Takaisin

Melatoniini vanhusten unettomuuden hoidossa

Näytönastekatsaukset
Maaria Seppälä
3.12.2015

Näytön aste: A

Pitkävaikutteinen melatoniini parantaa unen laatua ja aamuvireyttä ikääntyneillä elimistön omasta melatoniinierityksestä riippumatta.

Ranskalais-israelilaisessa vuonna 2007 tehdyssä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa monikeskustutkimuksessa «Lemoine P, Nir T, Laudon M ym. Prolonged-release m...»1 verrattiin hitaasti vapautuvan melatoniinin (PR) ja lumeen vaikutusta unen laatuun ja aamuvireyteen. Potilailla (N = 170) oli primaari unettomuus, ja sekundaariset syyt oli poissuljettu. Tutkimukseen ei sisällytetty dementia sairastavia tai psykiatrisia potilaita. Osalla potilaista oli aikaisempi uni- tai rauhoittava lääkitys. Tutkittavat olivat iältään 55–93-vuotiaita miehiä ja naisia (keski-ikä 68,5 vuotta). Potilaat saivat 2 viikon ajan lumelääkettä, minkä jälkeen he käyttivät 3 viikkoa joko 2 mg melatoniinia (PR) tai lumetta. Tutkimusjakso päätettiin kaikilla potilailla 2 viikon ajan annetulla lumelääkkeellä. Potilaille tehtiin unikyselyt ja he pitivät unipäiväkirjaa. Aamuvireyttä kartoitettiin Visual Analogue Scale -mittarilla (VAS). Potilailta seurattiin myös hoidon lopettamisen vaikutuksia.

Melatoniinin todettiin parantaneen unen laatua ja aamuvireyttä. Rebound-unettomuutta (kimmovasteunettomuus) ei todettu, ei myöskään merkittäviä haittavaikutuksia. NNT (number needed to treat) aamuvireydelle oli 5, ja NNT unen laadussa 6.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Toisessa israelilaisessa vuodelta 2009 olevassa satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa «Luthringer R, Muzet M, Zisapel N ym. The effect of...»2 verrattiin samoin hitaasti vapautuvaa melatoniinia lumeeseen. Työssä käytettiin koko yön polysomnografiaa, ja unen laatua arvioitiin lisäksi kyselyin. Koehenkilöt (N = 40) olivat 55–68-vuotiaita miehiä ja naisia, ja kaikilla oli DSM-IV-luokituksen mukainen primaari unettomuus. Sekundaariset syyt unettomuuden taustalla oli poissuljettu. Tutkimuksessa koehenkilöille annettiin ensin lumetta 2 viikkoa, sen jälkeen joko melatoniinia tai lumetta 3 viikkoa, ja tutkimuksen lopussa kaikille vielä lumetta 4 viikkoa. Tutkittaville tehtiin polysomnografia, unikysely ja psykomotorisia testejä.

Melatoniiniryhmässä koehenkilöiden nukahtamisaika lyheni jonkin verran (9 minuuttia) ja subjektiivinen unen laatu parani verrattaessa lumeeseen. Kokonaisnukkumisajassa (TST) tai yöllisessä heräämisessä ei todettu eroja. Psykomotorisissa testeissä ei ollut eroja ryhmien välillä. Melatoniinilla ei havaittu olleen vaikutuksia unen arkkitehtuuriin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Amerikkalaisessa vuonna 2010 tehdyssä satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa «Wade AG, Ford I, Crawford G ym. Nightly treatment ...»3 haluttiin selvittää, onko omalla matalalla melatoniinierityksellä tai ikääntymisellä merkitystä annettavan melatoniinin tehoon, sekä toisaalta arvioida pitkäaikaisen hoidon tehoa ja turvallisuutta. Tutkimukseen osallistuneesta 791 henkilöstä yli 65-vuotiaita oli 293. Sisäänottokriteerinä oli primaari unettomuus. Sekundaariset ja psykiatriset syyt sekä dementia oli suljettu pois. Tutkittavat eivät saaneet käyttää bentsodiatsepiineja 2 edeltävän viikon aikana. Alkuselvittelyssä potilaat jaettiin endogeenisen melatoniinipitoisuuden mukaan ns. mataliin ja normaalierittäjiin. Lisäksi yli 65-vuotiaita osallistujia tutkittiin omana alaryhmänään. Osallistujat saivat ensin 2 viikkoa lumetta, minkä jälkeen heidät satunnaistettiin saamaan PR-melatoniinia tai lumetta 3 viikon ajan. Tämän jälkeen melatoniinia saaneet jatkoivat melatoniinin käyttöä, kun taas lumeryhmän osallistujat satunnaistettiin uudelleen saamaan melatoniinia tai lumetta 26 viikon ajan. Lopussa kaikki saivat 2 viikon ajan lumelääkettä. Tutkimukseen osallistujilta määritettiin nukahtamisaika (SL) unipäiväkirjan avulla, ja lisäksi kyselyjen avulla kartoitettiin unen laatua, elämänlaatua ja haittavaikutuksia.

Matala melatoniinieritys ei ennakoinut PR-melatoniinin tehoa uniparametreihin, eikä lumeeseen verrattuna todettu eroa. Sen sijaan iällä todettiin olevan merkitystä: sisäsyntyisestä melatoniinierityksestä riippumatta yli 65-vuotiailla PR-melatoniini vähensi nukahtamisaikaa ja paransi muita uniparametreja sekä aamuvireyttä ja unen laatua. Melatoniinin vaikutus säilyi koko tutkimusjakson ajan. Hoidosta ei todettu merkittäviä haitta- tai rebound-vaikutuksia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti

Pelkästään vanhuksille tehtyjä kontrolloituja tutkimuksia on julkaistu muutama viimeisten 5 vuoden aikana. Hitaasti vapautuvan melatoniinin ja lumeen vaikutusta uneen on verrattu sekä lyhytaikaisessa (3 viikkoa) että pitkäaikaisessa (6 kuukautta) käytössä. Yhdessä työssä on käytetty unikyselyiden lisäksi polysomnografiaa, ja yhdessä on mitattu endogeenista (sisäsyntyistä) melatoniinia.

Melatoniinin unta parantava vaikutus näkyy nimenomaan nukahtamisviiveen lyhenemisenä. Löydös on osoitettu myös objektiivisesti polysomnografialla. Jäännösvaikutusten puuttuminen ja tehon säilyminen ovat myönteisiä asioita muun muassa bentsodiatsepiinien käyttöön verrattuna. Yllä olevat tutkimukset on tehty PR-melatoniinilla. Ulkoisesti otettavan melatoniinin vaikutus ei suoraan korreloi omaan melatoniinieritykseen.

Kirjallisuutta

  1. Lemoine P, Nir T, Laudon M ym. Prolonged-release melatonin improves sleep quality and morning alertness in insomnia patients aged 55 years and older and has no withdrawal effects. J Sleep Res 2007;16:372-80 «PMID: 18036082»PubMed
  2. Luthringer R, Muzet M, Zisapel N ym. The effect of prolonged-release melatonin on sleep measures and psychomotor performance in elderly patients with insomnia. Int Clin Psychopharmacol 2009;24:239-49 «PMID: 19584739»PubMed
  3. Wade AG, Ford I, Crawford G ym. Nightly treatment of primary insomnia with prolonged release melatonin for 6 months: a randomized placebo controlled trial on age and endogenous melatonin as predictors of efficacy and safety. BMC Med 2010;8:51 «PMID: 20712869»PubMed