Brittiläisessä tutkimuskeskuksessa tehdyssä kontrolloidussa, satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa «Boyle J, Eriksson ME, Gribble L, ym. Randomized, p...»1 verrattiin amitriptyliinin (pienempi annos: 25 mg x 2; suurempi annos: 25 + 50 mg), duloksetiinin (pienempi annos: 60 mg aamuisin; suurempi annos: 60 mg x 2) ja pregabaliinin (pienempi annos: 150 mg x 2; suurempi annos: 300 mg x 2) tehoa diabeettisesta neuropaattisesta kivusta kärsivillä potilailla. Tutkimuksessa oli mukana 86 henkilöä, joista 78 % (n = 65) oli mukana tutkimuksen loppuun saakka.
Kahdeksan vuorokauden yhteisen lumehoitojakson jälkeen osallistujat satunnaistettiin amitriptyliini-, duloksetiini- tai gabapentiiniryhmiin. Lumevertailuun käytettiin lumejakson tuloksia. Lääkeryhmiin arvotut käyttivät ensin kaksi viikkoa pienempää ja sen jälkeen kaksi viikkoa suurempaa lääkeannosta. Tutkimuksessa ei toteutettu cross-over-menetelmää, eikä tutkimuksessa ollut ensimmäisten kahdeksan vuorokauden jälkeen lumelääkeryhmää.
Ensisijainen tulosmuuttuja oli subjektiivisesti koettu kipu, jota arvioitiin Brief Pain Inventory (BPI) - ja Visual Analogue Scale (VAS) -mittareilla. Toissijaisia tulosmuuttujia olivat elämänlaatu, psykomotorinen ja kognitiivinen suoriutuminen, VAS-asteikoilla mitatut subjektiivinen unen laatu, mieliala ja päiväaikainen väsymys sekä polysomnografialla (laaja unirekisteröinti) analysoitu unen laatu. Polysomnografia toteutettiin tutkimuspäivinä 7 (lumehoitojakson päättyeessä), 21 (ensimmäisen lääkejakson päättyessä) ja 35 (toisen lääkejakson päättyessä). Kaikkia kolmea polysomnografiaa edelsi totuttautumisyö.
Kaikki testatut lääkkeet kaikilla annosteluilla vähensivät lumelääkkeeseen verrattuina potilaiden BPI- ja VAS-asteikoilla mitattua subjektiivisesti kokemaa kipua tilastollisesti merkitsevästi. Lääkkeiden analgeettisten tehojen välillä ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja.
Lumelääkkeeseen verrattuna duloksetiini molemmilla annoksilla vähensi jonkin verran kokonaisnukkumisaikaa ja unen tehokkuutta sekä lisäsi unenaikaisia havahtumisia tilastollisesti merkitsevästi. Unen tehokkuuden ja kokonaisnukkumisajan väheneminen oli suurempaa kahden ensimmäisen viikon aikana (duloksetiini 60 mg aamuisin, p < 0,0001) kuin kahden jälkimmäisen viikon aikana (duloksetiini 60 mg x 2, p < 0,05). Duloksetiini vähensi suuremmalla annoksella hieman ei-REM-unen osuutta, ja molemmilla annoksilla se enemmän kuin puolitti REM-unijaksojen määrän ja yhteiskeston (p < 0,0001). Subjektiivisiin uniarvioihin (kivun häiritsevyys) kummallakaan annoksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta.
Lumelääkkeeseen verrattuna duloksetiini kuitenkin kohensi päiväaikaisia, vireyteen liittyviä kognitiivisia toimintoja molemmilla annoksilla. Reaktioaika lyheni, mikä näkyi kokonaisreaktioajassa TRT (p < 0,0001) ja valintareaktioajassa CTR (p < 0,0001). Informaation prosessointi koheni siten että CFF (critical flicker fusion) -kynnys nousi (p < 0,0001).
Turkkilaisessa kontrolloidussa, satunnaistetussa tutkimuksessa «Illeez OG, Oktay KNK, Aktas I, ym. Comparison of t...»2 vertailtiin duloksetiinin ja pregabaliinin vastetta kipuun, uneen ja psyykkisiin oireisiin 66 osteoartriittipotilaan aineistossa. Vertailussa ei ollut lumelääkettä. Kipu oli pääasiallinen vastemittari, ja muut olivat toissijaisia vastemittareita. Subjektiivista unen laatua tutkittiin Pittsburg Sleep Quality Index (PSQI) -mittarilla ennen hoitoa, 4 viikon kohdalla ja 12 viikon kohdalla hoidon aloituksesta. Duloksetiini aloitettiin 30 mg:n annoksella ja annosta suurennettiin viikon kuluttua 60 mg:aan. Pregabaliini aloitettiin annoksella 75 mg kahdesti vuorokaudessa ja annosta suurennettiin viikon kuluttua annokseen 150 mg kahdesti vuorokaudessa.
Kumpikin lääke lievitti päiväaikaista ja yöaikaista kipua, ja ero lähtötasoon oli todettavissa viikoilla 4 ja 12. Kumpikin lääke paransi unen laatua merkittävästi, mutta duloksetiini hitaammin, vasta verrattaessa lähtötason unen laatua viikon 12 unen laatuun, kun taas pregabaliinin vaste tuli jo 4 viikon kohdalla. Duloksetiinia käyttäneiden PSQI-pisteet pienenivät 12 viikon aikana keskiarvosta 8,93 (SD 4,87) arvoon 6,27 (SD 5,09) p = 0,001.
Useampia eri haittavaikutuksia todettiin enemmän pregabaliinia saaneilla kuin duloksetiinia saaneilla (25 vs 16). Uneen liittyviä haittoja ei raportoitu, mutta vireyteen liittyvänä haittana raportoitiin uneliaisuutta duloksetiiniryhmässä 1 potilaalla ja pregabaliiniryhmässä 6 potilaalla. Sekä pregabaliinia että duloksetiinia käyttäneiden ryhmässä kummassakin 3 potilasta keskeytti hoidon. Duloksetiiniryhmässä keskeytyksen syy oli puutteellinen vaste yhdellä, toisella ummetus ja kolmannella huimaus. Pregabaliiniryhmässä keskeytyksen syyt olivat turvotus ja uneliaisuus.
Cochrane-meta-analyysissä «Birkinshaw H, Friedrich CM, Cole P, ym. Antidepres...»3 vertailtiin mielialalääkkeitä kroonisen kivun hoidossa ja niiden tehoa suhteessa lumeeseen, toisiinsa tai muuhun hoitoon satunnaistetussa asetelmassa. Sokkoutusta edellytettiin muissa vertailuissa paitsi vertailussa psykoterapiaan. Alle kahden viikon seurantajaksoa käyttäneet tutkimukset jätettiin pois. Kohderyhmänä olivat yli 18-vuotiaat, jotka raportoivat pääasialliseksi vaivakseen kroonisen kivun (yli 3 kuukautta).
Verkostometa-analyysin tutkimuksissa kipu oli ensisijainen lopputulosmuuttuja ja vain osassa tutkimuksista uni oli mukana toissijaisissa muuttujissa. Unen laatua arvioitiin tutkimuksissa lähinnä Brief Pain Inventory (BPI) -kyselyn uniosion pisteiden perusteella. Kyselyssä pienempi pistemäärä tarkoittaa parempaa subjektiivista unen laatua.
Kaikkiaan 176 satunnaistettua kontrolloitua, tammikuuhun 2022 mennessä julkaistua tutkimusta sisällytettiin. Tavallisimmat kiputilat tutkimusten otoksissa olivat fibromyalgia (59 tutkimusta), neuropaattinen kipu (49 tutkimusta) sekä tuki- ja liikuntaelinkivut (40 tutkimusta). Duloksetiini 60 mg:n vuorokausiannoksella oli kivun hoidossa tehokkain. Toissijaisten vastemuuttujien joukossa oli uni, jonka osalta vaikutukset olivat vähäisemmät, mutta duloksetiini ja milnasipraani olivat vertailussa parhaat.
Duloksetiinin vakioannosta oli arvioitu yhteensä 11 RCT:ssä (n = 1 640) ja suurempaa annosta 6 RCT:ssä (n = 891). Lumeeseen verrattuna duloksetiini paransi unen laatua. Vakioannoksella 60 mg/vrk SMD eli vakioitu keskimääräinen ero oli -0,21 (95 % luottamusväli -0,30 – -0,12), ja suurella annoksella (> 60 mg/vrk) vakioitu keskimääräinen ero oli -0,14, luottamusväli -0,27 – -0,01. Vaikutuksen koko jäi siis pieneksi kummassakin ryhmässä.
Yhdysvaltalaisessa systemaattisessa meta-analyysissa «Farag HM, Yunusa I, Goswami H, ym. Comparison of A...»4 vertailtiin amitriptyliiniä muihin fibromyalgian hoitoon hyväksyttyihin lääkkeisiin, joiden joukossa olivat duloksetiini 60–120 mg vuorokaudessa, milnasipraani, pregabaliini. Kaikkiaan 36 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta sisällytettiin meta-analyysiin. Näistä 16 tutkimuksessa vastemuuttujissa oli mukana subjektiivisesti erilaisin numeerisin mittarein (VAS, Brief Pain Inventory, Medical Outcomes Study Sleep Scale, Jenkins Scale ja Sleep Quality Scale) arvioitu unen laatu. Seuranta-aika tutkimuksissa oli 4–52 viikkoa, ja mediaani oli 12 viikkoa.
Päälöydöksenä oli duloksetiinin paras vaste kipuun ja amitriptyliinin paras vaste unioireisiin. Duloksetiinin vaste unioireisiin (vakioitu keskimääräinen ero -0,21; 95 % luottamusväli -0,30 – -0,13) jäi vähäiseksi, mutta kummankin lääkkeen vaste kipuun ja uneen oli hyvä.
Kiinalainen systemaattinen meta-analyysi «Jiang L, Xiong Y, Cui J. Comparison of the Efficac...»5 vertaili duloksetiinia gabapentiiniin neuropaattisesta kivusta kärsivien diabetesta sairastavien hoidossa. Seitsemän satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta otettiin mukaan. Mukaan otetuissa tutkimuksissa lääkehoidon keston tuli olla vähintään 4 viikkoa eikä potilailla saanut olla muita lääkityksiä. Seitsemästä tutkimuksesta vain kahdessa uni oli mukana tulosmuuttujissa. Tämän meta-analyysin perusteella duloksetiini oli merkittävästi gabapentiinia parempi siedettävyyden (RR elisuhteellinen riski 0,59, 95 % luottamusväli 0,45–0,79, p < 0,01) ja unen häiriytymisen kannalta (vakioitu keskimääräinen ero -0,35; 95 % luottamusväli -0,63 – -0,08, p < 0,05), mutta kokonaishoitovasteessa ja kivun hoitovasteessa ei ollut eroa lääkkeiden välillä.