ssä kädessä kaikki kolme testitulosta oli positiivisia, 45:ssä kädessä kaikki kolme negatiivisia. Käyttäen havaintojen jakaumaa hyväksi ja olettamalla, että rannekanavaoireyhtymän prevalenssi olisi 60 %, saatiin Tinelin herkkyydeksi ENMG:hen nähden 90 % ja spesifisyydeksi 83 %.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Gomesin «Gomes I, Becker J, Ehlers JA ym. Prediction of the...»4 brasilialaistutkimuksessa vuodelta 2006 tutkittiin 1,5 vuoden aikana 2 535 peräkkäistä potilasta (3 907 oireilevaa kättä), jotka tulivat lähetteellä yliopistosairaalan ja kahden yksityisklinikan neurofysiologisiin tutkimuksiin rannekanavaepäilynä. Polyneuropatiatapaukset suljettiin pois. Kaikille potilaille tehtiin tietyt kliiniset testit ja ENMG-tutkimus. Rannekanavaoireyhtymä diagnosoitiin 39 %:lla tutkituista käsistä. Rannekanavapotilaiden keskimääräinen ikä oli 48 vuotta (± 12 vuotta). Heistä 85 % oli naisia. Ne potilaat, joilla ei ollut rannekanavaoireyhtymää, keskimääräinen ikä oli hieman alempi 41 vuotta (± 13 vuotta). Naisia heistä oli 67 %. Tinelin testin herkkyys ENMG-tutkimukseen nähden oli varsin kehno 34,3 % (95 % luottamusväli 29,6–39,3), spesifisyys 84,9 % (95 % luottamusväli 81,5–87,8), positiivinen ennustearvo PPV 62,4 % (95 % luottamusväli 55,5–68,9), LR+ 2,275 ja LR- 0,774. Kuitenkin, jos tarkasteltiin kolmen testin yhdistelmää (Tinel, Phalen tai käänteinen Phalen) ja jos yksikin niistä oli positiivinen, se ennusti ENMG-positiivisuutta (OR 2).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Naranjon «Naranjo A, Ojeda S, Araña V ym. Usefulness of clin...»5 espanjalaisessa tutkimuksessa 90 peräkkäistä leikkaukseen tulevaa rannekanavapotilasta (15 miestä, 112 oireilevaa rannetta) tutkittiin kliinisesti, ENMG:llä ja ultraäänellä. Tarkoituksena oli katsoa, mitkä testit parhaiten ennustavat leikkauksen lopputulosta 3 kuukauden kohdalla. Mukaan otettiin CTS-epäilyt, jos tyypillinen sensorinen oireilu oli kestänyt ainakin 3 kuukautta. Pois suljettiin aiemmin leikatut, injektioita saaneet ja potilaat, joilla oli viitteitä systeemisairaudesta. Potilaat olivat keskimäärin 50-vuotiaita, keskimääräinen oireiden kesto oli 2,5 vuotta. Suotuisa leikkauksen lopputulos määritettiin seuraavasti: vähintään 25 % parannus Q-CTS-mittarilla ja kaksi ylintä luokkaa 5-portaisessa tyytyväisyysmittarissa (”parantunut” tai ”paljon parempi”).

Tinel testi oli positiivinen noin 2/3:lla potilaista, eikä osuus ollut erilainen hyvän ja huonon leikkaustuloksen ryhmässä (positiivisen Tinel-testituloksen OR hyvän leikkaustuloksen suhteen 0,96, 95 % luottamusväli 0,4–2,2). 63 % leikatuista ranteista oli oireettomampia leikkauksen jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kirjallisuutta

  1. D'Arcy CA, McGee S. The rational clinical examination. Does this patient have carpal tunnel syndrome? JAMA 2000;283:3110-7 «PMID: 10865306»PubMed
  2. De Smet L. Value of some clinical provocative tests in carpal tunnel syndrome: do we need electrophysiology and can we predict the outcome? Hand Clin 2003;19:387-91 «PMID: 12945635»PubMed
  3. LaJoie AS, McCabe SJ, Thomas B ym. Determining the sensitivity and specificity of common diagnostic tests for carpal tunnel syndrome using latent class analysis. Plast Reconstr Surg 2005;116:502-7 «PMID: 16079681»PubMed
  4. Gomes I, Becker J, Ehlers JA ym. Prediction of the neurophysiological diagnosis of carpal tunnel syndrome from the demographic and clinical data. Clin Neurophysiol 2006;117:964-71 «PMID: 16516550»PubMed
  5. Naranjo A, Ojeda S, Araña V ym. Usefulness of clinical findings, nerve conduction studies and ultrasonography to predict response to surgical release in idiopathic carpal tunnel syndrome. Clin Exp Rheumatol 2009;27:786-93 «PMID: 19917161»PubMed