Systemaattiseen katsaukseen «Liu HY, Potter MP, Woodworth KY ym. Pharmacologic ...»1 koottiin 28 avointa ja 16 satunnaistettua lumekontrolloitua nuorten manian hoitoa toisen polven psykoosilääkkein tai mielialantasaajin koskevaa tutkimusta. Hoidon tehoa arvioitiin ensisijaisesti YMRS-summapistemäärän laskulla. Lisäksi arvioitiin hoitovaste eri tutkimusten kirjoittajien määrittelemällä tavalla, useimmiten YMRS-summapistemäärän vähintään 50 % laskulla. Hoidon vaikutusta arvioitiin erikseen avointen ja lumekontrolloitujen tutkimusten osalta.
Tutkimus sisälsi toisen polven psykoosilääkkeitä koskevia tutkimuksia seuraavasti: aripipratsoli (2 avointa, 2 kaksoissokkotutkimusta), olantsapiini (3 avointa, 1 kaksoissokkotutkimus), ketiapiini (3 avointa, 3 kaksoissokkotutkimusta), risperidoni (2 avointa, 1 kaksoissokkotutkimusta), tsiprasidoni (1 avoin, 1 kaksoissokkotutkimus). Tutkimuksiin osallistui yhteensä 1 474 potilasta. Avoimissa tutkimuksissa hoitovaste oli keskimäärin 53 %, kaksoissokkotutkimuksissa 66 %. Kaikissa lumekontrolloiduissa toisen polven psykoosilääkkeitä koskeneissa tutkimuksissa aktiivisen lääkkeen teho oli tilastollisesti merkitsevästi lumetta parempi.
Tutkimus sisälsi "perinteisiä" mielialan tasaajia koskevia tutkimuksia seuraavasti: litium (4 avointa tutkimusta), karbamatsepiini (2 avointa tutkimusta) ja valproaatti (8 avointa, 3 kaksoissokkotutkimusta). Tutkimuksiin osallistui yhteensä 915 potilasta. Avoimissa tutkimuksissa hoitovaste oli keskimäärin 41 %, kaksoissokkotutkimuksissa 40 %. Valproaattihoitoa koskeneessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa ei todettu tilastollisesti merkitsevää tehoeroa lumeeseen verrattuna. 2. valproaattia koskeneista kontrolloiduista tutkimuksista valproaatin teho oli ketiapiinia huonompi, toisessa ei todettu eroa litiumiin.
Muita mielialan tasaajia koskevia tutkimuksia tutkimus sisälsi seuraavasti: lamotrigiini (1 avoin tutkimus), okskarbatsepiini (1 kaksoissokkotutkimus) ja topiramaatti (2 avointa tutkimusta yhdistettynä epätyypilliseen psykoosilääkkeeseen, 1 kaksoissokkotutkimus). Tutkimuksiin osallistui yhteensä 244 potilasta. Avoimissa tutkimuksissa hoitovaste oli keskimäärin 43 %, kaksoissokkotutkimuksissa 39 %. Okskarbatsepiinia ja topiramaattia koskeneissa lumekontrolloiduissa tutkimuksissa ei todettu tilastollisesti merkitsevää tehoeroa lumeeseen verrattuna.
Aineiston meta-analyysissa YMRS-summapistemäärän keskimääräinen lasku oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi toisen polven psykoosilääkkeitä käyttäneillä tutkittavilla (-16,8) kuin mielialan tasaajia käyttäneillä ("perinteiset" mielialan tasaajat -10,99, muut mielialan tasaajat -11,03). Lumekontrolloitujen tutkimusten hoitovasteen OR oli 2,24 z = 8,12, p < 0,001 osoittaen suurempaa todennäköisyyttä hoitovasteeseen aktiivista lääkettä käyttäneiden kuin lumetta käyttäneiden ryhmissä. Toisen polven psykoosilääkkeet olivat ryhmänä lumetta tehokkaampia (z = 10,34, p < 0,001). Erillisessä analyysissa todettiin toisen polven psykoosilääkkeet ryhmänä mielialantasaajia tehokkaammiksi (p = 0,02).
Systemaattiseen katsaukseen «Correll CU, Sheridan EM, DelBello MP. Antipsychoti...»2 koottiin 9 satunnaistettua lumekontrolloitua nuorten manian ja sekamuotoisen vaiheen hoitotutkimusta. 5 tutkimusta (yhteensä 1 140 potilasta) koski toisen polven psykoosilääkkeitä (1 aripipratsolia, 1 olantsapiinia, 1 ketiapiinia, 1 risperidonia, 1 tsiprasidonia), 4 (yhteensä 469 potilasta) mielialantasaajia (1 valproaattia ja litiumia, 1 valproaattia, 1 okskarbatsepiinia, 1 topiramaattia).
Hoidon tehon ensisijainen vastemuuttuja oli YMRS-summapistemäärän lasku, toissijaisia vastemuuttujia olivat muutos CGI-BP-asteikolla, hoitovaste (YMRS-summapistemäärän lasku ≥ 50 %) ja remissio (YMRS-summapistemäärä ≤ 12).
Kaikissa toisen polven psykoosilääkkeitä koskevissa tutkimuksissa aktiivisen lääkkeen teho (YMRS-summapistemäärän lasku tutkimuksen aikana) oli tilastollisesti merkitsevästi lumetta parempi (efektikoko 0,65; 95 % luottamusväli 0,53–0,78). Hoitovasteen NNT oli 4,0 (95 % luottamusväli 3,3–5,3), remission NNT 3,7 (95 % luottamusväli 3,1–4,7).
Mielialan tasaajia koskevissa tutkimuksissa aktiivisen lääkkeen teho (YMRS-summapistemäärän lasku tutkimuksen aikana) oli vain 1 tutkimuksessa (valproaattia koskeneessa) tilastollisesti merkitsevästi lumetta parempi. Ryhmänä efektikoko mielialan tasaajilla oli 0,24; 95 % luottamusväli 0,06–0,41. Hoitovasteen NNT oli 7,8 (95 % luottamusväli 4,7–24,4), remission NNT:tä ei voitu arvioida.
Efektikoko (YMRS-summapistemäärän keskimääräisenä laskuna arvioituna) oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi toisen polven psykoosilääkkeitä käyttäneillä tutkittavilla kuin mielialan tasaajia käyttäneillä (Efektikoko = 0,65, 95 % luottamusväli 0,53–0,78 vs. 0,24, 95 % luottamusväli 0,06–0,41). Hoitovasteen NNT-luvut eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi psykoosilääkkeitä ja mielialan tasaajia käyttäneiden ryhmien välillä.
Painon nousu ja väsymys olivat yleisempiä toisen polven psykoosilääkkeitä käyttäneillä tutkittavilla kuin mielialan tasaajia tai lumetta käyttäneillä.