Westwood ym. (2023) «Westwood SJ, Parlatini V, Rubia K, ym. Computerize...»1 tarkastelivat meta-analyysissään, joka oli Cortesen ym. (2015) meta-analyysin päivitys, kognitiivisen harjoittelun vaikutuksia kaikenikäisten osallistujien ADHD:n ydinoireisiin. Tutkimukseen sisällytettiin satunnaistetut kontrolloidut rinnakkaisryhmätutkimukset, joissa osallistujat olivat ADHD-diagnoosin saaneita tai validoidulla kyselylomakkeella katkaisurajan ylittäneitä. Käytettyjen harjoittelumenetelmien tuli olla tietokonepohjaisia ja adaptiivisia. Tutkimukseen hyväksyttiin asetelmat, joissa verrokit osallistuivat ei-adaptiiviseen tietokoneistettuun harjoitteluun, saivat tavanomaista hoitoa, lumelääkehoitoa tai olivat odotuslistalla varsinaiseen harjoitteluun. Tutkimukset haettiin relevanteista tietokannoista ja hakua täydennettiin käymällä läpi julkaistujen meta-analyysien ja systemaattisten katsausten sekä yksittäisten tutkimusten lähdeluettelot. Tutkimus oli esirekisteröity ja noudatti esirekisteröinnin mukaisia metodeja. Tutkimusten laatu arvioitiin Cochrane Risk of Bias 2.0 -menetelmällä. ADHD:hen liittyvien tulosmuuttujien osalta tutkimuksessa erotettiin intervention toteutusta lähellä olleiden ja siitä kauempana olleiden (mahdollisesti sokkoutetut) arviot, ja ensisijaisina tulosmuuttujina olivat mahdollisesti sokkoutettujen arviot. Aikuisille sallittiin itsearviot. Vaikutuksen suuruuden estimaatteina käytettiin standardoituja keskiarvoeroja (intervention aikaisen keskiarvomuutoksen erotus interventioryhmän ja verrokkiryhmän välillä jaettuna yhdistetyllä alkumittauksen keskihajonnalla).
Meta-analyysiin hyväksyttiin 42 tutkimusraporttia, joissa raportoitiin 36 tutkimuksen tulokset. Tutkimuksista 28:ssa osallistujat olivat lapsia tai nuoria (ikä 5–18 vuotta). Tutkimuksissa, joiden osallistujat olivat lapsia tai nuoria, työmuistiharjoittelun vaikuttavuutta oli tutkittu 13:ssa, monitaitoharjoittelua 11:ssä, tarkkaavuuden harjoittelua 3:ssa ja inhibitioharjoittelua 1 tutkimuksessa. Intervention toteutuspaikoista tavallisin oli koti (n = 16), interventio oli toteutettu koulussa 5:ssä, klinikalla tai laboratoriossa 5:ssä sekä useammassa paikassa 2 tutkimuksessa.
Neljässätoista tutkimuksessa raportoitiin tulokset mahdollisesti sokkoutettujen arvioijien arvioista ADHD:n oireisiin. ADHD:n kokonaisoireissa (SMD = 0,12; 95 % luottamusväli -0,01–0,25) tai yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireissa (SMD = 0,11; 95 % luottamusväli -0,04–0,27) ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa interventio- ja verrokkiryhmien välillä. Tarkkaamattomuusoireissa ero oli tilastollisesti merkitsevä, mutta pieni (SMD = 0,17; 95 % luottamusväli 0,02–0,33) ja interventioryhmän parannus oli verrokkiryhmää suurempi. Tutkimuksiin osallistuneiden iällä, tutkimuksen julkaisuvuodella tai tutkimuksen laadulla ei ollut yhteyksiä tuloksiin. Tutkimuksia, joissa oli tehty seurantamittaukset mahdollisesti sokkoutettuja arvioijia käyttäen, ei ollut käytettävissä riittävästi (k < 5), jotta pitkäaikaisvaikutuksia olisi ollut mahdollista meta-analyysissä arvioida.
Osallistujat olivat aikuisia (yli 18-vuotiaita) 36 raportoidusta tutkimuksesta 8:ssa. Kahteen erilliseen analyysiin (itsearviot ADHD-oireista ja laboratoriotutkimukset kielellisestä työmuistista) löytyi kumpaankin viisi tutkimusta. Itse arvioiduissa oireissa harjoitteluryhmä ei eronnut verrokkiryhmästä.
Yleinen kommentti:
Tietokoneistettujen harjoitteluohjelmien kehittämisen taustalla ovat olleet tutkimushavainnot ADHD:hen liittyvistä kognitiivisista, erityisesti työmuistin, inhibition ja laajemmin toiminnanohjauksen taitojen, vaikeuksista sekä hypoteesi siitä, että näiden taitojen kohentaminen harjoittelemalla lieventäisi ADHD:n oireita. Tutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että harjoittelun myötä kognitiiviset taidot, erityisesti työmuistitaidot paranevat, mutta vaikutukset ADHD:n oireisiin ovat olleet pienet tai olemattomat (lapsilla ja nuorilla sellaisten arvioijien mukaan, jotka eivät ole kiinteästi mukana harjoitteluprosessissa ja aikuisilla itsearvioissa). Hoidoilla ei siis ole ollut hypoteesin mukaista selvää yhteyttä ADHD:n oireiden lievenemiseen. Tutkimuksissa ei myöskään ole osoitettu, että kognitiivisten taitojen paraneminen olisi kausaalisessa yhteydessä oireiden lievenemiseen. Lasten ja nuorten osalta tutkimusta on jo runsaasti, aikuisten osalta vähemmän.