Lamotrigiinia «Calabrese JR, Suppes T, Bowden CL ym. A double-bli...»1 on tutkittu monoterapiana kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin 1 ja 2 tiheäjaksoisen muodon ylläpitohoidossa. 324 potilasta sai aluksi lamotrigiinia avoimessa asetelmassa lisälääkityksenä. Heistä 182 stabiilissa tilassa (HAM-D ≤ 14 ja MRS ≤ 12) olevaa potilasta satunnaistettiin saamaan lamotrigiinia (N = 93) tai lumelääkettä (N = 89). Seuranta-aika oli 6 kuukautta. Ensisijaiseksi päätetapahtumaksi valittiin aika lisälääkityksen aloittamiseen mielialaoireiden pahenemisen takia.
56 % lumelääkettä saavista potilaista ja 50 % lamotrigiinia saavista potilaista tarvitsi lisälääkitystä. Aika lisälääkityksen aloittamiseen ei ollut tilastollisesti merkittävä (lamotrigiini mediaani 18 viikkoa vs. lume 12 viikkoa, p = 0,177). Verrattaessa tutkimuksessa pysymistä potilaat, jotka saivat lamotrigiinia, pysyivät kauemmin tutkimuksessa (mediaani 14 viikkoa vs. 8 viikkoa, p = 0,036).
Tutkimuksen loppuun asti 60 potilasta pysyi mielialaltaan stabiilina (37/90 (41 %) lamotrigiiniryhmässä ja 23/87 (26 %) lumeryhmässä, p = 0,03). Tyypin 1 (N = 125) kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ero ei ollut tilastollisesti merkittävä, mutta tyypin 2 (N = 52) kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä stabiileina pysyneiden osuus oli lamotrigiiniryhmässä suurempi (46 vs. 18 %, p = 0,04).
Tutkimusaineisto «Calabrese JR, Suppes T, Bowden CL ym. A double-bli...»1 oli niin pieni, että tilastollisesti merkittävää eroa ensisijaisessa päätetapahtumassa ei kyetty osoittamaan, mutta ero on kliinisesti merkittävä erityisesti tyyppi 2:n osalta.