Takaisin

Erityyppiset itsehoito-ohjelmat unettomuushäiriön hoidossa

Näytönastekatsaukset
Soili Kajaste
3.12.2015

Näytön aste: C

Erityyppisten itsehoito-ohjelmien (kirjallinen materiaali, video, internet) välillä ei liene tällä hetkellä systemaattisia eroja, mutta internetohjelmien laadun kehittyessä eroja saattaa tulla internetohjelmien hyväksi.

Tammikuuhun 2007 ulottuvassa meta-analyysissa «van Straten A, Cuijpers P. Self-help therapy for i...»1 löydettiin 10 kriteerit täyttävää itsehoitotutkimusta. Niihin osallistui 1 000 henkilöä: 485 itsehoidossa, kontrolliryhminä 420 odotuslistalla ja 95 muissa unettomuuden tavanmukaisissa hoidoissa. Meta-analyysiin otettiin kaikki satunnaistetut tutkimukset, joissa kato oli alle 50 %. Kaikki osallistujat olivat aikuisia, ja osa yli 65-vuotiaita. Menetelminä käytettiin ärsykekontrollia 9 tutkimuksessa, unen rajoittamista 8 tutkimuksessa, rentoutusta 6:ssa, kognitiivisia menetelmiä 6:ssa ja unen huoltoa 6 tutkimuksessa. Kaikissa tutkimuksissa käytettiin useampaa menetelmää. Seurattavat muuttujat olivat unen tehokkuus, nukahtamisviive, nukuttu aika, heräilyjen määrä ja unen laatu.

Kuudessa tutkimuksessa käytettiin vain kirjallista materiaalia, kahdessa kirjallista materiaalia ja ääninauhoja, yhdessä videota ja kirjallista materiaalia, yhdessä TV:tä ja kirjallista materiaalia ja yhdessä internetiä. Erityyppistä itsehoitoa saaneiden tulokset eivät juurikaan eronneet toisistaan.

Kun verrattiin vain kirjallista materiaalia käyttäneitä ryhmiä (6) muita interventiota käyttäneisiin (6; videonauha, ääninauha, internet), pelkkää kirjallista materiaalia käyttäneiden tulos oli parempi (d = 0,31; 95 % luottamusväli 0,10–0,53) verrattuna muita menetelmiä käyttäneisiin ryhmiin (d = 0,22; 95 % luottamusväli 0,04–0,40).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Meta-analyysin tutkimukset olivat tasoltaan kirjavia.

Rybarczykin ja työtovereiden vuonna 2011 tekemässä tutkimuksessa «Rybarczyk B, Mack L, Harris JH ym. Testing two typ...»2vuonna 2011 selvitettiin suhteellisen helposti organisoitavan itsehoidon (kirja) ja vaativan itsehoidon (multimedia) välistä eroa tuloksellisuudessa. Tutkimukseen osallistui 106 henkilöä, joista 33:lla oli osteoartriitti ja 33:lla sepelvaltimotauti. 40:llä ei ollut merkittäviä sairauksia. Tutkimukseen osallistui 34 miestä ja 72 naista, jotka kaikki olivat yli 55-vuotiaita (keskiarvo 68 vuotta). Tutkimukseen kuului kuusi moduulia, jotka oli tarkoitus suorittaa 6–8 viikossa. Siihen kuului alkumittaus, loppumittaus ja vuoden seuranta. Kato oli loppumittauksessa 13 %. Analyysit suoritettiin intention-to-treat-periaatteella. Kato seurannassa oli 6 % verrattuna loppumittaukseen.

Mittareina käytettiin kahden viikon nukkumispäiväkirjaa ennen hoitoa, hoidon jälkeen ja seurannan yhteydessä, Pittsburgh Sleep Quality Index (PSQI) -kyselyä, Sleep Impairment Index (SII) -kyselyä ja Dysfunctional Beliefs and Attitudes about Sleep -asteikkoa (DBAS).

Hoidon päättyessä multimediaryhmän tulokset olivat joissakin muuttujissa tilastollisesti merkitsevästi parempia kuin kirjaryhmissä (WASO, SII, DBAS: p < 0,05 -tasolla ja PSQI p < 0,01 -tasolla). Hoidon kliinistä merkittävyyttä arvioitaessa todettiin, että multimediaryhmässä paranemista ei todettu 19:llä, kliinisesti kohtalainen tulos oli 13:lla ja kliinisesti merkitsevä paraneminen 16:lla. Kenelläkään ei todettu kliinisesti erinomaista tulosta. Kirjaryhmässä paranemista ei todettu 32:lla. Paraneminen oli kohtalainen 10:llä, merkitsevä 14:lla ja erinomainen 2:lla. Kun yhdistettiin hoidossa edistyneet ryhmät ja verrattiin kirja- ja multimediaryhmää, ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. 52 % osallistujista saavutti kliinisesti vähintään kohtalaisen tuloksen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tulokset olivat pysyviä vuoden seurannassa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyssä tutkimuksessa «Espie CA, Kyle SD, Williams C ym. A randomized, pl...»3 tutkittiin internetin käyttöä pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa. Tutkimuksessa ei verrattu internetiä muihin itsehoitomenetelmiin. Osallistujat hankittiin internetin välityksellä käyttäen hyväksi kansallisten terveysalan organisaatioiden kanavia. 10 071 aikuista täytti kyselylomakkeen, ja heistä alustavasti kriteerit täytti 1 342 henkilöä. Tarkemmassa kriteerien tarkastelussa joukko hupeni 164:ään, jotka satunnaistettiin kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) ryhmään (n = 55), lumeryhmään (mielikuvaharjoittelu, Imagery Relief Therapy, jossa neutraaleja muotoja ja esineitä yhdistetään iltarutiineihin; n = 55) ja TAU-ryhmään (n = 54). CBT- ja lumeryhmien kesto oli 6 sessiota vähintään viikon välein. Tässä tutkimuksessa panostettiin kovasti unipäiväkirjaan perustuvan automatisoidun yksilöllisen palautteen antamiseen sekä CBT-ryhmässä että lumeryhmässä. Osallistujat täyttivät DSM-5:n mukaiset kroonisen unettomuuden kriteerit, he olivat iältään keskimäärin 49-vuotiaita (18–78 vuotta), ja heistä 73 % oli naisia. Tuloksia arviotiin lähtötasolla, hoidon päättyessä ja 8 viikon seurannassa. Keskeiset mittarit olivat unen tehokkuus ja Sleep Condition Indicator (SCI), joka mittaa uneen liittyvää hyvinvointia (vaihteluväli 0–10).

Unen tehokkuus kehittyi CBT-ryhmässä lähtötasolta (63 %) siten, että se oli hoidon jälkeen 82 % (d = 1,28) ja seurannassa 83 % (d lähtötasoon verrattuna d = 1,37). Tulokset olivat hyvin vastaavanlaisia muissakin unipäiväkirjasta lasketuissa indikaattoreissa sekä päivän hyvinvointia kuvaavissa mittareissa. Unitehokkuuden ≥ 85 % saavutti 3/4 CBT-ryhmästä. Osallistujien vointi parani myös SCI:llä mitattuna CBT-ryhmässä 3,96:sta 6,50:een.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Internetin kautta välitetty CBT-ohjelma, joka on automatisoidusti vuorovaikutteinen ja monitasoisesti informatiivinen, lienee tehokas unettomuuden hoitokeino. Kuitenkin hoito-ohjelmaan tutustuneista vain 1,6 % oli sekä kiinnostuneita siitä että siihen soveltuvia. Tässä tutkimuksessa on toistaiseksi parhaat itsehoitotulokset, mikä perustunee hyvään rakenteeseen ja huolellisesti tehtyyn palautteeseen. Koska tutkimuksessa ei ollut vertailtavana toista itsehoitoryhmää, menetelmän paremmuudesta ei kuitenkaan ole suoranaista näyttöä. Lyhyt seuranta-aika todennäköisesti pitenee. Ohjelma on työläs ja kallis tehdä ja sen soveltuvuus vain pienelle osalle siihen tutustuneista heikentää sen sovellettavuutta.

Yleinen kommentti:

Kaikki hyvin tehdyt itsehoito-ohjelmat ovat hyödyllisiä. Multimedia ja kirjallinen ohjeistus tuottivat noin puolella kohtalaisen tuloksen. Internethoito toimi hyvin niillä, joille se soveltui. Hoito edellyttää ilmeisesti jonkinlaisen helppoversion kehittämistä, jotta se soveltuisi laajemmille joukoille.

Kirjallisuutta

  1. van Straten A, Cuijpers P. Self-help therapy for insomnia: a meta-analysis. Sleep Med Rev 2009;13:61-71 «PMID: 18952469»PubMed
  2. Rybarczyk B, Mack L, Harris JH ym. Testing two types of self-help CBT-I for insomnia in older adults with arthritis or coronary artery disease. Rehabil Psychol 2011;56:257-66 «PMID: 22121936»PubMed
  3. Espie CA, Kyle SD, Williams C ym. A randomized, placebo-controlled trial of online cognitive behavioral therapy for chronic insomnia disorder delivered via an automated media-rich web application. Sleep 2012;35:769-81 «PMID: 22654196»PubMed