Yhdysvalloissa 1995 julkaistiin meta-analyysi «Wolraich ML, Wilson DB, White JW. The effect of su...»1 sokerin vaikutuksesta lasten ja nuorten käyttäytymiseen ja kognitioon. Tutkimukset haettiin Medline- ja PsychINFO-tietokannoista hakusanoina sokeri, sakkaroosi ja ADHD. Mukaanottokriteerit olivat sokerialtistus/lumelääke, kaksoissokkoasetelma sekä tulosten käsittely ja analysointi tavalla, joka mahdollisti hoidon tehon luotettavan tietokoneanalysoinnin. Inkluusiokriteerit täyttäviä julkaisuja oli 16, yhteensä 23 tutkimusta. Arvioitavia muuttujia olivat julkaisuvuosi, tutkimusasetelma, tutkittavien määrä, ikä, sukupuoli ja diagnoosit, sokerin ja lumelääkkeen laatu ja määrä sekä merkittävät tulosmuuttujat: mitattavien suureiden konstruktio, tutkittavien ryhmien koot ja saadut tulokset.
Yhteensä 532 mittaustulosta järjesteltiin arvioinneiksi samanlaista käyttäytymistä tai kognitiota määrittävissä ryhmissä perustuen vanhempien, opettajien tai tutkijoiden pisteytyksiin, käyttäytymisen tarkkailuun ja standardoitujen testien tuloksiin. Aggressiivisuutta arvioitiin erikseen. Arvioitaviksi saatiin yhteensä 14 mitattavaa kokonaisuutta, joille kullekin määritettiin vaikuttavuus, estimaatti (d), joka oli positiivinen, mikäli sokerialtistus vaikutti käyttäytymiseen suotuisasti ja negatiivinen, mikäli vaikutus oli epäsuotuisa. Tulokset esitettiin kunkin mitattavan suureen osalta erikseen ”omana erillisenä meta-analyysinään”: neuropsykologiset testit: 0,04 (CI -0,20–0,27), opettajien pisteytykset 0,03 (luottamusväli -0,19–0,25), suora tarkkailu -0,14 (CI -0,32–0,05) ja akateemiset testit 0,30 (CI -0,02–0,61). Kaikkien mitattavien kokonaisuuksien vaikuttavuuden luottamusvälit pitivät sisällään 0:n huolimatta tulosten vaikuttavuuksien kohtuullisen suurista eroista. Tulosten homogeenisuus oli huomattavan suuri.
Meta-analyysin tuloksena todetaan, että sokerilla ei ole vaikutusta lasten käyttäytymiseen tai kognitioon.
Kommentti: Tutkimukset vuosilta 1984–94, vain osalla lapsista ADHD-diagnoosi (DSM III) tai yliaktiivisuusdiagnoosi, tutkimusryhmät 12/16.
Yhdysvalloissa vuonna 2005 julkaistussa katsausartikkelissa «Rojas NL, Chan E. Old and new controversies in the...»2 arvioidaan tämänhetkisen tutkimustiedon antamaa näyttöä ruokavaliohoidon merkityksestä ADHD-oireisiin, lähinnä yliaktiivisuuteen. Katsaukseen otettiin vain satunnaistetut, kontrolloidut kaksoissokkoutetut kokeet, joissa oli joko crossover-asetelma tai erillinen vertailuryhmä sekä selkeät standardoidut tulosmittarit. Sitä, mistä tiedostoista tutkimukset haettiin, ei ilmoitettu.
Artikkelissa «Rojas NL, Chan E. Old and new controversies in the...»2 esitetään 16 RCT-tutkimusta (satunnaistettu, kontrolloitu kliininen koe) vuosilta 1984–94. Tutkimusten tavoitteena oli tutkia ravinnon sokerin vaikutusta lasten ja nuorten yliaktiivisuuteen ja käyttäytymiseen ja/tai kognitioon. Viidessä tutkimuksessa tutkittiin vain yliaktiivisia ADHD-lapsia ja -nuoria, kuudessa tutkittiin vanhempien ilmoittamia sokeriin reagoivia lapsia ja nuoria ja lopuissa normaaleja lapsia ja nuoria. Viimeksi mainituista neljässä oli mukana yliaktiivisia tai ADHD-lapsia tai -nuoria. Tutkittujen lasten iät vaihtelivat 2–17 vuoden välillä. Lisäksi mukana oli ryhmä, jossa tutkittiin 115 nuorta 14–19-vuotiasta rikollista. Tutkimusryhmät altistettiin sokerille (1,25–5,6 g/kg tai kiinteälle sokerimäärälle, kaikissa ei mainintaa määristä) tai lumelääkkeelle (aspartaami, sakariini tai molemmat erikseen) siten, että makeusaste oli molemmissa sama. Altistukset annettiin kerta-annoksina ruokaan tai juomaan sekoitettuna 1–4 päivän aikana. Yhdessä tutkimuksessa altistus kesti kolmen viikon jaksoina yhteensä 9 viikkoa. Arvioinnissa käytettiin vanhemmille ja opettajille suunnattuja kyselyjä, laboratoriotestejä, neuropsykologisia tutkimuksia ja strukturoitua leikkitarkkailua.
Katsauksen tutkimusten mukaan ruokavalion sokerilla ei ole vaikutusta lasten käyttäytymiseen eikä yliaktiivisuuden esiintymiseen tai kognitiivisiin toimintoihin missään tutkituista ryhmistä.
Kommentti: Tutkimusten laatua ei annettujen tietojen pohjalta voi luotettavasti arvioida. Tutkimukset olivat vuosilta 1984–94, vain osalla lapsista oli ADHD-(DSM III) tai yliaktiivisuusdiagnoosi.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: