Satunnaistetussa, kansainvälisessä seurantatutkimuksessa «Weisler RH, Nolen WA, Neijber A ym. Continuation o...»1 verrattiin ketiapiinimonoterapiaa lumeeseen ja litiummonoterapiaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin 1 ylläpitohoidossa. Tutkimuksessa 2 438 aikuista potilasta, joilla oli DSM IV:n mukaisesti diagnosoitu I tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, aloitti avoimen ketiapiinilääkityksen (300–800 mg/vrk) 4–24 viikoksi. Vakiinnuttamisvaiheen jälkeen 1 226 potilasta satunnaistettiin jatkamaan ketiapiinilla (n = 404) tai vaihtamaan lumelääkkeeseen (n = 404) tai litiumiin (n = 364). Seuranta-aika oli 104 viikkoa. Muista syistä kuin uuden mielialasairausjakson vuoksi tutkimuksen keskeytti ketiapiiniryhmässä 68, lumeryhmässä 80 ja litiumryhmässä 99 potilasta. Ensisijainen päätetapahtuma oli sairastumisaika mihin tahansa mielialajaksoon. Toissijainen päätetapahtuma oli sairastumisaika maaniseen jaksoon tai masennusjaksoon. Tutkimus päädyttiin lopettamaan ennenaikaisesti positiivisten tulosten vuoksi.
Aika uudelleen sairastumiseen mihin tahansa mielialajaksoon oli merkitsevästi pidempi ketiapiinilla verrattuna lumelääkkeeseen (HR = 0,29; 95 % luottamusväli 0,23–0,38) ja litiumilla verrattuna lumelääkkeeseen (HR = 0,46; 95 % luottamusväli 0,36–0,59). Ketiapiini ja litium lisäsivät merkitsevästi aikaa sekä maniaan (ketiapiini: HR = 0,29; 95 % luottamusväli 0,21–0,40 ja litium: HR = 0,37; 95 % luottamusväli 0,27–0,53) että masennukseen sairastumiseen (ketiapiini: HR = 0,30; 95 % luottamusväli 0,20–0,44 ja litium: HR = 0,59; 95 % luottamusväli 0,42–0,84).
Satunnaistetussa, kansainvälisessä tutkimuksessa «Young AH, McElroy SL, Olausson B ym. A randomised,...»2 verrattiin ketiapiinimonoterapiaa lumeeseen kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa potilailla, joiden viimeisin sairausjakso oli ollut masennus. Tutkimuksessa 585 potilasta, joilla oli DSM IV:n mukaan diagnosoitu tyypin 1 (n = 353) tai tyypin 2 (n = 231) kaksisuuntainen mielialahäiriö, sai vakiinnuttamisvaiheessa ketiapiinia (300 tai 600 mg/vrk) 8 viikon ajan saavuttaen remission. Potilaat satunnaistettiin saamaan vastaavan ketiapiiniannoksen (300 mg ketiapiinia n = 141 ja 600 mg ketiapiinia n = 150) tai lumetta (n = 294) 26–52 viikoksi tai uudelleen sairastumiseen asti. Ketiapiiniryhmässä tutkimuksen keskeytti muista syistä kuin uuden mielialasairausjakson vuoksi 70 potilasta ja lumeryhmässä 67 potilasta. Ensisijainen päätetapahtuma oli sairastumisaika mihin tahansa mielialajaksoon. Toissijaiset päätetapahtumat olivat sairastumisaika masennus-, hypomania- tai maniajaksoon ja aika keskeyttämiseen.
I ja II tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla aika uudelleen sairastumiseen mihin tahansa mielialajaksoon oli ketiapiinilla (300 mg/vrk ja 600 mg/vrk) merkitsevästi pidempi verrattuna lumelääkkeeseen (HR = 0,51; 95 % luottamusväli 0,38–0,69). Tyypin 1 kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla aika uudelleen sairastumiseen oli merkitsevästi pidempi ketiapiiniryhmässä verrattuna lumeryhmään (HR = 0,58; 95 % luottamusväli 0,41–0,82). Ketiapiiniryhmässä sairastumisaika masennukseen oli merkitsevästi pidempi verrattuna lumeryhmään (HR = 0,43; 95 % luottamusväli 0,30–0,62) ja vastaavasti tyypin 1 kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla potilailla (HR = 0,52; 95 % luottamusväli 0,33–0,81, p = 0,0037). Ketiapiini ei pidentänyt aikaa uuteen mania- tai hypomaniajaksoon lumelääkkeeseen verrattuna. Näin ei tapahtunut myöskään tyypin 1 kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla. Ketiapiiniryhmässä aika keskeyttämiseen oli merkitsevästi pidempi verrattuna lumeryhmään (HR = 0,65; 95 % luottamusväli 0,52–0,81), mutta tästä ei ollut erikseen tietoa koskien tyypin 1 kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia.
Kommentit:
Molemmissa tutkimuksissa «Weisler RH, Nolen WA, Neijber A ym. Continuation o...»1, «Young AH, McElroy SL, Olausson B ym. A randomised,...»2 potilaat olivat valikoituneita ylläpitohoitovaiheessa, koska he olivat jo sekä saaneet vasteen ketiapiinille että sietäneet ketiapiinia vakiinnuttamisvaiheessa.