Olantsapiinin tehoa on tutkittu 3 kaksoissokkoutetussa kontrolloidussa tutkimuksessa.
Tutkimuksessa «Tohen M, Ketter TA, Zarate CA ym. Olanzapine versu...»1 verrattiin olantsapiinin ja valproaatin tehoa 47 viikon ylläpitohoitotutkimuksessa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin 1 potilailla. Inkluusiokriteerinä YMRS ≥ 20 (Young Mania Rating Scale), remissio määriteltiin YMRS ≤ 12 ja relapsi YMRS ≥ 15. Tutkimukseen osallistui 251 akuuttia maniaa tai sekamuotoista jaksoa sairastavaa potilasta, jolloin potilaat saivat joko olantsapiinia (5–20 mg/vrk) tai valproaattia (500–2 500 mg/vrk). Tutkimuksessa pysyi 39 potilasta (15 %) seuranta-ajan loppuun.
Olantsapiini (42 %) ja valproaatti (56 %) eivät eronneet toisistaan relapsien suhteen.
Toisessa tutkimuksessa «Tohen M, Greil W, Calabrese JR ym. Olanzapine vers...»2 verrattiin olantsapiinin ja litiumin estohoitotehoa 12 kuukauden seurannassa. Tutkimukseen osallistui akuuttia maniaa tai sekamuotoista jaksoa sairastavia potilaita, jotka saivat 6–12 viikon avoimessa vaiheessa olantsapiini-litiumlääkitystä. Oiretason remission (YMRS ≤ 12, HAM-D ≤ 8) saavuttaneet potilaat satunnaistettiin olantsapiini- (5–20 mg/vrk, N = 217) tai litiummonoterapiaan (0,6–1,2 meq/l, N = 214) 52 viikon ajaksi. Ensisijaiseksi päätetapahtumaksi valittiin oiretason rekurrenssi (YMRS ≥ 15 tai HAM-D ≥ 15). Yhteensä 171 potilasta pysyi tutkimuksessa seurannan loppuun.
Olantsapiinilla (30 %) ja litiumilla (38,8 %) ei ollut eroa oiretason rekurrenssien suhteen.
Kolmas näistä tutkimuksista «Tohen M, Calabrese JR, Sachs GS ym. Randomized, pl...»3 oli lumekontrolloitu kaksoissokkoutettu 48 viikkoa kestävä ylläpitohoitotutkimus. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin 1 maanisen tai sekamuotoisen jakson jälkeen oiretason remission (YMRS ≤ 12, HAM-D ≤ 8) saavuttaneet potilaat satunnaistettiin saamaan joko olantsapiinimonoterapiaa (5–20 mg/vrk, N = 225) tai lumetta (N = 136). Ensisijaiseksi päätetapahtumaksi valittiin oiretason relapsi (YMRS ≥ 15 tai HAM-D ≥ 15 tai sairaalahoito maanisen, sekamuotoisen tai depressiivisen jakson takia).
Aika relapsiin oli olantsapiinia saavilla potilailla (mediaani 174 vrk) pidempi kuin lumetta saavilla potilailla (mediaani 22 vrk) (p < 0,001). Tutkimuksessa pysyi lumeryhmässä 9 potilasta (6,6 %) ja olantsapiiniryhmässä 48 potilasta (21,3 %). Olantsapiiniryhmässä oli vähemmän relapseja (N = 105, 46,7 %) kuin lumeryhmässä (N = 109, 80,1 %) (OR 4,61, 95 % luottamusväli 2,81–7,58).
Lisäksi nämä tutkimukset on yhdistetty systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Cipriani A, Rendell J, Geddes JR. Olanzapine in th...»4, jossa todettiin olantsapiinin olevan lumetta tehokkaampi estämään maanisia relapseja ja yhtä tehokas kuin litium tai valproaatti.
Tutkimuksissa «Tohen M, Calabrese JR, Sachs GS ym. Randomized, pl...»3 kato oli erittäin merkittävä; toisaalta kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoitotutkimukset ovat haasteellisia toteuttaa, ja niissä kato on usein merkittävä.
Kaikki tutkimukset «Tohen M, Ketter TA, Zarate CA ym. Olanzapine versu...»1, «Tohen M, Greil W, Calabrese JR ym. Olanzapine vers...»2, «Tohen M, Calabrese JR, Sachs GS ym. Randomized, pl...»3, «Cipriani A, Rendell J, Geddes JR. Olanzapine in th...»4 ovat lääketehdas Eli Lillyn rahoittamia.
Olantsapiiniin liittyy metabolisia haittoja.