Systemaattisessa katsauksessa Moore ja kumppanit «Moore RA, Derry S, Wiffen PJ ym. Evidence for effi...»1 arvioivat tutkimuksia, joissa oli tutkittu episodisen jännityspäänsäryn lääkehoitoja. Toistuva episodinen päänsärky esiintyy kansainvälisen päänsärkyjärjestön IHS:n määritelmän mukaan 1–14 kertaa kuukaudessa ja vähintään 3 kuukautena vuodessa.
Ensisijaisena tavoitteena oli kartoittaa käytettyjä menetelmiä, tutkimusten laatua ja käytettyjä lopputulosmuuttujia. Tavoitteena oli myös selvittää, missä määrin tutkimuksissa oli käytetty IHS:n suosittelemaa ensisijaista hoidon tehon mittaria: kivuton tila 2 tuntia interventiosta. Kerätyn aineiston perusteella tehtiin myös meta-analyysi tutkittujen hoitojen tehon kuvaamiseksi.
Katsaukseen otettiin mukaan kahden aikaisemmin julkaistun katsauksen aineistot ja lisäksi uudemmat tutkimukset, jotka löydettiin tekemällä haut tietokantoihin PubMed, EMBASE ja Cochrane tammikuuhun 2014 asti. Lisäksi etsittiin käynnissä olevia tutkimuksia clinicatrials.com:sta sekä pyydettiin aineistoa julkaisemattomista tutkimuksista Reckitt Benckiseriltä.
Katsaukseen hyväksyttiin satunnaistetut kaksoissokkotutkimukset, joissa verrattiin aktiivista suun kautta otettua hoitoa lumeseen tai toiseen aktiiviseen hoitoon aikuisilla tai lapsilla episodiseen jännityspäänsärkyyn. Tutkimuksissa tuli olla vähintään 10 potilasta/ryhmä. Jännityspäänsäryn tuli olla vähintään keskivaikea (moderate) tai vaikea (severe). Tutkimukset hoidon vaikutuksista lievään päänsärkyyn ja tutkimukset, joissa vähintään keskivaikeaa päänsärkyä ei voitu todeta tai kyseessä oli selvästi krooninen jännityspäänsärky, suljettiin pois. Mukaan otettiin kuitenkin tutkimukset, joissa tutkittiin tarkoituksellisesti hoidon vaikutusta päänsäryn ensijaksossa.
Kerätyssä aineistossa käytettiin erilaisia muuttujia vaihtelevasti. Ainoastaan 10 tutkimuksessa oli käytetty IHS:n suosittelemaa lopputulosmuuttujaa: kivuton tila 2 tunnin kuluttua hoidosta. Lisäksi useissa tutkimuksissa oli harhan lähteitä, joita olivat lähinnä liian pieni potilasmäärä ja vajavainen tulosten raportointi. Mukaan hyväksyttyjen tutkimusten kohdalla yleisen harhan riskin katsottiin kuitenkin olevan hyväksyttävällä tasolla.
Katsaukseen hyväksyttiin tulokset 55 tutkimuksesta, joissa oli mukana 12 143 potilasta. Meta-analyysia ei ollut tarkoitus alun perin suorittaa, koska oli epäily, että tutkimuksia, joissa olisi tutkittu samaa hoitoa ja käytetty samaa tulosmuuttujaa, olisi kovin vähän. Kun aineistoa katsottiin olevan riittävästi (vähintään 2 tutkimusta ja vähintään 200 potilasta), laskettiin hoidon teholle riskisuhde, NNT-arvo ja sille 95 % luottamusväli (taulukko «Riskisuhteet ja NNT-luvut eri lääkkeille ja eri lopputulosmuuttujille...»1).
Prosentti potilaista, joilla hoitovaste | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
ASA = asetyylisalisyylihappo | ||||||
Lääkeaine ja annos (mg) |
Tutkimusten lukumäärä | Potilaita | Hoitoryhmä | Lumeryhmä | Riskisuhde (95 % luottamusväli) |
NNT
(95 % luottamusväli) |
Kivuton tila 2 tuntia | ||||||
Parasetamoli 1 000 | 5 | 1 387 | 34 | 22 | 1,5
(1,2–1,7) |
8,7
(6,2–15) |
Ibuprofeeni 400 | 3 | 826 | 29 | 18 | 1,6
(1,2–1,7) |
8,9
(5,9–18) |
Ketoprofeeni 25 | 2 | 285 | 27 | 18 | 1,6
(1,02–2,6) |
9,8
(5,1–146) |
Lievä kipu tai ei kipua 2 tuntiin | ||||||
Parasetamoli 1 000 | 4 | 1 127 | 64 | 51 | 1,3
(1,1–1,4) |
7,5
(5,3–13) |
Ketoprofeeni 25 | 2 | 285 | 65 | 38 | 1,7
(1,3–2,2) |
3,8
(2,7–6,6) |
Potilaan oma voinnin arviointi | ||||||
Parasetamoli 1 000 | 5 | 1 121 | 46 | 35 | 1,3
(1,2–1,5) |
8,4
(5,7–16) |
Ibuprofeeni 400 | 3 | 774 | 40 | 24 | 1,6
(1,3–2,0) |
6,1
(4,3–10) |
Ketoprofeeni 25 | 3 | 592 | 51 | 36 | 1,4
(1,2–1,7) |
6,9
(4,5–15) |
ASA 1 000 | 2 | 397 | 56 | 37 | 1,5
(1,2–1,9) |
5,2
(3,5–10) |
«Moore RA, Derry S, Wiffen PJ ym. Evidence for effi...»1: Kirjoittajat arvioivat, että laadukasta tutkimusainestoa jännityspäänsäryn hoitojen tehosta oli kovin vähän. Yli puolessa tutkimuksista oli harhan lähteitä, jotka saattoivat johtaa hoidon tehon yliarvioimiseen. Toisaalta osassa tutkimuksissa mukana saattoi olla myös kroonisesta jännityspäänsärystä kärsiviä potilaita, jolloin tutkitut hoidot saattoivat näyttää todellista heikommilta. Naprokseenin tehoa selvittäviä lumekontrolloituja tutkimuksia on hyvin vähän, ja niissä on käytetty suurempia annoksia kuin itsehoidossa oleva 250 mg:n annos.