Takaisin

Alle kouluikäisten lasten vanhempien terveysneuvonta hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä

Näytönastekatsaukset
Anne Hiiri ja Mirkka Järvinen
12.8.2014

Näytön aste: B

Alle kouluikäisten lasten vanhemmille suunnattu toistuva, vuorovaikutteinen terveysneuvonta ilmeisesti vähentää lasten hampaiden reikiintymistä.

Kanadassa toteutettiin vuosina 2005–2010 satunnaistettu kontrolloitu tutkimus «Harrison RL, Veronneau J, Leroux B. Effectiveness ...»1, jonka tarkoituksena oli selvittää äideille annetun, motivoivaan haastatteluun perustuvan terveysneuvonnan vaikutusta lasten suunterveyteen. Koeryhmän äidit (n = 131) osallistuivat raskauden aikana yhteen ja lapsen synnyttyä kuuteen terveysneuvontatilaisuuteen. Lisäksi he saivat kirjasen ja nopeamman pääsyn hammashoitoon. Kontrolliryhmän äidit (n = 141) saivat kirjasen.

Yhteensä 241 lasta tutkittiin heidän ollessa 2,5-vuotiaita (koe 110, kontrolli 131). Kariesvaurioita esiintyi 65 % koeryhmän ja 76 % kontrolliryhmän lapsista. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Koeryhmän sisällä kuitenkin havaittiin, että 4–6 terveysneuvontatilaisuuteen osallistuneiden äitien lapsilla (n = 40) oli vähemmän kariesvaurioita kuin kolme kertaa tai harvemmin osallistuneiden lapsilla (n = 70).

Dentiiniin tai pulpaan edenneitä kariesvaurioita, paikkoja tai karieksen vuoksi poistettuja hampaita oli 32 %:lla useammin terveysneuvontaan osallistuneiden äitien lapsista ja 44 %:lla harvemmin osallistuneiden lapsista.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Isossa-Britanniassa toteutettiin vuosina 1995–98 RCT «Kowash MB, Pinfield A, Smith J ym. Effectiveness o...»2, jonka kohderyhmänä oli satunnaisotos (n = 228) 1.1.–30.9.1995 Leedsissä syntyneistä lapsista sekä heidän äideistänsä. Lapset ja heidän vanhempansa asuivat Leedsin kaupunginosassa, jossa väestön sosioekonominen asema oli keskimäärin alhainen. Lapsilla oli keskimäärin paljon reikiä hampaissaan. Otos jaettiin satunnaistaen viiteen ryhmään: 1) ryhmä, joka sai ravintoneuvontaa, 2) ryhmä, joka sai neuvontaa hyvästä suuhygieniasta ja fluorihammastahnan käytöstä ja 3) ryhmä, joka sai sekä ravintoneuvontaa että opastusta suuhygieniasta ja fluorihammastahnasta. Interventioon sisältyi kotona toteutettava, vähintään 15 minuuttia kestävä haastattelu ja neuvonta kahden ensimmäisen vuoden aikana kolmen kuukauden välein ja kolmantena vuonna 6 kuukauden välein. Neuvontakäynnit aloitettiin lapsen ollessa noin 11 kuukauden ikäinen. Neljäs koeryhmä sai samanlaista terveysneuvontaa kuin ryhmä 3, mutta vain kerran vuodessa. Kontrolliryhmä ei saanut minkäänlaista neuvontaa, mutta lapset tarkastettiin tutkimuksen lopussa.

Kolmen vuoden iässä kahdelle koeryhmien lapselle (1 %) oli tullut reikiä maitohampaisiin. Molemmat kuuluivat koeryhmään 1. Kontrolliryhmässä 18 lapselle (33 %) oli tullut reikä tai reikiä maitohampaisiin. Tutkimuksen lopputarkastuksessa ryhmän 1 (ravintoneuvontaa saanut ryhmä) keskimääräinen dmfs-arvo oli 0,3 (SD 1,6), muissa koeryhmissä DMF-pintoja ei ollut lainkaan ja kontrolliryhmässä dmfs-arvo oli keskimäärin1,8 (SD 5,1) (p < 0,001).

Tutkijoiden johtopäätös oli, että säännöllinen, vähintään kerran vuodessa pienten lasten äideille kotona annettu terveysneuvonta suunterveyteen liittyvistä ravinto- ja suuhygienia-asioista vähentää maitohampaiden reikiintymistä verrattuna siihen, ettei neuvontaa anneta (RR 0,03, 95 % luottamusväli 0,01–0,14 ja NNT 3,2, 95 % luottamusväli 2,3–5,2).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Isossa-Britanniassa tehdyssä kahden vuoden pituisessa RCT-tutkimuksessa «Blinkhorn AS, Gratrix D, Holloway PJ ym. A cluster...»3 kohderyhmänä oli 269 äitiä ja heidän 334 alle kouluikäistä lastaan (1–6-vuotiaita). Tutkittavat asuivat Luoteis-Englannissa alueella, jossa maitohampaiden reikiintyminen 5-vuotiailla oli koko maan korkeimpia.

Tutkittavat oli saatu tutkimukseen vapaaehtoisesti osallistuvan 30 yleishammaslääkärin vastaanotolta. Tutkittavat äiti-lapsiparit satunnaistettiin kahteen ryhmään. Koeryhmään kuuluville 138 äidille, joilla oli 172 lasta, annettiin kahden käynnin aikana kahdenkeskistä terveysneuvontaa hampaiden harjauksesta sekä tarkoituksenmukaisesta fluorihammastahnan ja sokerin käytöstä. Samalla heille annettiin kädestä pitäen ohjausta pienten lasten hampaiden puhdistamisesta, ilmainen hammasharja ja fluorihammastahnaa sekä heidän kanssaan analysoitiin yhdessä 24 tunnin ruokapäiväkirjaa. Äideille jaettiin vielä terveysneuvontaa tukevia kaupallisia esitteitä. Kahden vuoden aikana terveysneuvontakäynti toistettiin neljän kuukauden välein, ja tarvittaessa äideille annettiin lisää hammastahnaa ja/tai hammasharja. Kontrolliryhmässä ei annettu neuvontaa, vaan lapset tarkastettiin tutkimuksen alussa, ja heille annettiin hammasharjausohje ja putkilo fluorihammastahnaa.

Tutkimuksen tuloksena oli, että kahden vuoden kuluttua kontrolliryhmän lapsilla oli enemmän reikiä hampaissaan (keskimääräinen DMFT-arvo 3,2, SD 2,9) kuin koeryhmän lapsilla (keskimääräinen DMFT-arvo 2,7, SD 2,6), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Yhdysvalloissa toteutettiin RCT «Weinstein P, Harrison R, Benton T. Motivating pare...»4, jossa verrattiin motivoivan terveyshaastattelun ja tavanomaisen terveysneuvonnan vaikuttavuutta 6–18 kuukauden ikäisten lasten (n = 240) hampaiden reikiintymisen ehkäisemissä. Tutkimuksessa mukana olleet lapset kuuluivat maahanmuuttajaväestöön, jossa hampaiden reikiintymisen riski oli arvioitu korkeaksi.

Kontrolliryhmän saama ”tavanomainen terveysneuvonta” sisälsi ravintoasioita käsittelevän esitteen jakamisen vanhemmille sekä 11 minuuttia kestävän videon katselun. Videon aiheena oli Vauvojen ja taaperoikäisten hampaiden reikiintymisen ehkäisy. Koeryhmässä vanhemmat saivat saman esitteen ja katsoivat saman videon kuin kontrolliryhmässä. Sen lisäksi heille annettiin 45 minuutin käynnillä henkilökohtaista terveysneuvontaa lasten hampaiden reikiintymiseen liittyvistä asioista. Terveysneuvontakäynnin jälkeen vanhemmille soitettiin säännöllisesti kuusi kertaa kuuden kuukauden aikana ja lähetettiin kaksi postikorttimuistutusta. Näin pyrittiin ylläpitämään annettua tietoa.

Yhden vuoden seurannan jälkeen koeryhmässä olleille lapsille oli tullut reikiä keskimäärin 0,7 hammaspinnalle (SD 2,8), kun taas kontrolliryhmässä reikiä oli tullut keskimäärin 1,9 hammaspinnalle (SD 4,8) (p < 0,01).

Tutkijoiden loppupäätelmänä oli, että motivoiva terveyshaastattelu on lupaava menetelmä hampaiden reikiintymisen ehkäisemisessä sellaisilla lapsilla, joilla reikiintymisriski on suuri.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit:

«Harrison RL, Veronneau J, Leroux B. Effectiveness ...»1: Tutkimus päättyi lasten ollessa 2,5-vuotiaita eli heillä maitoposkihampaat olivat olleet puhjenneena vain lyhyen aikaa. Olisi kiinnostavaa tietää, onko vaikutuksia nähtävissä myöhemmin.

«Kowash MB, Pinfield A, Smith J ym. Effectiveness o...»2, «Blinkhorn AS, Gratrix D, Holloway PJ ym. A cluster...»3: Vaikka näiden tutkimusten sovellettavuus suomalaiseen väestöön on vain heikko tai kohtalainen, on sovellettavuus Suomessa asuviin maahanmuuttajiin hyvä.

Kirjallisuutta

  1. Harrison RL, Veronneau J, Leroux B. Effectiveness of maternal counseling in reducing caries in Cree children. J Dent Res 2012;91:1032-7 «PMID: 22983408»PubMed
  2. Kowash MB, Pinfield A, Smith J ym. Effectiveness on oral health of a long-term health education programme for mothers with young children. Br Dent J 2000;188:201-5 «PMID: 10740903»PubMed
  3. Blinkhorn AS, Gratrix D, Holloway PJ ym. A cluster randomised, controlled trial of the value of dental health educators in general dental practice. Br Dent J 2003;195:395-400; discussion 385 «PMID: 14551632»PubMed
  4. Weinstein P, Harrison R, Benton T. Motivating parents to prevent caries in their young children: one-year findings. J Am Dent Assoc 2004;135:731-8 «PMID: 15270155»PubMed