Riesco-Matías ym. (2021) «Riesco-Matías P, Yela-Bernabé JR, Crego A, ym. Wha...»1 tarkastelivat biopalautehoidon (neurofeedback) vaikuttavuutta ADHD:n ydinoireisiin. Meta-analyysiin sisällytettiin julkaistut RCT-tutkimukset, joihin osallistuneilla oli ADHD-diagnoosi, joiden iän keskiarvo oli alle 18 vuotta ja joissa intervention vaikutuksia tutkittiin validoidulla ADHD:n oireita kartoittavalla kyselylomakkeella. Artikkelit haettiin tietokannoista PubMed, Sage Publications, PsycINFO/PsycARTICLES, SpringerLink ja Psicodoc. Tutkimusten laatua ei arvioitu. Tuloksissa tarkasteltiin erikseen interventiota lähellä ja kauempana olevien arvioita. Vaikutuksen suuruudet (Hedgesin g) laskettiin kahdella tavalla: vertaamalla intervention aikaisen muutoksen suuruutta koe- ja verrokkiryhmissä ja vertaamalla koe- ja verrokkiryhmiä vain loppumittauksessa. Tulokset raportoitiin erikseen käytetyn verrokkiryhmän mukaan: joko ei-aktiiviset verrokit (11 tutkimusta, yhteensä 672 osallistujaa) tai stimulanttilääkitysverrokit (5 tutkimusta, yhteensä 169 osallistujaa). Ei-aktiiviset verrokit olivat odotuslistalla, saivat tavanomaista hoitoa tai osallistuvat hoitoon, jolla ei ollut näyttöä ADHD:n oireiden vähentämisestä (esim. EMG-biopalaute). Meta-analyysiin sisällytettiin siis 16 tutkimusta, yhteenlaskettu osallistuneiden määrää oli 841.

Tutkimuksissa, joissa oli ei-aktiivinen verrokkiryhmä, interventiota lähellä olleiden arvioiden mukaan biopalautehoitoryhmässä vähenivät sekä tarkkaamattomuusoireet (EF = 0,33; 95 % luottamusväli 0,10–0,56, tuloksissa merkittävää heterogeenisuutta, I² = 49 %) että yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireet (EF = 0,17; 95 % luottamusväli 0,02–0,33; tuloksissa ei heterogeenisuutta, I² = 0 %) enemmän kuin verrokkiryhmissä. Tulokset olivat samanlaiset, kun koe- ja verrokkiryhmiä vertailtiin loppumittauksen tuloksen perusteella. Interventiota lähellä olleiden arvioiden mukaan biopalautehoitoryhmässä sekä tarkkaamattomuusoireet (EF = 0,24; 95 % luottamusväli 0,08–0,39, tuloksissa ei merkitsevää heterogeenisuutta, I² = 0 %) että yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireet (EF = 0,20; 95 % luottamusväli 0,05–0,36, tuloksissa ei merkittävää heterogeenisuutta, I² = 0 %) vähenivät enemmän kuin verrokkiryhmässä.

Ei-aktiivista verrokkiryhmää käyttäneissä tutkimuksissa interventiosta kauempana olleiden arvioiden mukaan tarkkaamattomuusoireet vähenivät biopalautehoitoryhmässä enemmän kuin verrokkiryhmässä (EF = 0,25; 95 % luottamusväli 0,04–0,45, tuloksissa merkitsevää heterogeenisuutta, I² = 30 %). Yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireissa ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (EF = 0,16; 95 % luottamusväli -0,01–0,32, tuloksissa ei merkitsevää heterogeenisuutta, I² = 0 %). Loppumittauksen tulosten eroja vertailtaessa ryhmien välistä eroa ei ollut tarkkaamattomuusoireiden (EF = 0,16; 95 % luottamusväli -0,03–0,34, ei merkitsevää heterogeenisuuttaa, I² = 0 %) eikä yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireiden (EF = 0,11; 95 % luottamusväli -0,10–0,32, tuloksissa merkitsevää heterogeenisuutta, I² = 19 %) vähenemisessä.

Tutkimuksista, joissa oli stimulanttihoitoa saanut verrokkiryhmä, oli voitu laskea tulokset vain interventiota lähellä olleiden arvioista, koska muita tutkimuksia ei ollut riittävästi analyyseihin. Interventiota lähellä olleiden arvioissa sekä tarkkaamattomuusoireet (EF = 0,57; 95 % luottamusväli 0,27–0,87, tuloksissa merkitsevää heterogeenisuutta, I² = 28 %) että yliaktiivisuus-impulsiivisuusoireet (EF = 0,26; 95 % luottamusväli 0,02–0,51, ei merkitsevää heterogeenisuutta, I² = 0 %) vähenivät enemmän stimulanttihoitoa saaneiden ryhmässä kuin biopalautehoitoa saaneessa ryhmässä.

• Tutkimuksen tyyppi: RCT-tutkimuksiin perustuva meta-analyysi
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Soveltuu lapsuus- ja nuoruusikäisiin ADHD-potilaisiin. Sovellettavuuden ongelma on, että tutkimusten pohjalta ei voida määrittää optimaalista hoitoprotokollaa.

Yleiskommentti: EEG-biopalautehoidon vaikutuksia ADHD:n oireisiin on tarkasteltu useissa meta-analyyseissä. Tuoreimmissa meta-analyyseissä on arvioitu erikseen hoidon vaikutuksia hoitoa lähellä olevien arvioitsijoiden (yleensä vanhempien) ja hoidosta kauempana olevien arvioitsijoiden (yleensä opettajien) arvioissa. Syynä erottelulle on ollut, että interventiosta kauempana olevat arvioijat ovat todennäköisemmin paremmin sokkoutettuja ja siten vapaampia ennakko-odotuksista intervention vaikuttavuudesta. Erottelu on perusteltua, koska EEG-biopalautehoidon ajatellaan opettavan asiakasta säätelemään omaa aivotoimintaansa, ja vaikutusten pitäisi näin ollen olla pysyviä eikä tilanneriippuvaisia. Meta-analyysien perusteella vaikutukset ovat johdonmukaisesti tilastollisesti merkitseviä hoitoa lähellä olevien arvioitsijoiden mukaan ja parempia kuin hoidosta kauempana olevien arvioitsijoiden mukaan.