Takaisin

Sokerin saanti ja hampaiden reikiintyminen

Näytönastekatsaukset
Jaana Laitinen, Vuokko Anttonen ja Hannu Hausen
13.8.2014

Näytön aste: B

Runsas sokerin syönti ilmeisesti lisää hampaiden reikiintymistä.

Vipeholmissa Ruotsissa suoritetussa kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa «Gustafsson BE, Quensel CE, Lanke LS ym. The Vipeho...»1 selvitettiin, lisääkö sokerin syönti hampaiden reikiintymistä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen seuraavia tekijöitä: 1) lisääkö aterioilla ruoissa ja juomissa nautittu sokeri hampaiden reikiintymistä, 2) lisääkö aterioilla nautittu sokeri, kun se on hampaisiin tarttuvissa ruoissa, hampaiden reikiintymistä ja 3) lisäävätkö aterioiden väliaikoina nautitut tahmeat sokeripitoiset makeiset, kuten toffee, hampaiden reikiintymistä. Tutkimukset aloitettiin vuonna 1946, ja hampaiden reikiintymistä seurattiin vuosittain vuoteen 1951. Tutkittavat ryhmät muodostettiin mielisairaalan hoito-osastoittain. Potilaat olivat pitkäaikaissairaita, ja hoitohenkilöstö valvoi heidän ruokailuaan. Tutkimuksen alussa mukana oli yhteensä 633 henkilöä, mutta lopullisen tutkimusaineiston muodostivat 436 henkilöä, jotka olivat koko ajan olleet hoidossa samalla osastolla ja syöneet sille osastolle määritettyä koeruokavaliota. Kontrolliryhmänä oli sairaalan vähäsokerista perusruokaa syöneiden osasto.

Koeryhmien ruokavalion perusta oli sairaalan perusruoka, joka nautittiin aamupalalla, päiväruoalla, kahvilla ja iltaruoalla. Koeryhmissä osa perusruoasta korvattiin tai täydennettiin kullekin koeryhmälle tyypillisellä sokeripitoisella ruoalla, joka nautittiin joko pelkästään aterioilla tai joissain ryhmissä aterioiden väliaikoina. Testiruokia olivat sokeriliuos aterioilla, sokeroitu leipä aterioilla, karamellit, suklaa ja toffee aterioiden välillä (sekä aamupalan että päiväruoan jälkeen kahdesti makeisia).

Leipää syöneillä naisilla reikiä oli seurannan lopussa vähiten ja suunnilleen saman verran kuin kontrolliryhmällä, mutta heidän osastollaan henkilökunta pesi potilaiden hampaat aamuisin. Yleensä ottaen hampaiden puhdistaminen oli puutteellista, vain 82 henkilöä pesi hampaansa säännöllisesti. Aterioiden yhteydessä sokeriliuosta syöneille ilmaantui uusia reikiä vähemmän kuin aterioiden väliaikoina karamelleja tai suklaata syöneille. Toffeeta aterioiden välillä syöneillä reikiä ilmaantui nopeasti, ja niitä tuli tässä ryhmässä enemmän kuin missään muussa ryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ekologisen tutkimuksen «Sreebny LM. Sugar availability, sugar consumption ...»2 tavoitteena oli saada tietoa sokerin kulutuksen yhteydestä hampaiden reikiintymiseen eri maissa. Reikiintymisen yleisyyttä koskevat tiedot saatiin WHO:n Global Oral Data Bankista ja sokerinkulutusluvut YK:n tilastoista.

Tutkimus osoitti, että 12-vuotiailla sokerin kulutuksen ja hampaiden reikiintymisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys. Tällaista yhteyttä ei havaittu 6-vuotiailla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomalaisessa kohorttitutkimuksessa «Ruottinen S, Karjalainen S, Pienihäkkinen K ym. Su...»3 selvitettiin pitkäaikaisen sokerinsyönnin yhteyttä suun terveyteen 10-vuotiaana. Lapset olivat tutkimuksen lähtötilanteessa 13 kuukauden ikäisiä.

Sokeria eniten syöneillä (jakauman ylin 5 %, n = 33, joista poikia 18) oli enemmän reikiä sekä pysyvissä hampaissa (DMFT) että kaikissa hampaissa (dmft + DMFT) verrattuna vähiten sokeria syöneisiin (jakauman alin 5 %, n = 33, joista poikia 21). Eniten sokeria syöneillä DMFT- ja dmft + DMFT-keskiarvot olivat 1,4 (SD 2,0) ja 3,9 (SD 3,9) ja vähiten sokeria syöneillä vastaavasti 0,5 (SD 1,1 p = 0,01) ja 1,9 (SD 2,5, p = 0,03). Hampaiden harjaustiheydessä ei ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.

Runsaasti sokeria syöneiden sokerinsaanti ylitti 10 % kokonaisenergiasta kaksivuotiaasta eteenpäin. Runsaasti ja vähän sokeria syöneiden 10-vuotiaiden pääasialliset sokerin lähteet olivat samat, mutta eri sokerilähteiden viikoittainen käyttötiheys oli suurempi runsaasti sokeria syöneillä. Tärkeimmät sokerin lähteet olivat makeutetut maitotuotteet, sokeroidut juomat ja mehut, makeiset ja suklaa, leivonnaiset, aamiaismurot, jälkiruoat ja sokeroitu tee tai kahvi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomessa tehdyssä kohorttitutkimuksessa «Karjalainen S, Söderling E, Sewón L ym. A prospect...»4 selvitettiin 135 lapsen ruoankäyttötapojen yhteyttä hampaiden reikiintymiseen 3- ja 6-vuotiaana.

Niillä lapsilla, joilla 6-vuotiaana oli reikiä hampaissa, oli sokerin saanti ollut 3-vuotiaana runsaampaa (sokeria keskimäärin 10,7 % energiasta, SD 3,6) kuin niillä, joiden hampaissa ei ollut reikiä (sokeria keskimäärin 8,9 %, SD 2,8, p = 0,001). Lapsilla, jotka söivät makeisia useammin kuin kerran viikossa ja joilla oli näkyvää plakkia, oli hiukan suurentunut riski hampaiden reikiintymiseen 6-vuotiaana (RR 1,7, 95 % luottamusväli 0,9–3,0).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Gustafsson BE, Quensel CE, Lanke LS ym. The Vipeho...»1: Tämä klassikkotutkimus on tuottanut arvokasta tietoa, mutta nykykäsityksen mukaan sen järjestelyt eivät ole täyttäneet eettisyyden vaatimuksia.

Vipeholm-tutkimuksen «Gustafsson BE, Quensel CE, Lanke LS ym. The Vipeho...»1 jälkeen on julkaistu useita tutkimuksia, joissa sokerin runsas saanti ei ole ollut yhteydessä hampaiden reikiintymiseen. Systemoidussa katsauksessa «Burt BA, Pai S. Sugar consumption and caries risk:...»5 todettiin, että sokerin kulutuksen ja hampaiden reikiintymisen välinen yhteys on paljon heikompi sellaisissa tutkimuksissa, joissa tutkittavat ovat käyttäneet fluoria kuin ennen laajamittaisen fluorin käytön aikakautta suoritetuissa tutkimuksissa. Systemoidussa katsauksessa «Anderson CA, Curzon ME, Van Loveren C ym. Sucrose ...»6 todetaan, että sokerin käyttötiheys on sokerin käyttömäärää selkeämmin yhteydessä hampaiden reikiintymiseen. 2000-luvulla julkaistut suomalaiset kohorttitutkimukset «Ruottinen S, Karjalainen S, Pienihäkkinen K ym. Su...»3, «Karjalainen S, Söderling E, Sewón L ym. A prospect...»4, on tehty samalla aineistolla, mutta julkaisuissa raportoidaan tuloksia eri ikävaiheissa.

Kirjallisuutta

  1. Gustafsson BE, Quensel CE, Lanke LS ym. The Vipeholm dental caries study; the effect of different levels of carbohydrate intake on caries activity in 436 individuals observed for five years. Acta Odontol Scand 1954;11:232-64 «PMID: 13196991»PubMed
  2. Sreebny LM. Sugar availability, sugar consumption and dental caries. Community Dent Oral Epidemiol 1982;10:1-7 «PMID: 6949660»PubMed
  3. Ruottinen S, Karjalainen S, Pienihäkkinen K ym. Sucrose intake since infancy and dental health in 10-year-old children. Caries Res 2004;38:142-8 «PMID: 14767171»PubMed
  4. Karjalainen S, Söderling E, Sewón L ym. A prospective study on sucrose consumption, visible plaque and caries in children from 3 to 6 years of age. Community Dent Oral Epidemiol 2001;29:136-42 «PMID: 11300173»PubMed
  5. Burt BA, Pai S. Sugar consumption and caries risk: a systematic review. J Dent Educ 2001;65:1017-23 «PMID: 11699972»PubMed
  6. Anderson CA, Curzon ME, Van Loveren C ym. Sucrose and dental caries: a review of the evidence. Obes Rev 2009;10 Suppl 1:41-54 «PMID: 19207535»PubMed