Röntgentutkimuksen luotettavuus antaa tietyin varauksin pohjan hoidon suunnittelulle. Albaumin ym. tutkimus «Albaum MN, Hill LC, Murphy M ym. Interobserver rel...»1 oli etenevä amerikkalainen monikeskustutkimus, jossa oli mukana 282 alun perin keuhkokuvalla varmennettua avosyntyistä keuhkokuumetta sairastavaa yli 18-vuotiasta potilasta (valittu 2 287 potilaan kohortista), joiden keuhkokuvat analysoitiin uudelleen kahden keskenään sokkoutetun yliopistosairaalan radiologin toimesta. Radiologit olivat samaa mieltä pneumonisen infiltraatin olemassaolosta 79,4 %:ssa ja sen puuttumisesta 6 %:ssa tapauksista (kappa = 0,37; 95 % luottamusväli 0,22–0,52).
Hopstakenin ym. «Hopstaken RM, Witbraad T, van Engelshoven JM ym. I...»2 tutkimuksessa oli 32 keuhkokuvalla todennettua keuhkokuumepotilasta 243 alahengitystieinfektiopotilaan aineistosta (18–89 vuotta). Kaksi radiologia (paikallisen sairaalan radiologi ja yliopistosairaalan radiologi; erimielisissä tapauksissa myös kolmas yliopistosairaalan senioriradiologi) analysoi potilaiden keuhkokuvat. Pneumonisen infiltraatin suhteen yksimielisyys oli radiologien välillä 89,7 % (kappa = 0,53; 95 % luottamusväli 0,37–0,69).
Saksalaisessa monikeskustutkimuksessa «Pauls S, Krüger S, Richter K ym. Interobserver agr...»3 oli mukana 806 keuhkokuumepotilasta, joiden thorax-kuvat uudelleenarvioitiin kahden yliopistosairaalan radiologin toimesta. Yksimielisyys keuhkovarjostumien olemassaolosta oli 77,7 % (95 % luottamusväli 0,75–0,81). Yksimielisyys sairaalapotilaiden kuvista oli selvästi suurempi (82,6 %) kuin avohoitopotilaiden kuvista (55,2 %).