Ruggieron ym. 2014 meta-analyysissa arvioitiin «Ruggiero S, Clavenna A, Reale L, ym. Guanfacine fo...»1 guanfasiinin tehoa ja turvallisuutta lasten ADHD:n hoidossa. Meta-analyysia varten tehtiin tietokantahaku toukokuuhun 2014 mennessä julkaistuista tutkimuksista tietokannoista Cochrane, Embase, PsycINFO ja Medline sekä kliinisten tutkimusten rekisteristä (ClinicalTrials.gov). Kielirajoitusta ei ollut. Meta-analyysiin otettiin mukaan 48:sta haussa löydetystä tutkimuksesta 7 satunnaistettua, lumekontrolloitua tutkimusta, joissa guanfasiinin tehoa oli arvioitu Clinical Global Impression Improvement -pisteillä. Pisterajaksi tehon suhteen asetettiin enintään 2 pistettä.
Tutkimusten laatua ja harhan riskiä arvioi 2 asiantuntijaa. 6 tutkimusta oli yhdysvaltalaisia, ja 1 tutkimus oli tehty Yhdysvaltojen lisäksi Kanadassa. 6 tutkimusta oli monikeskustutkimuksia.
Kaikissa tutkimuksissa verrattiin guanfasiinia lumeeseen. 6 tutkimuksessa lääkeaineena oli pitkävaikutteinen guanfasiini ja yhdessä lyhytvaikutteinen. Tutkittavia oli yhteensä 1 752 (ikä 6–17 vuotta, poika-tyttösuhde 2,3), ja ADHD-diagnostiikka oli tehty DSM-IV-TR:n kriteerien mukaisesti. Guanfasiinia sai 694 ja lumetta 1 177 henkilöä. Tutkimusten kesto oli 6–16 viikkoa. Guanfasiinin annos oli 1–7 mg/vrk.
59,0 % guanfasiinia saaneista tutkittavista hyötyi lääkityksestä verrattuna lumeeseen (33,3 %), (OR 3,2, 95 % luottamusväli 2,4–4,1).
Vähintään yksi haittavaikutus tuli 82,4 %:lle tutkittavista guanfasiiniryhmässä ja 67,9 %:lle lumeryhmässä (OR 2,6, 95 % luottamusväli 1,6–4,4). Uneliaisuus ja väsymys olivat yleisimpiä haittavaikutuksia.
Number-needed-to-treat-arvo oli 3,9 (95 % luottamusväli 3,3–4,8). Tutkimusten välinen heterogeenisyys oli 26 %.
Yhdysvaltalaisessa kolmannen vaiheen kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa lumekontrolloidussa monikeskustutkimuksessa «Wilens TE, Robertson B, Sikirica V, ym. A Randomiz...»2 tutkittiin pitkävaikutteisen guanfasiinin tehoa ja turvallisuutta nuoruusikäisten ADHD:n hoidossa. Tutkimukseen osallistui 48:sta eri keskuksesta 314 nuorta, joiden keski-ikä oli 14,5 vuotta (13–17 vuotta). Tutkittavista 72,8 % oli eurooppalaista alkuperää olevia ja 64,7 % poikia. Sisäänottokriteerinä oli DSM-IV:n mukaisesti diagnosoitu ADHD. Diagnoosi varmistettiin ja samanaikaissairaudet suljettiin pois K-SADS-PL-diagnostisella haastattelulla. Samanaikaissairauksista sallittiin vain uhmakkuushäiriö. ADHD-RS-IV-kyselystä edellytettiin vähintään 32:ta pistettä ja CGI-S:stä (Clinical Global Impression - Severity) vähintään 4:ää pistettä tutkimuksen alkuvaiheessa ennen lääkitystä. Lisäksi verenpaineen tuli olla makuulla ja seisten normaalialueella (95 persentiili). Poissulkukriteereinä olivat jokin samanaikainen psykiatrinen häiriö lukuun ottamatta uhmakkuushäiriötä, sydän- ja verenkiertoelinten sairaus, verenpaineeseen tai syketasoon vaikuttava lääkitys taikka väsyttävä tai keskushermostoon vaikuttava lääkitys. Psykososiaalinen hoito sallittiin, jos se oli kestänyt yli 1 kuukauden ajan ennen tutkimuksen alkua eikä siihen tullut mitään muutoksia tutkimuksen aikana.
Tutkittavat satunnaistettiin lääke- ja lumeryhmään (1:1). Tutkimus toteutettiin 5 vaiheessa: alkututkimukset, 7 viikon mittainen lääkeannoksen optimointi, 6 viikon mittainen ylläpitovaihe, 2 viikon mittainen purkuvaihe ja seurantakäynti. Pitkävaikutteinen guanfasiini annosteltiin kerran päivässä. Annostelu toteutettiin painonmukaisesti 0,05–0,12 mg/kg (1–7 mg/vrk). Annosta suurennettiin 1 mg:lla viikossa suurimpaan siedettyyn painonmukaiseen annokseen (maksimi 7 mg/vrk). Lääkeannosta suurennettiin, kunnes ADHD-RS-IV:n pisteet vähenivät yli 30 % ja CGI-I-pistemäärä oli 1 tai 2.
Pitkävaikutteista guanfasiinia saaneiden tutkittavien ADHD-RS-IV-pisteet laskivat tilastollisesti merkitsevästi verrattuna lumeryhmään. Least-square-analyysissa pisteiden keskimääräinen muutos perustasoon verrattuna viikolla 13 oli lääkeryhmässä -24,55 ja lumeryhmässä -18,53, effect size (ES) 0,52, p < 0,001. CGI-pisteet 2 tai alle saavutti guanfasiiniryhmässä 50,6 % ja lumeryhmässä 36,1 %, p = 0,010.
Tutkimuksessa jatkoi loppuun asti 105 lääke- ja 102 lumeryhmään kuuluvaa nuorta. Haittavaikutusten vuoksi tutkimuksen keskeytti 9 tutkittavaa. Yleisimmät haittavaikutukset olivat uneliaisuus guanfasiiniryhmässä 43,9 % (lumeryhmässä 21,3 %), päänsärky 26,8 % (18,1 %) ja väsymys 22,3 % (12,3 %). Syke ja verenpaine laskivat lievästi guanfasiiniryhmän tutkittavilla. Vakavia haittavaikutuksia oli vain vähän guanfasiiniryhmässä (n = 4): 1 tappamiseen liittyvä ajattelumuutos, tajunnanmenetys, oksentaminen ja korkea verenpaine lääkkeen vieroitusoireena, kolekystiitti ja vatsakipu.
Cortese ym. «Cortese S, Adamo N, Del Giovane C, ym. Comparative...»3 vertasivat ADHD-lääkitysten tehoa ja siedettävyyttä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla verkostometa-analyysilla. Tietokannoista Pubmed, BIOSIS Previews, CINAHL, the Cochrane Central Register of Controlled Trials, Embase, ERIC, MEDLINE, PsycINFO, OpenGrey, Web of Science Core Collection, ProQuest Dissertations and Theses (UK, Ireland), Proquest Dissertations and Theses (Abstracts and International), WHO International Trials Registry Platform haettiin 7.4.2017 mennessä julkaistut ja julkaisemattomat kaksoissokkoutetut satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset. Lisäksi etsittiin lisätietoa US FDA:n, EMA:n ja lääkevalmistajien internetsivustoilta ja aiempien systemaattisten katsausten ja ohjeistuksien viiteluetteloista. Mahdollisia julkaisemattomia tuloksia tiedusteltiin tutkijoilta ja lääkevalmistajilta. Tiedonhaku tehtiin ilman kielirajoitusta. Vähintään kaksi itsenäistä arvioijaa kävi läpi artikkelit. Harhaa arvioitiin Cochranen harhan riski -menetelmällä. Meta-analyysiin hyväksyttiin 133 tutkimusta, joista 81 koski lapsia ja nuoria, 51 aikuisia ja yksi molempia ikäryhmiä. Mukana oli yhteensä 14 346 lasta ja nuorta, mutta meta-analyysista ei käy ilmi, montako lasta ja nuorta oli mukana guanfasiinia koskevissa tutkimuksissa. Kaikilla oli ensisijaisena diagnoosina ADHD. Verkostometa-analyysissa verrattiin monoterapiana käytettyjä metyylifenidaattia, amfetamiineja (mukaan lukien lisdeksamfetamiini), atomoksetiinia, bupropionia, klonidiinia, guanfasiinia ja modafiniilia keskenään ja lumeeseen. Lääkityksen tehoa mitattiin muutoksella kliinikon, opettajan ja vanhempien arvioimissa ADHD:n ydinoireissa. Siedettävyyttä mitattiin haittavaikutusten vuoksi tutkimuksen keskeyttäneiden osuudella. Teho lasten ja nuorten ADHD:n ydinoireisiin kliinikon arvioimana lähimpänä 12:ta viikkoa oli lumetta parempi kaikilla verkostometa-analyysissa mukana olleilla lääkkeillä; guanfasiini SMD -0,67 (95 % luottamusväli -0,85 – -0,50). Haittavaikutusten vuoksi tutkimuksesta pois jäämisen vetosuhde oli OR 2,64 (95 % luottamusväli 1,20–5,81). Kirjoittajat toteavat, että guanfasiinin tehon ja siedettävyyden suuret luottamusvälit viittaavat siihen, että on noudatettava varovaisuutta tuloksia tulkittaessa.
Vuonna 2017 tehdyssä meta-analyysissa «Li Y, Gao J, He S, ym. An Evaluation on the Effica...»4 verrattiin eri ADHD-lääkkeitä lumeeseen ja toisiinsa lasten ja nuorten hoidossa. Tietoa haettiin PubMed-, Embase- ja The Cochrane Central Register of Controlled Trials (CENTRAL) -tietokannoista elokuuhun 2016 asti. Kielirajoitusta ei ollut. Sisäänottokriteerejä olivat se, että tutkimukseen osallistuneilla oli DSM-III-, DSM-IV- tai DSMIV-TR-kriteerien mukaisesti tehty ADHD-diagnoosi, osallistujien ikä oli 4–17-vuotta, tutkimukset olivat satunnaistettuja kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia (RCT) ja käytössä oli aktiivinen lääkitys, jota verrattiin lumeeseen tai toiseen ADHD-lääkkeeseen. Meta-analyysissa oli mukana 62 tutkimusta (n = 12 930). Tehokkuutta mitattiin muutoksella ADHD Rating Scale (ADHD-RS)- ja Conners' Parent Rating Scale Revised (CPRS) -tuloksissa. Tutkimuksesta pois jäämisellä mistä tahansa syystä, haittavaikutusten tai tehon puuttumisen vuoksi mitattiin lääkkeen turvallisuutta. 2 134 lasta ja nuorta sai lääkkeenä guanfasiinia (guanfacine extended release). Annos vaihteli 1 ja 7 mg:n välillä eri tutkimuksissa. Tutkimusten kesto oli 5–26 viikkoa. Guanfasiini osoittautui tehokkaaksi lumeeseen verrattuna (painotettu keskiarvojen erotus WMD = −0,60, 95 % luottamusväli -0,75 – -0,44), mutta sillä oli myös haittavaikutuksia (vetosuhde OR = 0,82, 95 % luottamusväli 0,70–0,97).