Historiallisesti 1990-luvulla julkaistiin 2 tutkimusta, jotka molemmat keskeytettiin ennenaikaisesti, kun neoadjuvanttihoito osoittautui ylivoimaiseksi jo tutkimusten alussa. Rosell ym. tutkimuksessa «Rosell R, Gómez-Codina J, Camps C ym. Preresection...»1 verrattiin preoperatiivista sisplatiini-ifosfamidi-mitomysiinin lisäämistä satunnaistaen N2 ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon. Kaikkiaan 60 potilasta satunnaistettiin, kaikki potilaat leikattiin, ja he saivat leikkauksen jälkeisen sädehoidon.
Neoadjuvanttihoidon saaneiden 30 potilaan keskimääräinen eloonjäämisaika oli 22 kuukautta (95 % luottamusväli 13,4–30,6), ja vain kirurgian ja sädehoidon saaneiden 10 kuukautta (95 % luottamusväli 7,4–12,6); Log rank testi antoi P = 0,005. Roth ym. «Roth JA, Fossella F, Komaki R ym. A randomized tri...»2 ovat raportoineet toisen tutkimuksen, jossa verrattiin neoadjuvanttisytostaattien lisäämistä leikkaukseen edeltävästi Stage IIIA ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavilla. Kaikkiaan 60 potilasta hoidettiin: 28 potilasta kirurgialla yksinään ja 32 potilasta kirurgialla ja 6 syklillä syklofosfamidi-etoposidi-sisplatiini-sytostaattihoitoa. 3 vuoden eloonjäämisajat olivat kirurgiaryhmässä 15 % ja sytostaattiryhmässä 56 %, ja keskimääräiset eloonjäämisluvut olivat vastaavasti 11 vs 64 kuukautta antaen log-rank-testissä P < 0,008.
Kommentti: Nämä molemmat tutkimukset keskeytettiin suunniteltua aikaisemmin, koska välianalyysissa neoadjuvanttihoitoryhmä pärjäsi huomattavasti leikkausryhmää paremmin. Nämä tutkimukset herättivät kiinnostuksen neoadjuvanttikemoterapiaan.
Ei-pienisoluisen keuhkosyövän neoadjuvanttihoidosta on julkaistu meta-analyysi «Song WA, Zhou NK, Wang W ym. Survival benefit of n...»3. Siinä 13 tutkimusta, joissa oli käytetty HR-lukua eloonjäämisedun suhteen, otettiin analyysiin.
Tutkimuksen mukaan neuadjuvanttisytostaattit paransivat eloonjäämisaikaa merkitsevästi verrattuna kirurgiaan yksinään (yhdistetty HR 0,84; 95 % luottamusväli 0,77–0,99; P = 0,001). Kun vain Stage III potilaat otettiin huomioon, oli tulos samanlainen: neoadjuvanttisytostaatit paransivat eloonjäämisaikaa (yhdistetty HR 0,84; 95 % luottamusväli 0,75–0,95; P = 0,005).
Kommentti: Tämä meta-analyyysi vahvistaa neoadjuvanttikemoterapian roolin leikattavissa olevan ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa.
Satunnaistettu tutkimus «Depierre A, Milleron B, Moro-Sibilot D ym. Preoper...»4 vertasi preoperatiivista sytostaattia leikkaukseen Stage I–IIA-potilailla lukuun ottamatta T1N0-potilaita. Sytostaattikuuritus sisälsi 2 preoperatiivista kuuria yhdistelmää mitomysiini-ifosfamidi-sisplatiini, ja jos hoitoresponssi saatiin, lisäksi annettiin 2 postoperatiivista sytostaattikuuria. Potilaat, joilla oli T3- tai N2-tauti, saivat lisäksi sädehoidon. Kaikkiaan 355 potilasta satunnaistettiin.
Keskimääräinen eloonjäämisaika oli sytostaattiryhmässä 37 kuukautta (95 % luottamusväli 26,7–48,3). Mutta tilastollista merkitsevyyttä ei saavutettu, vaikka eloonjäämiserot olivat 3,8 % (95 % luottamusväli 1,3–25,1 %) 1 vuoden kohdalla ja 8,6 % (95 % luottamusväli 2,64–24,4 %) 4 vuoden kohdalla. Lisäanalyysissä, kun keskityttiin hoitoryhmiin per protokolla, saatiin merkitsevä sytostaatteja suosiva elonjäämisaika (RR 0,74; 95 % luottamusväli 0,56–0,99; P = 0,044). Samoin tautivapaa eloonjäämisaika oli merkitsevästi parempi sytostaattiryhmässä (P = 0,033).
Kommentti: Tutkimuksen tekijät toteavat, että eloonjäämiserot ovat sytostaattiryhmää puoltavia, mutta että ne eivät saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä kuin Stage I ja II taudissa.
Tutkimus «Scagliotti GV, Pastorino U, Vansteenkiste JF ym. R...»5 keskeytettiin, kun 270 potilasta oli satunnaistettu. Kirurgia yksinään haarassa oli lievästi levinneisyydeltään vähäisempiä potilaita (Stage Ib/IIA; 55,3 vs 48,8 %), muuten hoitohaarat olivat tasapainossa. Sytostaattien (sisplatiini-gemsitabiini) responssiluku oli hyvä 35,4 %. Sekä progressiovapaa eloonjäämisaika (PFS) että kokonaiseloonjäämisaika olivat HR:n suhteen paremmat neoadjuvanttihoitohaarassa: PFS:n HR oli 0,70 (95 % luottamusväli 0,50–0,97, P = 0,003). Eloonjäämisajan HR oli 0,63 (95 % luottamusväli 0,43–0,92, P = 0,02). Statistisesti merkitsevä 3 vuoden progressiovapaa eloonjäämisluku saatiin sytostaattiryhmässä stage IIB/IIA alaryhmässä (36,1 vs 55,4 %; P = 0,002).
Tutkimuksessa «Westeel V, Quoix E, Puyraveau M ym. A randomised t...»6 satunnaistettiin Stage I–II ei pienisoluista keuhkosyöpää sairastavat sekä sytostaatien (gemsitabiini-sisplatiini vs paklitakseli-karboplatiini) suhteen että 2 erilaisen sytostaattisekvenssin suhteen. Neoadjuvanttiryhmässä annettiin 2 preoperatiivista sytostaattikuuria, ja jos saatiin responssi, jatkettiin vielä 2 kuurilla. Jaetussa adjuvanttiryhmässä annettiin 2 preoperatiivista neoadjuvanttikuuria, ja jos saatiin responssi, annettiin vielä postoperatiivisesti 2 adjuvanttisytostaattikuuria.
Tutkimuksessa satunnaistettiin 528 potilasta: 267 neoadjuvanttiryhmään ja 261 jaettuun adjuvanttiryhmään. 3 vuoden eloonjäämisluvut eivät poikenneet toisistaan (67,4 % ja 67,7 %; HR 1,01 (0,79–1,30), p = 0,92). Samoin eroja ei ollut 3 vuoden tautivapaassa eloonjäämisajassa, kasvainvasteiden määrässä, toksiteetissa eikä postoperatiivisessa kuolleisuudessa.
Kommentti: Tässä tutkimuksessa saatiin samanlaiset tulokset, kun käytettiin neoadjuvantti- tai jaettua neoadjuvantti- ja postoperatiivista neoadjuvanttikemoterapiaa. Epäselväksi jää, onko neoadjuvanttihoidosta hyötyä verrattuna leikkauksen jälkeiseen adjuvanttihoitoon.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: