Takaisin

Psykiatrinen sähköhoito kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa

Näytönastekatsaukset
Esa Leinonen
11.2.2021

Näytön aste: B

Psykiatrinen sähköhoito on ilmeisesti tehokasta kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen (n = 316) ja yksisuuntaisen masennustilan (n = 790) hoidon tuloksia verrattiin 6 alkuperäistutkimuksen meta-analyysissa «Dierckx B, Heijnen WT, van den Broek WW ym. Effica...»1. Tutkimuksissa potilaat olivat saaneet psykiatrista sähköhoitoa (ECT) ja sokkoutetusti arvioitua elpymän (HAM-D17 ≤ 7 tai HAM-D24 ≤ 10) saavuttaneiden potilaiden osuutta verrattiin näiden diagnostisten ryhmien välillä. Alkuperäistutkimuksissa potilaiden hoitoresistenssin aste vaihteli jonkin verran eri tutkimusten välillä, mutta depression vaikeusaste ja psykoottisen depression osuus eivät kokonaisuutena eronneet lähtötilanteessa diagnostisten ryhmien välillä. Osassa alkuperäistutkimuksista masennuslääkitys oli lopetettu ennen sähköhoidon aloittamista, mutta osassa edeltävää masennuslääkehoitoa oli jatkettu.

53,2 % kaksisuuntaisista ja 50,9 % yksisuuntaisista masennusta sairastavista potilaista saavutti elpymän eikä ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa «Dierckx B, Heijnen WT, van den Broek WW ym. Effica...»1.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Alkuperäistutkimukset eivät olleet kontrolloituja RCT-tutkimuksia, vaan saman hoidon vaikutuksia verrattiin eri potilasryhmillä. Hoitovasteen arvioinnit oli kuitenkin tehty sokkoutetusti. Yli puolet hoitoresistenteiksi määritellyistä potilaista saavutti elpymän kummassakin diagnostisessa ryhmässä. Bipolaari I ja II potilaita ei eritelty.

Kontrolloidussa tutkimuksessa «Schoeyen HK, Kessler U, Andreassen OA ym. Treatmen...»2satunnaistettiin 7 psykiatrisen sairaalan (Norja) 73 potilasta. Heistä 66 (ITT-ryhmä) sai aktiivista hoitoa kaksisuuntaisen mielialahäiriön (alatyyppi I tai II) hoitoresistenttiin (2 tuloksetonta adekvaattia aiempaa lääkehoitokokeilua, MASDRS ≥ 25) depressioon. 36 potilasta satunnaistettiin saamaan psykiatrista sähköhoitoa ja 30 potilasta algoritmiperusteista lääkehoitoa. ECT (oikea unilateraalinen lyhytpulssi, ka. 10,4 hoitokertaa, SD = 4,9) toteutettiin 3 hoitokertana viikossa tarvittaessa 6 hoitoviikkoon saakka. Lääkehoito toteutettiin Goodwinin ja Jamisonin hoitoalgoritmiin perustuen. Käytetty lääkehoito valittiin ennen satunnaistamista, ja siinä otettiin huomioon potilaan lääkityshistoria. Potilas, joka ei ollut aiemmin hyötynyt jostain lääkehoidosta tai jolla oli ollut sietämättömiä haittavaikutuksia, voitiin siirtää seuraavalle algoritmin hoito-optiolle. Yhteensä 23 potilasta putosi ryhmistä kesken 6 viikon tutkimuksen, mutta keskeyttäneiden osuuksissa ei ollut eroja ryhmien välillä. MADRS-lähtöpisteet eivät eronneet hoitoryhmien välillä.

Keskiarvopisteet (MADRS) 6 viikon hoitoperiodin lopussa (ITT, lineaarinen "mixed-effect" mallinnus) erosivat ryhmien välillä 6,6 pistettä (SE = 2,05, 95 % luottamusväli 2,5–10,6, p = 0,002) ja olivat matalammat sähkö- kuin lääkehoitoryhmässä ja vastaavasti CGI-BD-pisteet erosivat 0,7 pistettä (SE = 0,31, 95 % luottamusväli 0,13–1,36, p = 0,02). Sen sijaan MADRS-loppupisteet eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi ECT-ryhmän (14,7, SD = 7,4) ja lääkehoitoryhmän (19,9, SD = 10,0, p = 0,07) välillä, kun vain tutkimuksen loppuun suorittaneet otettiin huomioon. Tässä ryhmässä hoitoon vastanneiden osuus oli kuitenkin suurempi ECT-ryhmässä kuin lääkehoitoryhmässä (73,9 vs. 35,0 %, p = 0,01) mutta elpymän saavuttaneiden osuudet eivät eronneet ryhmien välillä (34,5 vs. 30,0 %).

  • Tutkimuksen laatu: kohtalainen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Satunnaistettu tutkimus, mutta tutkijoita ja potilaita ei oltu sokkoutettu. Tutkittavien suhteellisen pieni lukumäärä ja suurehko keskeyttäneiden määrä heikensivät tilastollista voimaa. Lääkehoitoryhmässä oli moninaisia lääkeyhdistelmiä.

Meta-analyysissä «Bahji A, Hawken ER, Sepehry AA ym. ECT beyond unip...»3 verrattiin psykiatrisen sähköhoidon (oikea unilateraalinen tai bilateraalinen) vastetta masennustilan ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa. Kaikkiaan 19 eri tutkimusta täytti sisäänottokriteerit käsittäen 1 803 masennustilaa sairastavaa ja 553 bipolaaridepressiota sairastavaa potilasta.

Hoitovasteen (≥ 50 % oirevähenemä depressiopisteissä) saavutti 74,2 % ja 77,1 % masennustilaa ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiovaihetta sairastavista. Ero oli diagnoosiryhmien välillä tilastollisesti merkitsevä (OR = 0,73, 95 % luottamusväli 0,56–0,95, p = 0,02). Hoitovasteen saavuttamiseksi tarvittiin bipolaaridepressioryhmässä vähemmän hoitokertoja kuin masennustilaryhmässä (SMD = -0,23, 95 % luottamusväli 0,44 – -0,023, p = 0,03). Elpymän saavutti 52,3 % potilaista kummassakin diagnoosiryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Potilaiden vaikeusaste ja mahdollinen hoitoresistenssin määrittäminen vaihtelivat tutkimuksesta toiseen. Mukaan valikoitui vain tutkimuksia, jotka sisälsivät ainoastaan sairaalapotilaita.

Ruotsalainen rekisteritutkimus «Popiolek K, Bejerot S, Brus O ym. Electroconvulsiv...»4 selvitti hoitovasteeseen vaikuttavia tekijöitä kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiovaiheen sähköhoidossa. Aineisto (vuosilta 2011–2016) käsitti 1 251 potilasta (1 henkilö otettiin mukaan vain kerran), joiden hoitovaste oli määritetty. Vasteen kriteerinä käytettiin arvoa 1 tai 2 ("very much" tai "much improved") CGI-I-asteikolla (CGI-I = Clinical Global Impression -Improvement). Tällä perusteella hoitovasteen saavutti 80,2 % potilaista. Lukuisten sosiodemograafisten ja kliinisten parametrien yhteyttä hoitovasteeseen tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä. Potilaan korkeampi ikä oli yhteydessä hyvään hoitovasteeseen. Sen sijaan pakko-oireinen häiriö, persoonallisuushäiriö ja aiempi lamotrigiinihoito olivat yhteydessä huonompaan hoitovasteeseen.

Noin puolella potilaista oli arvioitu oireiden vaikeusaste hoidon lopussa MADRS-asteikolla. Tällä perusteella (MADRS ≤ 9) 36,8 % (95 % luottamusväli 33,2–40,8 %) saavutti elpymän.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Retrospektiivinen rekisteritutkimus, jossa potilailla oli sähköhoidon kanssa samanaikaisesti lukuisia lääkityksiä. Hoitovasteen määritys perustui ainoastaan CGI-I-arvioon.

Kirjallisuutta

  1. Dierckx B, Heijnen WT, van den Broek WW ym. Efficacy of electroconvulsive therapy in bipolar versus unipolar major depression: a meta-analysis. Bipolar Disord 2012;14:146-50 «PMID: 22420590»PubMed
  2. Schoeyen HK, Kessler U, Andreassen OA ym. Treatment-resistant bipolar depression: a randomized controlled trial of electroconvulsive therapy versus algorithm-based pharmacological treatment. Am J Psychiatry 2015;172:41-51 «PMID: 25219389»PubMed
  3. Bahji A, Hawken ER, Sepehry AA ym. ECT beyond unipolar major depression: systematic review and meta-analysis of electroconvulsive therapy in bipolar depression. Acta Psychiatr Scand 2019;139:214-226 «PMID: 30506992»PubMed
  4. Popiolek K, Bejerot S, Brus O ym. Electroconvulsive therapy in bipolar depression - effectiveness and prognostic factors. Acta Psychiatr Scand 2019;140:196-204 «PMID: 31334829»PubMed