Taakse suuntautunut seuruututkimus «Lu GC, Luchesse A, Chapman V ym. Screening for ges...»1 selvitti raskausdiabeteksen määrää toisessa raskaudessa niillä naisilla (n = 3 710), joilla ei ensimmäisessä raskaudessa ollut raskausdiabetesta. Ensimmäisessä raskaudessa tehtiin seulontarasituskoe (GCT, Glucose Challence Test) 50 g:lla glukoosia. Raskausdiabeteksen ilmaantuvuus glukoosirasituksen perusteella oli toisessa raskaudessa 1 % (n = 37). Nämä naiset olivat ensimmäisen raskauden aikana keskimäärin kaksi vuotta muita vanhempia, ja painoindeksi oli 3 yksikköä suurempi kuin muilla. Lisäksi heidän painonsa nousi raskauksien välillä enemmän kuin muilla ja ensimmäisen ja toisen raskauden välinen aika oli pitempi. Logistisessa regressioanalyysissä toisen raskauden raskausdiabetesta ennustivat äidin lihavuus (BMI (> 29) ennen ensimmäistä raskautta ja suuri painon nousu (> 5 kg) raskauksien välillä sekä ensimmäisen raskauden seulonnan suuri paastoglukoosiarvo (> 5,6 mmol/l).
Tutkimus puoltaa näkemystä, että glukoosirasitusten tekeminen myöhemmissä raskauksissa voi olla turhaa, jos glukoosiaineenvaihdunta on ollut ensimmäisessä raskaudessa normaali eikä paino ole noussut raskauksien välillä.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
«Lu GC, Luchesse A, Chapman V ym. Screening for ges...»1:Ensimmäisen raskauden glukoosiaineenvaihdunnan tilaa ei kaikilla naisilla arvioitu 75 g:n 2 tunnin glukoosirasituskokeella kaikilta, vaan normaalin glukoosiaineenvaihdunnan tulkinta tehtiin seulan (Glucose Challence Test eli GCT) perusteella. Seula ei tunnista kaikkia raskausdiabetesta sairastavia ja osa toisen raskauden raskausdiabetesta sairastavista saivat seulassa ehkä väärän negatiivisen tuloksen edellisessä raskaudessa.