Italialaiset ovat julkaisseet satunnaistetun lumekontrolloidun tutkimuksen melatoniinin ja vanhempien saaman kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiin pohjautuvan ohjauksen tehosta yhdessä tai erikseen autismikirjon lasten unettomuuden hoidossa «Cortesi F, Giannotti F, Sebastiani T ym. Controlle...»1.
Tutkimus tehtiin italialaisen yliopistosairaalan neuropsykiatrisen yksikön 4–10-vuotiaille potilaille, joilla oli diagnosoitu (DSM-kriteerien mukaan, ADI-R- ja ADOS-tutkimuksilla) autismikirjon häiriö ja unettomuus käsittäen sekä pidentyneen nukahtamisviiveen että yöheräilyn. Unihäiriöt olivat kestäneet vähintään 3 kuukautta ja olivat todennettavissa myös kahden viikon alkuseurannassa. Vakavat muut sairaudet olivat poissulkukriteerinä, samoin psyykkinen oireilu (vanhempien täyttämä CBCL-lomake) ja lääkitykset.
Alussa perusmittauksiin kutsuttiin 185 lasta, joista 15 jäi pois. Sitten kliininen arvio tehtiin 170 lapselle, joista edelleen 10 jäi pois. Lopulta 160 lasta satunnaistettiin neljään 40 lapsen ryhmään (suluissa on mainittu kunkin ryhmän lapsimäärä tutkimuksen loppumittauksessa): yhdistelmähoito (35), melatoniini (34), kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät (33) ja lumehoito (32). Melatoniini- tai lumehoito kesti 12 viikkoa, jonka jälkeen lumeryhmälle tarjottiin mahdollisuus melatoniinihoitoon tutkimuksen jälkeen. Melatoniini annettiin hitaasti vapautuvana, vahvuudeltaan 3 mg:n valmisteena. Kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmä koostui vanhempien neljästä viikoittaisesta 50 minuutin yksilöllisestä, strukturoidusta tapaamisesta psykologin kanssa. Siinä käytiin läpi kasvatuksellisia, behavioraalisia ja kognitiivisia komponentteja, jotka liittyivät lapsen nukkumiseen.
Perusmittauksena hoidon alussa ja 12 viikon kuluttua olivat aktigrafia ja CSHQ (Children's Sleep Habits Questionnaire). Aktigrafiasta arvioitiin lopputulosmuuttujina nukahtamisviive, kokonaisuniaika, yöheräilyjen määrä ja unen tehokkuus. CSHQ:sta arvioitiin ala-asteikkojen pistemäärät (nukuttamistaistelu, nukahtamisviive, unen kesto, nukkumisahdistus, yöheräily, parasomniat, hengityshäiriöt ja päiväväsymys). Lisäksi arvioitiin, kuinka suuri osa potilaista kussakin ryhmässä saavutti alle 30 minuutin nukahtamisviiveen tai kuinka suurella osalla nukahtamisviive lyheni puoleen, ja kuinka monella unen tehokkuus kohosi yli 85 %:iin.
Kaikki aktigrafialla arvioidut lopputulosmuuttujat paranivat merkitsevästi hoitoryhmissä verrattuna lumeryhmään, jossa ei tapahtunut paranemista millään osa-alueella. Suurinta paraneminen oli yhdistelmähoitoryhmässä, seuraavaksi melatoniiniryhmässä ja pienin, mutta kuitenkin lumeeseen verrattuna merkitsevä paraneminen kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmien ryhmässä. Efektikoko kaikissa vertailuissa oli keskikokoinen (0,53–0,67). Normalisoituneiden nukahtamisviiveiden prosenttiosuudet paranivat samassa järjestyksessä (yhdistelmähoito verrattuna melatoniiniin (p < 0,01), yhdistelmähoito verrattuna kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiin (p < 0,001) ja melatoniini verrattuna kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiin (p < 0,01)). Unen tehokkuuden prosenttiosuudet paranivat myös merkitsevästi samassa järjestyksessä.
Kommentti: Hyvin tehty ja selkeä tutkimus, jossa kuitenkin yksittäisten ryhmien koot jäivät verraten pieniksi.