Keinotekoisten lisäaineiden, kuten keinotekoisten väriaineiden ja salisylaattien, yhteyttä lasten levottomuuteen on tutkittu 1970-luvulta lähtien. Mahdollisina mekanismeina on pidetty muun muassa toksisia vaikutuksia solutasolla, yliherkkyyttä tai ravintoaineiden imeytymiseen liittyviä tekijöitä. On pohdittu myös suoli-aivo-akselin toiminnan häiriintymistä keinotekoisten lisäaineiden vuoksi. Suomessa osa tutkituista keinotekoisista väriaineista on nykyisin kielletty tai niiden käyttöä rajoitetaan merkittävästi. Yhdysvalloissa vuonna 2011 Ruoka- ja lääkevirasto päätyi kantaan, ettei keinotekoisia väriaineita sisältävissä elintarvikkeissa tarvita varoitusta yliaktiivisuusoireiden mahdollisesta lisääntymisestä. «Stevens LJ, Kuczek T, Burgess JR, ym. Mechanisms o...»4, «Cenit MC, Nuevo IC, Codoñer-Franch P, ym. Gut micr...»5
European ADHD Guidelines -työryhmän systemaattisessa katsauksessa [ «Sonuga-Barke EJ, Brandeis D, Cortese S ym. Nonphar...»1 arvioitiin 6 eri meta-analyysiä ADHD:n lääkkeettömien hoitojen vaikuttavuudesta. Haku tehtiin laajasti useista eri tietolähteistä, muun muassa MEDLINE-, OvidMEDLINE-, PsycInfo-, CINAHL- ja ERIC-tietokannoista, ja se koski huhtikuuhun 2012 mennessä julkaistuja tutkimuksia. Katsaukseen sisällytettiin meta-analyysit, joissa tutkimusinterventioihin osallistujat olivat 3–18-vuotiaita. Heillä oli joko DSM- tai ICD-tautiluokituksen kriteerein tehty ADHD-diagnoosi. Tulosmuuttujana oli oirekyselylomakkeella tai havainnoimalla mitattu muutos ADHD-oireissa. Muutoksen arvioijat oli jaettu 2 luokkaan, lähellä oleviin ("most proximal assessment"), kuten esimerkiksi vanhempiin, ja todennäköisesti sokkoutettuihin ("probably blinded assessment"), joiden katsottiin olevan tietämättömiä lapsen osallistumisesta interventioon ja siten objektiivisempia. Jaon tavoitteena oli vähentää tulosten vinoumaa.
Osana katsausta tarkasteltiin erikseen, oliko keinotekoisten lisäaineiden ruokavaliosta pois jättämisellä vaikuttavuutta lasten ADHD-oireisiin. Meta-analyysiin sisältyi 8 tutkimusta, joista 5:ssä ruokavaliosta oli jätetty pois keinotekoiset väriaineet, 1:ssä oli jätetty pois vain tartrasiini ja 2:ssa noudatettiin keinotekoisia väriaineita ja salisylaatteja välttävää ns. Feingoldin dieettiä. Interventioryhmiin kuului 157 ja vertailuryhmiin 147 iältään 3–14-vuotiasta lasta. Interventiota verrattiin joko lumeeseen tai muuhun kontrolloituun ruokavalioon. Kaikissa 8 tutkimuksessa oli käytettävissä sekä interventiota lähellä olevan henkilön eli vanhemman että todennäköisesti sokkoutetun henkilön tekemä arvio muutoksesta lapsen ADHD-oireissa.
Ruokavalion noudattaminen vähensi lasten ADHD-oireita sekä vanhempien arvioiden (SMD 0,32, 95 % luottamusväli 0,06–0,58) ja todennäköisesti sokkoutettujen arvioiden (SMD 0,42, 95 % luottamusväli 0,13–0,70) perusteella. Kun tarkasteltiin erikseen niitä 4:ää tutkimusta, joissa osallistujilla ei ollut samanaikaista lääkehoitoa, interventiolle todennäköisesti sokkoutettujen arvio ruokavalion vaikutuksesta ADHD-oireisiin ei enää ollut merkitsevä (SMD 0,32, 95 % luottamusväli -0,13 – -0,77).
Meta-analyysin tekijät kritisoivat alkuperäistutkimuksia interventioryhmien valinnasta, koska useissa tutkimuksissa ruokavaliokokeiluun osallistuneilla lapsilla oli joko atooppinen ekseema tai he olivat reagoineet jo ennen tutkimusta suotuisasti tutkittavaan ruokavalioon. Kirjoittajat arvioivat, että kyseisestä ruokavaliosta saattaa olla jonkin verran hyötyä ainakin osalle lapsista
Niggin ym. meta-analyysissä «Nigg JT, Lewis K, Edinger T ym. Meta-analysis of a...»2 tutkittiin sekä ruoka-ainerajoitusten että keinotekoisten väri- ja muiden lisäaineiden ruokavaliosta pois jättämisen vaikutusta lasten ADHD-oireisiin. Meta-analyysiin haettiin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia PubMed-, Cochrane- ja PsycNet-tietokannoista. Analyysiin valikoitui 24 lisäaineetonta ruokavaliota koskevaa tutkimusta, joihin osallistuneilla oli joko kliinisesti diagnosoitu ADHD tai merkittäviä ADHD-oireita. Useimmissa tutkimuksissa osallistujat noudattivat ensin ruokavaliota, josta oli eliminoitu keinotekoiset väri- ja muut mahdolliset lisäaineet. Tämän jälkeen heidät altistettiin lisäaineita sisältävälle valmisteelle. Tutkimukset olivat joko vaihtovuoroisia tai lumekontrolloituja. Oireiden muutosta arvioitiin ADHD-oirekyselylomakkeella. Osassa tutkimuksista osallistujille tehtiin myös tarkkaavuutta mittaavia psykologisia tutkimuksia ennen altistusta ja sen aikana.
20 tutkimuksessa (n = 794) vaikuttavuutta lasten ADHD-oireisiin arvioivat vanhemmat; ruokavalio, josta eliminoitiin keinotekoiset väriaineet ja joitakin muita ruoan lisäaineita, vaikutti vähentävän oireita hiukan (Hedgesin g = 0,18, 95 % luottamusväli 0,08–0,24, p = 0,007). Niissä 10 tutkimuksessa (n = 323), joissa käytettävissä oli myös ulkopuolinen, esimerkiksi opettajan tai kliinikon arvio oireiden muutoksesta, vaikuttavuus ei näiden arvioimana ollut merkitsevä (g = 0,07, 95 % luottamusväli -0,03–0,18, p = 0,14). 6 tutkimuksessa (n = 154) oli käytetty meta-analyysin tekijöiden tarkkaavuutta mittaaviksi arvioimia psykologisia testejä. Niiden perusteella oiremuutos lisäainealtistuksen aikana oli merkitsevä (g = 0,27, 95 % luottamusväli 0,07–0,47, p = 0,007).
Koska alkuperäistutkimukset olivat laadultaan hyvin heterogeenisiä, meta-analyysin tekijät tarkastelivat vielä erikseen 6:ta sekä tutkimusryhmän valinnan että tulosten raportoinnin suhteen laadukkaaksi arvioimaansa tutkimusta (n = 305), joissa keinotekoisia väriaineita sisältämättömän ruokavalion vaikuttavuus kyselylomakkeella mitattuihin ADHD-oireisiin ei vanhempien arvioimana ollut merkitsevä (g = 0,13, 95 % luottamusväli -0,12–0,37, p = 0,307. Ulkopuolisten arvioiden mukaan vaikuttavuus kuitenkin oli merkitsevä, joskin pieni (g = 0,22, 95 % luottamusväli 0,10–0,41, p = 0,03).
Kirjoittajat pitivät näyttöä keinotekoisia väriaineita ja joidenkin muiden ruoan lisäaineita välttävänruokavalion suotuisasta vaikutuksesta ADHD-oireisiin siinä määrin yhdenmukaisena, että ainakin osan lapsista voidaan arvioida hyötyvän siitä. He kuitenkin pitivät tärkeänä lisätutkimusta näytön vahvistamiseksi, ennen kuin keinotekoisten väriaineiden ja joidenkin muiden ruoan lisäaineiden välttämistä voidaan varsinaisesti suositella ADHD:n hoitoon.
ADHD:n Käypä hoito -suosituksen päivitystä varten tehdyssä tiedonhaussa marraskuussa 2024 ei löytynyt uusia, laadukkaita tutkimuksia keinotekoisten lisäaineiden vaikutuksesta ADHD:n hoitoon. Systemaattinen katsaus RCT-tutkimuksista vuodelta 2020 «Uldall Torp NM, Thomsen PH. The use of diet interv...»3 sisälsi kuusi tutkimusta vuosilta 1978–1981, näistä viisi oli mukana aiemmassa meta-analyysissä. Nyt katsaukseen valittiin vain ne tutkimukset, joissa tutkittavilla oli asetettu ADHD-diagnoosi, kun aiemmassa meta-analyysissä mukana olleissa tutkimuksissa tutkittavilla saattoi olla oireita, mutta ei asetettua diagnoosia.
Katsaukseen löytyi 6 tutkimusta, joissa tutkittavia oli yhteensä 99. Kaikissa oli asetelmana ristikkäistutkimus, ja kaikki olivat kaksoissokkotutkimuksia. Kaikissa tutkimuksissa osallistujat noudattivat ensin ruokavaliota, josta oli eliminoitu keinotekoiset väri- ja muut mahdolliset lisäaineet, 3:ssa oli laajempi välttämisruokavalio (ns. Feingoldin ruokavalio). Viiteen tutkimukseen valittiin osallistujia, joiden ADHD-oireet reagoivat suotuisasti tähän välttämisruokavalioon. Tämän jälkeen heidät altistettiin lisäaineita sisältävälle valmisteelle (yhdessä tutkimuksessa käytettiin vain tartasiinia) ja lumevalmisteelle vaihtovuoroisesti. Yhdessä tutkimuksessa eliminaatioruokavalion jälkeen lapset saivat joko lisäainetta sisältäviä valmisteita ja lume- tai ADHD-lääkettä ja lumelääkettä vaihtovuoroisesti. Vaihtojaksojen pituus oli 1–5 viikkoa.
Tutkimuksissa käytettiin oirekyselylomakkeita sekä havainnointia arvioinnissa.
Neljässä tutkimuksessa ei nähty eroa lumevalmisteen ja keinotekoisen lisäainevalmisteen välillä arvioitaessa lasten ja nuorten ADHD-oireita.
Ainoa tutkimus, joka ei sisältynyt aiempaan meta-analyysiin «Nigg JT, Lewis K, Edinger T ym. Meta-analysis of a...»2, oli tutkimus, jossa oli 9 lasta, joiden vanhemmat olivat kokeneet niin sanotun Feingoldin ruokavalion vähentävän selvästi lapsen ADHD-oireita. Kun verrattiin keinotekoista lisäainevalmistetta ja lumevalmistetta, ei lapsilla havaittu ADHD-oireiden lisääntymistä vanhempien, opettajien, psykiatrien tai psykologien arvioimana.
Tutkimuksessa, jossa mukana oli myös ADHD-lääke, saavutettiin vanhempien mukaan paras vaste silloin, kun lapsella oli välttämisruokavalio ja samanaikaisesti lääkejakso. Opettajat kuitenkaan eivät havainneet silloin vastetta. Yhdessä tutkimuksessa havaittiin oireiden selvä hankaloituminen keinotekoisen lisäainevalmisteen käytön aikana verrattuna lumevalmisteeseen.