Takaisin

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja päihdeongelman integroitu psykososiaalinen hoito

Näytönastekatsaukset
Jorma Oksanen
16.5.2013

Näytön aste: B

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja päihdeongelman integroitu kognitiivis-behavioraalinen ryhmähoito ilmeisesti vähentää päihteiden käyttöä.

Kahdessa pienessä yhdysvaltalaisessa kontrolloidussa tutkimuksessa [R1, R2] on tutkittu kaksoisdiagnoosipotilaille suunnattuja hoitointerventioita, joissa on yhdistetty päihdekäytön kontrolloimiseen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön relapsien estoon tarkoitettuja aineksia. Kummassakin tutkimuksessa potilaiden tavallisimmin käyttämät päihteet olivat kokaiini, alkoholi ja kannabis.

Ensimmäisessä tutkimuksessa «Weiss RD, Griffin ML, Kolodziej ME ym. A randomize...»1 62 mielialantasaajalla hoidettua potilasta satunnaistettiin joko integroituun ryhmähoitoon tai pelkästään päihdeongelman hallintaan tarkoitettuun tavanomaiseen ryhmähoitoon 20 viikon ajaksi, jonka jälkeen 3 kuukauden ajan seurattiin päihdekäyttöpäivien määrää sekä bipolaariepisodien määrää ja mania- ja depressio-oireita. Integroitu, käsikirjan mukaan toteutettu hoito perustui kognitiivis-behavioraaliseen relapsin ehkäisyn malliin, jossa fokuksena olivat yhtäläisyydet kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja päihdekäytön relapsi- ja toipumisprosessien välillä.

Integroidussa hoidossa olleilla oli vähemmän päihdekäyttöpäiviä sekä hoidon (5,3 vs 10,0, p = 0,001) että seurannan aikana (6,0 vs 12,0, p = 0,001). Sen sijaan integroitu hoito ei vähentänyt mielialaepisodeja eikä maanisia tai depressiivisiä oireita hoidon tai seurannan aikana.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Sama tutkijaryhmä on tehnyt edellisessä tutkimuksessa mainitusta integroidusta hoidosta lyhennetyn version, joka ei edellytä pitkälle koulutettujen terapeuttien käyttöä. Ohjelman perussisältö säilyi samana, mutta ryhmäkertoja vähennettiin 20:sta 12:een ja suljetun, koko hoidon ajan samana pysyvän ryhmän sijasta siirryttiin avoimeen ryhmään, johon sai liittyä milloin tahansa. Tätä lyhennettyä ryhmähoitoa on tutkittu satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Weiss RD, Griffin ML, Jaffee WB ym. A "community-f...»2. Siinä satunnaistettiin 61 päihteitä käyttävää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa potilasta saamaan joko 12 käyntiä integroidussa ryhmäterapiassa tai saman verran käyntejä päihdeongelman hoitoon tarkoitetussa tavanomaisessa ryhmähoidossa. Hoidot toteutettiin tavallisten avohoidon päihdetyöntekijöiden voimin. Kaikilla potilailla oli mielialantasaajalääkitys. Kolmen kuukauden hoidon jälkeen ryhmiä seurattiin vielä kolme kuukautta.

Kummankin ryhmän potilaat vähensivät tilastollisesti merkitsevästi päihdekäyttöpäiviään. Seuranta-ajan lopussa integroitua ryhmähoitoa saaneiden päihdekäyttöpäiviä oli kuukaudessa 13,2 vähemmän kuin lähtötilanteessa ja tavanomaista ryhmähoitoa saaneilla 10,2 vähemmän (molemmilla p = 0,001). Ryhmien ero on melkein merkitsevä (p = 0,10).

Integroitua hoitoa saaneet ylsivät kuitenkin useammin parhaisiin hoitotuloksiin: integroitua hoitoa saaneista 71 % onnistui pysyttelemään vähintään kuukauden abstinenttina huumeista ja alkoholista, tavanomaista ryhmähoitoa saaneista 40 %. Mielialahäiriöjaksojen kriteerien täyttymistä seurattiin puolistrukturoidulla LIFE-haastattelulla. Tutkimuksen aikana depressiivisten ja maanisten episodien riski aleni kummassakin ryhmässä. Depression riskin aleneminen hoidon aikana oli integroidun hoidon ryhmässä kaksi kertaa suurempi (OR = 2,0). Ryhmien välillä ei ollut eroa depression riskissä seuranta-aikana eikä manian riskissä hoidon tai seurannan aikana.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kolmannessa tutkimuksessa «Schmitz JM, Averill P, Sayre S, McCleary P, Moelle...»3 46 mielialantasaajalla hoidettua potilasta satunnaistettiin 12 viikoksi joko pelkkään lääkehoidon seurantaan tai lääkehoidon seurantaan ja lisäksi saamaan 16 kognitiivis-behavioraalista yksilöterapiaistuntoa.

Päihdekäyttöpäivien määrässä ryhmillä ei ollut merkitsevää eroa (huumekäyttöpäiviä oli verrokeilla keskimäärin 9,5, CBT-potilailla 7,8, alkoholinkäyttöpäiviä 8,7/0,9). Sen sijaan hoidolla saattoi olla jonkin verran vaikutusta lääkemyöntyvyyteen ja maanisiin oireisiin (päiviä, jolloin masennusoireita oli keskimäärin 6,8/4,0, maniaoireita 8,7/0,9; ero merkitsevä p = 0,01 kahdessa ja P = 0,05 yhdessä neljästä seurantakäynnistä).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit:

Suuri osa potentiaalisista osallistujista suljettiin pois tutkimuksista motivaation puutteen vuoksi. Nämä ovat voineet olla tutkimuspotilaista vaikeaoireisempia. Tutkimukset vahvistavat käsitystä, jonka mukaan kaksoisdiagnoosipotilaiden ennuste on psykososiaalisessa hoidossa huonompi.

Kirjallisuutta

  1. Weiss RD, Griffin ML, Kolodziej ME ym. A randomized trial of integrated group therapy versus group drug counseling for patients with bipolar disorder and substance dependence. Am J Psychiatry 2007;164:100-7 «PMID: 17202550»PubMed
  2. Weiss RD, Griffin ML, Jaffee WB ym. A "community-friendly" version of integrated group therapy for patients with bipolar disorder and substance dependence: a randomized controlled trial. Drug Alcohol Depend 2009;104:212-9 «PMID: 19573999»PubMed
  3. Schmitz JM, Averill P, Sayre S, McCleary P, Moeller G, Swann A. Cognitive-behavioral treatment of bipolar disorder and substance abuse: a preliminary randomized study. Addict Disord Treat 2002;1:17-24