Takaisin

Autistien unettomuuden hoito melatoniinilla, kognitiivisilla menetelmillä tai näiden yhdistelmällä

Näytönastekatsaukset
Outi Saarenpää-Heikkilä
3.12.2015

Näytön aste: B

Autistien unettomuuden hoidossa melatoniinin ja kognitiivisten menetelmien yhdistelmä on todennäköisesti tehokkain, vaikka melatoniini ja kognitiiviset menetelmät myös yksinään ovat todennäköisesti tehokkaita.

Tutkimus «Cortesi F, Giannotti F, Sebastiani T ym. Controlle...»1 tehtiin Italiassa yliopistosairaalan neuropsykiatrisen yksikön 4–10-vuotiaille potilaille, joilla oli diagnosoitu autismi ja unettomuus (sekä pidentynyt nukahtamisviive että yöheräily). Nämä olivat kestäneet vähintään 3 kuukautta ja olivat todennettavissa myös kahden 2 alkuseurannassa. Vakavat muut sairaudet olivat poissulkukriteerinä, samoin psyykkinen oireilu (vanhempien täyttämä CBCL-lomake) ja lääkitykset.

Alussa perusmittauksiin kutsuttiin 185 lasta, joista 15 jäi pois. Sitten kliininen arvio tehtiin 170 lapselle, joista edelleen 10 jäi pois. Lopulta 160 lasta satunnaistettiin neljään 40 lapsen ryhmään (suluissa on mainittu kunkin ryhmän lapsimäärä tutkimuksen loppumittauksessa): yhdistelmähoito (35), melatoniini (34), kognitiivis-behavioraaliset menetelmät (33) ja lumehoito (32). Melatoniini- tai lumehoito kesti 12 viikkoa, jonka jälkeen lumeryhmälle tarjottiin mahdollisuus melatoniinihoitoon tutkimuksen jälkeen. Melatoniini annettiin hitaasti vapautuvana, vahvuudeltaan 3 mg:n valmisteena. Kognitiivis-behavioraalinen hoito koostui neljästä viikoittaisesta 50 minuutin yksilöllisestä, strukturoidusta tapaamisesta psykologin kanssa. Siinä käytiin läpi kasvatuksellisia, behavioraalisia ja kognitiivisia komponentteja, jotka liittyivät lapsen nukkumiseen.

Perusmittauksena hoidon alussa ja 12 viikon kuluttua olivat aktigrafia ja CSHQ (Children's Sleep Habits Questionnaire). CSHQ:sta arvioitiin ala-asteikkojen pistemäärät (nukuttamistaistelu, nukahtamisviive, unen kesto, nukkumisahdistus, yöheräily, parasomniat, hengityshäiriöt ja päiväväsymys). Aktigrafiasta arvioitiin päätemuuttujina nukahtamisviive, kokonaisuniaika, yöheräilyjen määrä ja unen tehokkuus. Lisäksi arvioitiin, kuinka suuri osa potilaista kussakin ryhmässä saavutti alle 30 minuutin nukahtamisviiveen tai nukahtamisviive lyheni puoleen, ja kuinka monella unen tehokkuus kohosi yli 85 %:iin.

Kaikki aktigrafialla arvioidut päätemuuttujat paranivat merkitsevästi hoitoryhmissä lumeryhmään verrattuna, jossa ei tapahtunut paranemista millään osa-alueella. Suurinta paraneminen oli yhdistelmähoitoryhmässä, seuraavaksi melatoniiniryhmässä ja pienin, mutta kuitenkin lumeeseen verrattuna merkitsevä paraneminen kognitiivis-behavioraalisessa ryhmässä. Myös normalisoituneiden nukahtamisviiveiden tai unen tehokkuuden prosenttiosuudet olivat merkitsevästi parantuneet samassa järjestyksessä näissä ryhmissä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Hyvin tehty ja selkeä tutkimus, jossa kuitenkin yksittäisten ryhmien koot jäivät verraten pieniksi.

Kirjallisuutta

  1. Cortesi F, Giannotti F, Sebastiani T ym. Controlled-release melatonin, singly and combined with cognitive behavioural therapy, for persistent insomnia in children with autism spectrum disorders: a randomized placebo-controlled trial. J Sleep Res 2012;21:700-9 «PMID: 22616853»PubMed