Yhdysvalloissa julkaistiin vuonna 1995 meta-analyysi «Wolraich ML, Wilson DB, White JW. The effect of su...»1 sokerin vaikutuksesta lasten ja nuorten käyttäytymiseen ja kognitioon. Tutkimukset haettiin Medline- ja PsychINFO-tietokannoista hakusanoilla sokeri, sakkaroosi ja ADHD. Mukaanottokriteerit olivat sokerialtistus/lumelääke, kaksoissokkoasetelma sekä tulosten käsittely ja analysointi tavalla, joka mahdollisti hoidon tehon luotettavan tietokoneanalysoinnin. Sisäänottokriteerit täyttäviä julkaisuja oli 16, yhteensä 23 tutkimusta. Arvioitavia muuttujia olivat julkaisuvuosi, tutkimusasetelma, tutkittavien määrä, ikä, sukupuoli ja diagnoosit, sokerin ja lumelääkkeen laatu ja määrä sekä merkittävät tulosmuuttujat: mitattavien suureiden konstruktio, tutkittavien ryhmien koot ja saadut tulokset.
Yhteensä 532 mittaustulosta järjesteltiin arvioinneiksi samanlaista käyttäytymistä tai kognitiota määrittävissä ryhmissä perustuen vanhempien, opettajien tai tutkijoiden pisteytyksiin, käyttäytymisen tarkkailuun ja standardoitujen testien tuloksiin. Aggressiivisuutta arvioitiin erikseen. Arvioitaviksi saatiin yhteensä 14 mitattavaa kokonaisuutta, joille kullekin määritettiin vaikuttavuus, estimaatti (d), joka oli positiivinen, mikäli sokerialtistus vaikutti käyttäytymiseen suotuisasti, ja negatiivinen, mikäli vaikutus oli epäsuotuisa. Tulokset esitettiin kunkin mitattavan suureen osalta erikseen "omana erillisenä meta-analyysinään": neuropsykologiset testit: 0,04 (95 % luottamusväli -0,20–0,27), opettajien pisteytykset 0,03 (95 % luottamusväli -0,19–0,25), suora tarkkailu -0,14 (95 % luottamusväli -0,32–0,05) ja akateemiset testit 0,30 (95 % luottamusväli -0,02–0,61). Kaikkien mitattavien kokonaisuuksien vaikuttavuuden luottamusvälit pitivät sisällään 0:n huolimatta tulosten vaikuttavuuksien kohtuullisen suurista eroista. Tulosten homogeenisuus oli huomattavan suuri.
Meta-analyysin tuloksena todetaan, että sokerilla ei ole vaikutusta lasten käyttäytymiseen tai kognitioon.
Yhdysvalloissa vuonna 2005 julkaistussa katsausartikkelissa «Rojas NL, Chan E. Old and new controversies in the...»2 arvioidaan tämänhetkisen tutkimustiedon antamaa näyttöä ruokavaliohoidon merkityksestä ADHD-oireisiin, lähinnä yliaktiivisuuteen. Katsaukseen otettiin vain satunnaistetut, kontrolloidut kaksoissokkoutetut kokeet, joissa oli joko crossover-asetelma tai erillinen vertailuryhmä sekä selkeät standardoidut tulosmittarit. Sitä, mistä tiedostoista tutkimukset haettiin, ei ilmoitettu. Artikkelissa «Rojas NL, Chan E. Old and new controversies in the...»2 esitetään 16 RCT-tutkimusta (satunnaistettu, kontrolloitu kliininen koe) vuosilta 1984–1994. Tutkimusten tavoitteena oli tutkia ravinnon sokerin vaikutusta lasten ja nuorten yliaktiivisuuteen ja käyttäytymiseen ja/tai kognitioon. Viidessä tutkimuksessa tutkittiin vain yliaktiivisia ADHD-lapsia ja -nuoria, kuudessa tutkittiin vanhempien ilmoittamia sokeriin reagoivia lapsia ja nuoria ja muissa vain osalla tutkituista oli ADHD:lle tyypillisiä oireita. Tutkittujen lasten ikä oli 2–17 vuotta. Lisäksi mukana oli ryhmä, jossa tutkittiin 115:ttä 14–19-vuotiasta rikoksen tehnyttä nuorta. Tutkimusryhmät altistettiin sokerille (1,25–5,6 g/kg tai kiinteälle sokerimäärälle, kaikissa ei mainintaa määristä) tai lumelääkkeelle (aspartaami, sakariini tai molemmat erikseen) siten, että makeusaste oli molemmissa sama. Altisteet annettiin kerta-annoksina ruokaan tai juomaan sekoitettuna 1–4 päivän aikana. Yhdessä tutkimuksessa altistus kesti kolmen viikon jaksoina yhteensä 9 viikkoa. Arvioinnissa käytettiin vanhemmille ja opettajille suunnattuja kyselyjä, laboratoriotestejä, neuropsykologisia tutkimuksia ja strukturoitua leikkitarkkailua.
Katsauksen tutkimusten mukaan ruokavalion sokerilla ei ole vaikutusta lasten käyttäytymiseen eikä yliaktiivisuuden esiintymiseen tai kognitiivisiin toimintoihin missään tutkituista ryhmistä.
ADHD:n Käypä hoito -suosituksen päivitystä varten tehtiin marraskuussa 2024 tietokantahaku uusimmista tutkimuksista. Laadukkaita satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia 2000-luvulta ei löytynyt. Tanskalaiset tutkijat julkaisivat maaliskuussa 2020 systemaattisen katsauksen, jossa arvioitiin ruokavalion vaikutusta ADHD-oireiden hoitoon «Uldall Torp NM, Thomsen PH. The use of diet interv...»3. Katsauksen yhdessä osa-alueessa arvioitiin sokerin ja aspartaamin vaikutusta 5–17-vuotiaiden lasten ja nuorten ADHD-oireisiin. Katsauksen tiedonhaku oli tehty PubMed-tietokannasta 2/2020, ja lisäksi etsittiin asiaa koskevien artikkelien viiteluetteloista lisää mahdollisia tutkimuksia. Yhteensä löytyi 4 tutkimusta, joissa tutkittavia oli 15–50 tutkimusta kohden. Kaikissa oli asetelmana ristikkäistutkimus, ja kaikki olivat kaksoissokkotutkimuksia. Kolme tutkimusta sisältyi aiempiin meta-analyyseihin. Kolmessa sokeria koskevassa tutkimuksessa verrattiin sokerilla tai keinomakeutusaineella (aspartaami) makeutettujen juomien vaikutusta joko vanhemman tai opettajan arvioimaan käyttäytymiseen tai suoriutumista tehtävistä. Kutakin juomaa nautittiin 1–3 kertaa yhteensä.
Aspartaamia koskevia tutkimuksia oli kolme, joista kahdessa vertailtavana aineena oli sokeri ja yhdessä verrattiin aspartaamia lumeeseen kahden viikon jaksoissa «Shaywitz BA, Sullivan CM, Anderson GM, ym. Asparta...»4. Tämän tutkimuksen aikana seurattiin opettajan arvioimia käytösoireita sekä selviytymistä erilaisista kognitiivisista testeistä. Katsauksessa todettiin, ettei sokerin tai aspartaamin käyttöön liity ADHD-oireiden lisääntymistä tai oppimisen vaikeutta testitasolla. Aspartaamin vaikutuksesta hermovälittäjäaineiden metaboliaan on ollut aiemmin paljon huolta. Aspartaamia lumeeseen verranneessa tutkimuksessa keskimääräinen käytetty aspartaamiannos 34,7 mg/kg oli suurempi kuin tavanomaisesti käytetty. Tässä tutkimuksessa esille ei noussut, että aspartaami vaikuttaisi hermovälittäjäaineiden metaboliaan.