Yhteensä 195 tyypin I kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaihetta sairastavaa potilasta satunnaistettiin «Calabrese JR, Bowden CL, Sachs GS ym. A double-bli...»1 ryhmiin lamotrigiinia 200 mg/vrk, lamotrigiinia 50 mg/vrk tai lumetta. Hoitovastetta mitattiin asteikoilla HAM-D (Hamiltonin depression arviointiasteikko), MADRS (Montgomeryn ja Åsbergin depression arviointiasteikko), CGI-S (kliininen vaikutelma, vaikeusaste) ja CGI-I (kliininen vaikutelma, paraneminen).
7 viikon hoidon aikana lamotrigiini osoittautui lumetta tehokkaammaksi useimmilla mittareilla ja lamotrigiini 50 mg/vrk eräillä mittareilla mitattuna. Hoitovaste (CGI-I paljon parempi tai hyvin paljon parempi)) saavutettiin 51 %:lla, 41 %:lla ja 26 %:lla ryhmissä lamotrigiini 200 mg, lamotrigiini 50 mg ja lume (lamotrigiini 200 mg/vrk vs. lume p < 0,05, NNT = 4).
Lamotrigiiniryhmässä oli enemmän päänsärkyä kuin lumeryhmässä. Muissa haittavaikutuksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.
Yhteensä 124 tyypin I ja II kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen (litiumlääkitys 0,6–1,2 mmol/L) potilaan hoitoon lisättiin satunnaisesti joko lamotrigiini (ad 200 mg/vrk) tai lume «van der Loos ML, Mulder P, Hartong EG ym. Long-ter...»2.
MADRS-pisteet laskivat merkitsevästi enemmän lamotrigiini- kuin lumeryhmässä 8 viikon hoidossa (-15,37 vs. -11,16, p = 0,029).
Raportti «Calabrese JR, Huffman RF, White RL ym. Lamotrigine...»3 5 RCT-tutkimuksesta, jossa 3 tutkimuksessa oli vain kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I potilaita, 1 tutkimuksessa vain kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin II potilaita ja 1 tutkimuksessa sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I että II potilaita (yhteensä n = 1 033).
Lamotrigiini (50–400 mg/vrk) ei eronnut ensisijaisen vastemuuttujan (MADRS tai HAM-D) osalta lumeesta 7–10 viikon hoidossa yhdessäkään aineistossa.
5 alkuperäistutkimuksen meta-analyysi «Geddes JR, Calabrese JR, Goodwin GM. Lamotrigine f...»4 (n = 1 072), jossa lamotrigiiniä verrattiin lumeeseen kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I ja II masennusvaiheessa 7–10 viikon tutkimuksissa. 3 tutkimuksessa oli vain kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I potilaita, 1 tutkimuksessa vain kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin II potilaita ja 1 tutkimuksessa sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I että II potilaita. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I ja II potilaiden lukumäärää ei ilmoitettu erikseen.
Hoitoon vastaavien potilaiden osuus oli lamorigiiniryhmässä (annos 100–400 mg/vrk; annosta 50 mg/vrk käyttäneitä ei otettu aineistoon) suurempi kuin lumeryhmässä (HAM-D: RR = 1,27, luottamusväli 1,09–1,47 ja MADRS: RR = 1,22, 1,06–1,41, NNT = 11). Vastaavasti remissio-osuudet HAM-D:llä arvioituna eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi lamotrigiini- ja lumeryhmien välillä, mutta erosivat MADRS:llä arvioituina (RR = 1,21; 1,03–1,42). Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I ryhmässä hoitovaikutukseksi ilmoitettiin RR = 1,24 (1,04–1,46). Koko tutkimusryhmässä lamotrigiinin vaste ilmeni vaikeammin depressiivisillä (HAM-D > 24) mutta ei lievemmillä depressiivisillä potilailla.
Kommentit
«Calabrese JR, Bowden CL, Sachs GS ym. A double-bli...»1: Vaste saavutettiin hitaasti (3–4 viikossa), koska lääkeannosta nostettiin hitaasti hoitotasolle ihottumariskin vuoksi.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I ja II potilaita käsitellään pääasiassa yhdessä eikä potilaiden tarkkoja lukumääriä näissä ryhmissä ilmoiteta. Lamotrigiinin vaikutus näyttää kuitenkin selvemmältä kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I masennuksessa ja vaikeammassa masennuksessa.