Meta-analyysissa «Häuser W, Bernardy K, Uçeyler N ym. Treatment of f...»1 tutkittiin pregabaliinin (PGB) ja gabapentiinin (GBT) tehoa ja haittavaikutuksia fibromyalgiapotilaiden (FMS) hoidossa. Viiden meta-analyysiin sisälletyn tutkimuksen yhteenlaskettu koehenkilömäärä oli 4240. Yksi näistä tutkimuksista koski gabapentiiniä ja siihen osallistui 109 koehenkilöä (2,6 % kaikista tutkimuksiin osallistuneista), joten käytännössä meta-analyysi koskee pregabaliinia. Gabapentiinitutkimus kuitenkin sisältyy analyysiin yhteistunnuslukuihin.
Tutkimukset valittiin kattavien tiedostohakujen (MEDLINE, PsycINFO, SCOPUS ja Cohcrane-kirjasto lokakuuhun 2008 mennessä) pohjalta. Tutkimusten valintakriteetit olivat: 1) FMS-diagnoosi pohjautui American College of Rheumatology (ACR) -kriteeristöön, 2) tutkimukset olivat satunnaistettuja lumekontrolloituja kaksoissokkotutkimuksia, 3) hoitona oli monoterapia PGB:llä tai GBT:llä, 4) alkuperäinen tutkimusdata oli saatavissa ja 5) tutkimusten tulokset olivat saatavilla standardideviaatioineen. Meta-analyysi toteutettiin alkuperäisestä datasta.
Koehenkilöt olivat 18 vuotta täyttäneitä, ja heidän keski-ikänsä oli 49 vuotta. Naisia oli 92 % tutkituista. Vaikeasti psyykkisesti sairaat, epästabiilisti fyysisesti sairaat, FMS:n takia invaliditeettia hakeneet tai saavat sekä ne, joiden GFR (glomerulusfiltraationopeus) oli ≤ 60 ml/min, oli suljettu pois kaikista tutkimuksista. Yhteen tutkimukseen osallistui koehenkilöitä neljältä mantereelta, ja muiden tutkimusten osallistujat olivat amerikkalaisia. Tutkimukset olivat monikeskustutkimuksia (3–95 tutkimuslaitosta). Tutkimukset kestivät 4–13 viikkoa. Gabapentiinin vuorokausiannos oli 1200–2400 mg/vrk, ja pregabaliinin vuorokausiannos oli 150–600 mg/vrk.
Kaikissa tutkimuksissa kipua arvioitiin VAS-asteikolla (Visual Analogue Scale) ja unen laatua Medical Outcomes Study -asteikolla (MOS). Muita parametreja, kuten uupuneisuutta (fatigue), depressiota ja eämänlaatua, tutkittiin vaihtelevasti.
Meta-analyysi osoitti vahvaa ja tutkimusten välillä yhtenäistä näyttöä kivun vähenemisenä sekä unen laadun paranemisena (SMD (standardized mean difference) -0,39; 95 % luottamusväli -0,48 – -0,29, p < 0,001, I2 = 42,7). Määrällisesti kipu lievittyi ja uni parani vähän (Z = 7,91). Unen paraneminen ei ollut selvästi annosriippuvaista, kun taas haittavaikutukset ilmaantuivat koehenkilöille annosriippuvaisesti. Pregabaliini ei tilastollisesti merkitsevästi korjannut FMS-potilaiden uupuneisuutta.
Kommentti: Tutkimuksen perusteella ilmeisesti myös gabapentiinilla oli fibromyalgiapotilaiden unen laatua parantavia vaikutuksia.