Satunnaistetussa kontrolloidussa kaksoissokkoutetussa ruotsalaistutkimuksessa «Dehlin O, Rundgren A, Börjesson L ym. Zopiclone to...»1 vuodelta 1982 oli 75 geriatrista potilasta (keski-ikä 81 vuotta), joilla oli krooninen unihäiriö (nukahtamisaika (SL) > 30 minuuttia, kokonaisnukkumisaika (TST) < 6,5 tuntia, herääminen 2 tuntia ennen toivottua aikaa, vaikeus nukahtaa yöllä uudelleen). Tutkimuksessa 4 hoitoryhmää (tsopikloni 3,75 mg, 5 mg, 7,5 mg ja 10 mg) käytti lääkettä 14 vuorokautta. Osallistujille annettiin lumelääkettä 1 viikko ennen ja jälkeen hoidon. 7 henkilöä keskeytti tutkimuksen. Osallistujille tehtiin haastattelu, psykomotorisia testejä ja vireystesti. Heiltä kartoitettiin unen laatua ja mielialaa sekä heidän kokemiaan haittavaikutuksia. Tutkimuksen aikana tehtiin myös laboratorioseurantaa ja EKG-tutkimus.
Tutkimuksessa unen todettiin olevan parempaa aktiivisen lääkkeen aikana. Psykomotorisissa testeissä ei havaittu muutosta, eikä eroja havaittu myöskään eri annosryhmien välillä. Lääkkeistä ei todettu merkittäviä haittavaikutuksia.
Ranskalaisessa vuonna 1990 pienellä aineistolla tehdyssä kontrolloidussa kaksoissokkoutetussa työssä «Mouret J, Ruel D, Maillard F ym. Zopiclone versus ...»2 selvitettiin 10 unihäiriöistä kärsivällä henkilöllä tsopiklonin ja triatsolaamin vaikutusta uni-EEG:hen. Unihäiriön kriteerit olivat vastaavat kuin tutkimuksessa «Dehlin O, Rundgren A, Börjesson L ym. Zopiclone to...»1. Osallistujien unettomuus oli luonteeltaan kroonista. Osallistujat olivat vähintään 60-vuotiaita, kohtalaisen terveitä henkilöitä. Heillä ei ollut käytössä CNS-lääkkeitä (keskushermostoon vaikuttava lääke). Tutkimuksen kesto oli 35 vuorokautta. Osallistujat saivat aluksi lumelääkettä. Sen jälkeen heille annettiin tsopiklonia 7,5 mg tai triatsolaamia 0,25 mg. Lopuksi kummallekin ryhmälle annettiin lumelääkejakso. Osallistujille tehtiin polysomnografia, joka oli 12 yön kestoinen. Heiltä kartoitettiin haittavaikutuksia Visual Analogue Scale -mittarilla (VAS).
Triatsolaamiryhmässä unen todettiin parantuneen: unitehokkuus (SE) parani, mutta ei kuitenkaan merkitsevästi, ja nukahtamisaika (SL) lyheni. Tsopikloniryhmällä SE parani ja kokonaisnukkumisaika (TST) lisääntyi. Delta- ja REM-unen määrät nousivat tsopikloniryhmässä, mutta triatsolaamiryhmässä delta-unen määrä laski. Lääkkeen lopetuksen jälkeen delta-unen määrä säilyi tsopikloniryhmässä. Triatsolaamia saaneilla taas jäännösvaikutuksena TST väheni.
Kommentti: Tutkimuksessa osallistujille tehtiin psykomotorinen selvittely huolellisesti.
Ruotsissa vuonna 1995 tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa «Dehlin O, Rubin B, Rundgren A. Double-blind compar...»3 verrattiin tsopiklonin ja flunitratsepaamin univaikutuksia ja erityisesti jäännösvaikutuksia. Tutkimukseen osallistui 107 potilasta (keski-ikä 79 vuotta). Dementia, apnea ja vaikeat sairaudet suljettiin pois. Keskeyttäneitä oli 5. Unihäiriön kriteerit olivat samat. Edeltävästi osallistujille annettiin 1 viikko lumelääkettä. Sen jälkeen he saivat 2 viikkoa joko tsopiklonia 5 mg tai flunitratsepaamia 1 mg. Tutkimuksen päätteeksi molemmissa ryhmissä osallistujat käyttivät 1 viikon lumetta. Osallistujat täyttivät unipäiväkirjaa, ja heidän hoitomyönteisyyttään arvioitiin.
Tutkimuksessa lääkityksestä ei todettu olevan merkittäviä haittavaikutuksia. Lääkeryhmien välillä ei todettu merkittäviä eroja lukuun ottamatta flunitratsepaamia saaneilla esiintynyttä vähäistä nukahtamisvaikeutta. Päiväaikaisissa toiminnoissa ei esiintynyt eroja.
Kommentti: Suomessa flunitratsepaamia ei ole unilääkekäytössä.
Vuonna 2000 julkaistussa sveitsiläisessä tasokkaassa satunnaistetussa lumekontrolloidussa crossover-tutkimuksessa «Hemmeter U, Müller M, Bischof R ym. Effect of zopi...»4 tutkittiin tematsepaamin ja tsopiklonin vaikutusta terveiden iäkkäiden koehenkilöiden (N = 12, keski-ikä 65,9 vuotta) uni-EEG:hen sekä psykomotorisiin ja muistifunktioihin. Koehenkilöillä ei ollut merkittäviä unihäiriöitä. Ennen tutkimusta koehenkilöt viettivät unilaboratoriossa totuttautumisyön. Tutkimusyönä heille annettiin tematsepaamia 20 mg, tsopiklonia 7,5 mg tai lumelääkettä. Osallistujille tehtiin polysomnografia, useita psykomotorisia testejä ja muistitestejä. Muistitesti tehtiin myös keskellä tutkimusyötä.
Tsopiklonin käyttämisen yhteydessä unen tehokkuus (SE) parani lumeeseen ja tematsepaamiin verrattuna. Sekä tsopikloni että tematsepaami laskivat nukahtamisviivettä (SL). Tsopikloni lisäsi koehenkilöidensyvän unen määrää (SWS). REM-unen tehokkuus (REM-density) väheni kummallakin, mutta REM-viive tai REM-unen määrä ei muuttunut kummallakaan lääkkeellä. Missään psykomotorisissa testeissä ei havaittu merkitseviä eroja.
Kommentti: Luotettavassa tutkimuksessa osallistujille tehtiin polysomnografia sekä laajat kognitiiviset ja psykomotoriset testit. Unihäiriöpotilaita ei sisällytetty tutkimukseen.
Yleinen kommentti
Tsopiklonin soveltuvuudesta vanhusten unettomuuteen löytyy muutama "vanha" kelvollinen tutkimus. Vuodelta 1982 olevassa tutkimuksessa «Dehlin O, Rundgren A, Börjesson L ym. Zopiclone to...»1 tsopiklonia on verrattu lumeeseen. Unettomuus on ollut kroonista, ja unta on arvioitu ainoastaan kyselylomakkein. Ruotsalaisessa vuodelta 1995 olevassa monikeskustutkimuksessa «Dehlin O, Rubin B, Rundgren A. Double-blind compar...»3 selvitettiin erityisesti jäännösvaikutuksia.
Lisäksi vanhuksille on tehty kaksi kontrolloitua tutkimusta «Mouret J, Ruel D, Maillard F ym. Zopiclone versus ...»2, «Hemmeter U, Müller M, Bischof R ym. Effect of zopi...»4, joissa unipolygrafialla on tutkittu unen rakennetta. Toisessa tutkimuksessa tsopiklonia on verrattu triatsolaamiin «Mouret J, Ruel D, Maillard F ym. Zopiclone versus ...»2 ja toisessa työssä tematsepaamiin «Hemmeter U, Müller M, Bischof R ym. Effect of zopi...»4. Pelkästään vanhuksia koskevia systemoituja katsauksia tai meta-analyysejä ei löytynyt.
Kaikissa tutkimuksissa tulos on samansuuntainen. Tsopikloni paransi uniparametreja ja haittavaikutukset olivat lieviä. Näissä tutkimuksissa tsopiklonin vaikutukset unen arkkitehtuuriin olivat vähäisiä ja haittavaikutukset lieviä. Tsopikloni ei huonontanut merkittävästi päiväaikaisia psykomotorisia toimintoja, ja se oli teholtaan verrattavissa bentsodiatsepiiniunilääkkeisiin. Suositeltavin annos vanhuksilla on 7,5 mg. Tehosta pitkäaikaiskäytössä ei ole kuitenkaan tietoa.