Lin ym. 2016 tekemässä meta-analyysissa «Li Y, Gao J, He S ym. An Evaluation on the Efficac...»1 arvioitiin ADHD-lääkitysten tehoa ja turvallisuutta. Tietokantahaut tehtiin seuraavista tietokannoista: PubMed, Embase ja CENTRAL (The Cochrane Central Register of Controlled Trials). Hakuun sisällytettiin huhtikuuhun 2016 mennessä julkaistut tutkimukset. Kielirajoitusta ei ollut. Hakustrategiat olivat seuraavat: terveydentila (ADHD ja hyperkineettinen häiriö), väestö, tutkimuksen tyyppi ja lääkitys (atomoksetiini, bupropioni, klonidiini, pitkävaikutteinen guanfasiini, lisdeksamfetamiini ja metyylifenidaatti). Lisäksi valikoitujen artikkeleiden viiteluettelo käytiin läpi. 2 riippumatonta arvioijaa kävi artikkelit erikseen läpi, ja mahdolliset ristiriitaisuudet neuvoteltiin avoimesti. Meta-analyysin sisäänottokriteerejä olivat: tarkka ADHD-diagnostiikka DSM-III:n tai DSM-IV:n mukaan riippuen artikkelin ajankohdasta, tutkimukset oli tehty lapsilla ja nuorilla (4–17-vuotiaat), tutkimukset olivat satunnaistettuja, kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia (RCT) ja tutkimuksissa oli käytetty aktiivista lääkitystä, jota oli verrattu toiseen lääkkeeseen tai lumeeseen. Lääkitysten tehoa arvioitiin ADHD-RS:llä (ADHD Rating Scale) ja CRPS:llä (Conners' Parents Rating Scale) lääkehoidon aloitusvaiheessa ja lopussa. Lääkitysten turvallisuutta arvioitiin lääkitysten keskeyttämisellä mistä tahansa syystä, tehon puuttumisen tai haittavaikutusten vuoksi. Meta-analyysiin otettiin mukaan 62 tutkimusta, joissa tutkittavia oli yhteensä 12 930. Suurimmassa osassa tutkimuksista tutkittavaa lääkeainetta verrattiin lumeeseen. Meta-analyysiin otettiin mukaan vain 1 tutkimus «Conners CK, Casat CD, Gualtieri CT ym. Bupropion h...»2, jossa bupropionia oli verrattu lumeeseen. Kyseessä on sama tutkimus, joka oli mukana Stuhecin ym. meta-analyysissa «Stuhec M, Munda B, Svab V ym. Comparative efficacy...»3. Tutkimukseen osallistui 109 iältään 6–12-vuotiasta lasta, joilla oli diagnosoitu ADHD DSM-III-kriteerien mukaan. Tutkimuksen kesto oli 6 viikkoa. Bupropionin annos oli 3–6 mg/kg jaettuna kahteen annokseen päivässä, ja annosta nostettiin tutkimuksen aikana. ADHD-oireiden vähenemistä mitattiin CPRS:llä (Conners' Parents Rating Scale) ja CGI:llä (Clinical Global Impressions-Severity Scale).

Li ym. «Li Y, Gao J, He S ym. An Evaluation on the Efficac...»1 tekivät sekä tavanomaisen suoran meta-analyysin että verkosto-meta-analyysin. Suorassa meta-analyysissa verrattiin lääkkeen tehoa lumeeseen laskemalla painotettu keskiarvojen ero (WMD) ja lääkkeen turvallisuutta verrattiin lumeeseen laskemalla vetosuhde (OR). Bupropioni ei ollut tehokas ADHD-oireiden vähentämisessä CPRS:lla mitattuna verrattuna lumeeseen (WMD -0,13, 95 % luottamusväli -0,52–0,27). Pienen otoskoon vuoksi turvallisuutta ei voitu arvioida suoralla meta-analyysilla. Verkosto-meta-analyysissa bupropioni ei osoittautunut tehokkaaksi verrattuna lumeeseen ADHD-oireiden vähentämisessä CRPS:lla mitattuna (MD -0,9, 95 % luottamusväli −7,1–5,2). Bupropioni keskeytettiin useammin kuin lume (OR 0,05, 95 % luottamusväli 0,0012–0,74), ja ero oli suurin haittavaikutuksista johtuvissa keskeytyksissä. Bupropionin käyttöön on liitetty lisääntynyt kouristusten riski. Meta-analyysin tekijät toteavat, että verrattuna muihin meta-analyysissa arvioituihin ADHD-lääkkeisiin bupropionilääkitykseen voi liittyä useammin haittavaikutuksia, eikä sillä ollut todettavissa tehoa ADHD:n hoidossa lapsilla ja nuorilla. Tämän vuoksi meta-analyysin tekijät eivät suosittele bupropionin käyttöä ADHD:n hoidossa.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Stuhecin ym. tekemässä meta-analyysissa «Stuhec M, Munda B, Svab V ym. Comparative efficacy...»3 arvioitiin bupropionin, atomoksetiinin, metyylifenidaatin ja lisdeksamfetamiinin tehoa ja siedettävyyttä ADHD:n hoidossa lapsilla ja nuorilla verrattuna lumeeseen. Systemaattiset tietokantahaut tehtiin Pubmedista ja MEDLINE:sta ajalla 1975 – huhtikuu 2014 ja ClinicalTrials.gov-tietokannasta ajalla 1981 – huhtikuu 2014. Vain kaksoissokkoutetut, satunnaistetut, lumekontrolloidut tutkimukset kelpuutettiin mukaan meta-analyysiin. Tutkimuksen kielelle ei asetettu rajoituksia. Mukaan otettiin tutkimukset, joiden kesto oli vähintään 2 viikosta enintään 3 kuukauteen ja joissa tutkittavat olivat alle 18-vuotiaita. 2 arvioijaa arvioivat kaikki identifioidut artikkelit. Meta-analyysiin kelpuutettiin 27 artikkelia, joista yhdessä oli kuvattuna 2 tutkimusta eli artikkeleiden lopullinen määrä oli 28. Tutkittavia meta-analyysissä oli yhteensä 4 699 (4–15 vuotiaita). Vain 2 meta-analyysiin mukaan otetussa tutkimuksessa «Conners CK, Casat CD, Gualtieri CT ym. Bupropion h...»2, «Clay TH, Gualtieri CT, Evans RW ym. Clinical and n...»4 tutkittavana lääkkeenä oli bupropioni. Clayn ym. tutkimuksessa «Clay TH, Gualtieri CT, Evans RW ym. Clinical and n...»4 tutkittavia oli yhteensä 28 henkilöä, ja tutkimuksen kesto oli 5 viikkoa. Keskimääräinen bupropioniannos oli kerran päivässä 5,3 mg/kg/vrk. Connersin ym. tutkimuksessa «Conners CK, Casat CD, Gualtieri CT ym. Bupropion h...»2 tutkittavina oli 109 henkilöä, ja tutkimuksen kesto oli 6 viikkoa. Lääkeannos oli 3–6 mg/kg jaettuna kahteen annokseen päivässä, ja annosta nostettiin tutkimuksen aikana. Kummassakin tutkimuksessa DSM-III:n kriteerien mukaisten ADHD-oireiden vähenemistä mitattiin CPRS:llä (Conners' Parents Rating Scale) ja CGI:llä (Clinical Global Impressions). Meta-analyysissa lääkkeen tehoa verrattiin lumeeseen laskemalla vakioitu keskiarvojen ero (SMD). Lääkkeen hyväksyttävyyttä (hoidon keskeyttämiset) verrattuna lumeeseen arvioitiin vetosuhteella (OR). Bupropionin teho verrattuna lumeeseen ADHD-oireiden vähentämisessä jäi pieneksi (SMD -0,32, 95 % luottamusväli -0,69–0,05). Bupropionin hyväksyttävyys ei eronnut tilastollisesti merkittävästi lumeesta (OR 1,64, 95 % luottamusväli 0,5–5,43). Meta-analyysin tekijät suosittelivat tehtäväksi uusia tutkimuksia bupropionin käytöstä lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Lapsia ja nuoria koskevia tutkimuksia oli vain kaksi. Tutkimusryhmät olivat pieniä, ja tutkimukset olivat lyhytkestoisia. Vakavien haittavaikutusten riskiä ei voitu sulkea pois.