Takaisin

Paikallinen kortikosteroidiruiske rannekanavaoireyhtymän hoidossa

Näytönastekatsaukset
Jaro Karppinen
22.4.2013

Näytön aste: A

Paikallinen kortikosteroidiruiske vähentää lyhytaikaisesti rannekanavaoireyhtymän oireita, mutta pitkäaikaisessa seurannassa vaste katoaa.

Marshallin Cochrane-katsauksessa «Marshall S, Tardif G, Ashworth N. Local corticoste...»1, «»1 oli mukana 12 tutkimusta ja 671 osallistujaa. Suurin osa tutkimuksista oli heikkolaatuisia, vertailuhoidot olivat heterogeenisiä eikä kaikissa ollut ENMG-varmistusta. Vain kahdessa tutkimuksessa oli käytetty lumevertailua «Dammers JW, Veering MM, Vermeulen M. Injection wit...»2, «Armstrong T, Devor W, Borschel L ym. Intracarpal s...»3. Varhaisemmassa tutkimuksessa «Dammers JW, Veering MM, Vermeulen M. Injection wit...»2 60 potilasta satunnaistettiin saamaan joko steroidiruiske (10 mg lidokaiinia ja 40 mg metyyliprednisolonia) tai he kuuluivat vertailuryhmään (10 mg lidokaiinia). Potilailla oli pitkittynyt oirekuva, mutta ENMG-varmennusta ei tehty. Injektio suoritettiin palmaris longus- ja flexor carpi radialis jänteiden välistä 4 cm proksimaalisesti rannepoimusta neula 10–20° kulmassa ranteen paksuudesta riippuen.

1 kuukauden kohdalla steroidiryhmässä 77 % potilaista oli hyötynyt verrattuna lumeryhmän 20 %:iin. Steroidiryhmässä 15/30 potilasta ei ollut tarvinnut lisähoitoja 12 kuukauteen mennessä. Injektiosta ei aiheutunut haittavaikutuksia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Toisessa tutkimuksessa «Armstrong T, Devor W, Borschel L ym. Intracarpal s...»3 81 potilasta satunnaistettiin saamaan joko steroidiruiske (1 ml 1 % lidokaiinia ja 6 mg beetametasonia; n = 43) tai he kuuluivat lumeryhmään (1 ml 1-prosenttista lidokaiinia ja 1 ml keittosuolaa; n = 36). Potilaille tehtiin ENMG ennen interventiota. Injektio tehtiin distaalisen rannepoimun kohdalta palmaris longus jänteen ulnaaripuolelta.

Potilastyytyväisyys oli merkittävästi parempi kahden viikon kohdalla steroidiryhmässä (70 % vs. 34 %) ja myös hermon toiminta parani, mutta pitkäaikaisessa (18 kuukautta) seurannassa valtaosa steroidiruiskeesta hyötyneistä tarvitsi lisähoitoja. Tutkijat eivät raportoineet haittavaikutuksia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Cochrane-katsauksen «Marshall S, Tardif G, Ashworth N. Local corticoste...»1, «»1 mukaan kortikosteroidiruiske on lumetta parempi kuukauden kohdalla, mutta 1 kuukauden jälkeen hyötyä ei ole osoitettu. Samankaltaisiin johtopäätöksiin päädyttiin tuoreemmassa systemaattisessa katsauksessa «Huisstede BM, Hoogvliet P, Randsdorp MS ym. Carpal...»4.

Systemaattisten katsausten jälkeen on julkaistu yksi korkealaatuinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus «Peters-Veluthamaningal C, Winters J...»5, jossa verrattiin kortikosteroidiruisketta (1 ml triamsinolonia 10 mg/ml) 1 ml:aan keittosuolaa. Injektio suoritettiin korkeintaan 2 kertaa viikon välein, ja seurantakäynnit olivat yhden viikon sekä 1, 3, 6 ja 12 kuukauden kuluttua viimeisestä injektiosta. Potilailla piti olla tyypilliset oireet. 66/69 potilaalla oli klassinen tai todennäköinen Katzin käsipiirros, mutta ENMG-varmistusta ei ollut. Kaikki potilaat kerättiin perusterveydenhuollosta, ja injektion suorittivat yleislääkärit.

Steroidiryhmän potilaista noin kolmasosalle (11/35) riitti yksi kortikosteroidiruiske, loput saivat 2 kortikosteroidiruisketta. Viikon kohdalla hoitovaste (vähintään osittainen, mutta tyydyttävä hoitovaste), kipu, toimintakyky ja potilastyytyväisyys olivat merkitsevästi paremmat steroidiryhmässä. Viikon kohdalla kortikosteroidiruiskeen NNT oli 3. Keittosuolaryhmässä vain 5/33 potilasta hyötyi ja 24 sai kortikosteroidiruiskeen. Viikon seurantakäynnin jälkeen 1 ja 12 kuukauden välillä kortikosteroidiruiskeen (sekä alun perin kortikosteroidin saaneet että lumeryhmän steroidista hyötyneet) positiiviset vaikutukset heikkenivät, ja 12 kuukauden seurannassa steroidista hyötyneistä puolella oireet uusivat. Merkittäviä komplikaatioita injektiosta ei todettu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

On huomattava, että rannekanavan injektioon liittyy medianus-hermon vaurioitumisen vaara. Rannekanavan injektiota tehdään palmaris longuksen ulnaaripuolelta «Armstrong T, Devor W, Borschel L ym. Intracarpal s...»3, vaikka hermo ulottuu palmaris longuksen ulnaaripuolelle 88 % potilaista «Racasan O, Dubert T. The safest location for stero...»6.

Kirjallisuutta

  1. Marshall S, Tardif G, Ashworth N. Local corticosteroid injection for carpal tunnel syndrome. Cochrane Database Syst Rev 2007;2:CD001554 «PMID: 17443508»PubMed
  2. Dammers JW, Veering MM, Vermeulen M. Injection with methylprednisolone proximal to the carpal tunnel: randomised double blind trial. BMJ 1999;319:884-6 «PMID: 10506042»PubMed
  3. Armstrong T, Devor W, Borschel L ym. Intracarpal steroid injection is safe and effective for short-term management of carpal tunnel syndrome. Muscle Nerve 2004;29:82-8 «PMID: 14694502»PubMed
  4. Huisstede BM, Hoogvliet P, Randsdorp MS ym. Carpal tunnel syndrome. Part I: effectiveness of nonsurgical treatments--a systematic review. Arch Phys Med Rehabil 2010;91:981-1004 «PMID: 20599038»PubMed
  5. Peters-Veluthamaningal C, Winters J, Groenier KH ym. Randomised controlled trial of local corticosteroid injections for carpal tunnel syndrome in general practice. BMC Fam Pract 2010;11:54 «PMID: 20670438»PubMed
  6. Racasan O, Dubert T. The safest location for steroid injection in the treatment of carpal tunnel syndrome. J Hand Surg Br 2005;30:412-4 «PMID: 15950338»PubMed