Takaisin

Rannekanavaoireyhtymän esiintyvyys ja hermojohtonopeusmittausten tulokset

Näytönastekatsaukset
Helena Liira
18.4.2013

Näytön aste: B

Kliinisesti todetun rannekanavaoireyhtymän esiintyvyys väestössä on ilmeisesti noin 4 % ja hermojohtonopeusmittauksella todetun noin 5 %, kun rannekanavaoireyhtymän kriteerinä pidettiin vähintään 0,8 ms viivettä medianuksen ulnariksen johtumisessa. Hermojohtonopeusmittaus oli poikkeava myös 18 %:lla oireettomista henkilöistä. Ilmaantuvuus yleislääkärien potilasaineistossa on naisilla noin 1,6/1 000 ja miehillä 0,7/1 000 vuodessa.

Ruotsalaiseen väestöpohjaiseen tutkimukseen «Atroshi I, Gummesson C, Johnsson R ym. Prevalence ...»1 osallistui 2 466 tutkittavaa, joista 46 % miehiä. Rannekanavaoireyhtymään viittaavia oireita oli 14 %:lla tutkituista. Kliinisen tutkimuksen perusteella diagnosoidun rannekanavaoireyhtymän esiintyvyys oli 3,8 % ja hermojohtonopeusmittauksen perusteella todetun 4,9 %.

Sekä kliinisesti että hermojohtonopeusmittauksen avulla varmennetun rannekanavaoireyhtymän esiintyvyys oli 2,7 %. Lisäksi oireettomista verrokkihenkilöistä 18 %:lla oli poikkeava löydös hermojohtonopeusmittauksessa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Hollantilaisen yleislääkärivastaanottojen aineistoihin perustuvan tutkimuksen «Bongers FJ, Schellevis FG, van den Bosch WJ ym. Ca...»2 perusteella rannekanavaoireyhtymän ilmaantuvuus oli naisilla 1,3/1 000 vuonna 1987 ja 1,8/1 000 vuonna 2001 ja vastaavasti miehillä 0,6/1 000 ja 0,9/1 000 samoina vuosina. Diagnoosi perustui kliiniseen arvioon (ICPC-diagnoosiluokituksen koodi N93).

Ilmaantumishuippu oli molemmilla sukupuolilla ikäryhmässä 45–64 vuotta. Miehillä rannekanavaoireyhtymä ei liittynyt ammattiin, mutta naisilla ilmaantuminen oli 1,5-kertainen vähiten koulutetuissa työntekijäryhmissä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit: Rannekanavaoireyhtymän esiintyvyys oli naisilla korkeampi kuin miehillä kaikissa ikäryhmissä ja korkein työiän loppuvaiheessa. Kyselyssä oireettomilla oli runsaasti johtonopeuspoikkeavuutta. Tutkimuksessa normaaliuden kriteeri oli latenssiero, joka oli otettu kirjallisuudesta eikä perustunut omiin mittauksiin. Runsaasti poikkeavuutta oli oireettomilla iäkkäillä. ENMG-mittaustuloksiin vaikuttavat muutkin seikat kuin hermokompressio, muun muassa ikä, käden koko, ihon lämpö jne. ENMG-tutkimuksessa on syytä mitata useita arvoja ja käyttää mieluummin johtonopeuksia kuin latenssiarvoja ja käyttää normaaliarvoja, jotka perustuvat samaan tekniikkaan samanikäisillä henkilöillä kuin potilailla.

Kirjallisuutta

  1. Atroshi I, Gummesson C, Johnsson R ym. Prevalence of carpal tunnel syndrome in a general population. JAMA 1999;282:153-8 «PMID: 10411196»PubMed
  2. Bongers FJ, Schellevis FG, van den Bosch WJ ym. Carpal tunnel syndrome in general practice (1987 and 2001): incidence and the role of occupational and non-occupational factors. Br J Gen Pract 2007;57:36-9 «PMID: 17244422»PubMed