Takaisin

Protonipumpun estäjät ja H2-reseptorin salpaajat aikuisten lyhytaikaisten närästysoireiden hoidossa

Näytönastekatsaukset
Tuula Teinilä
30.3.2016

Näytön aste: B

Protonipumpun estäjät ovat närästysoireiden lievittämisessä ilmeisesti tehokkaampia kuin H2-reseptorin salpaajat.

Cochrane-katsauksessa «Sigterman KE, van Pinxteren B, Bonis PA ym. Short-...»1, «»1 verrattiin protonipumpun estäjien (PPI), H2-reseptorin salpaajien (H2RA) ja prokineettien tehoa aikuisilla, joilla oli tutkimaton refluksitauti (gastro-oesophageal reflux disease; GORD) tai endoskopianegatiivinen refluksitauti (ENRD). Katsaukseen haettiin MEDLINEsta (1966–2011), EMBASEsta (1988–2011) ja EBMR:stä (vuoteen 2011 asti) julkaistut, satunnaistetut kontrolloidut yksöis- tai kaksoissokkotutkimukset, joissa lyhytaikaista (1–12 viikkoa) interventiota (PPI, H2RA tai prokineetti) oli verrattu lumeeseen tai toiseen interventioon. Tutkimusten osallistujat olivat aikuisia (naisia tai miehiä), joilla oli närästystä (refluksitauti tai refluksioireinen dyspepsia). Osallistujat luokiteltiin joko refluksitaudin empiiriseen hoitoryhmään (endoskopiaa ei ollut tehty tai endoskopian tuloksia ei ole huomioitu hoitoa annettaessa) tai endoskopianegatiiviseen ryhmään (endoskopiassa normaali löydös, ei erosiivista esofagiittia). Ensisijainen tulosmuuttuja tutkimuksissa oli närästysoireen paraneminen (korkeintaan lievää närästystä yhtenä päivänä viikossa). Toissijaisina tulosmuuttujina olivat osittainen oireiden lieventyminen ja elämänlaatu.

Katsaukseen sisällytettiin 34 tutkimusta (n = 13 140), joista 19 tutkimuksessa (n = 6 734; ikä 18–87 vuotta) tutkittiin GORD:n empiiristä hoitoa ja 19 tutkimuksessa (n = 6 406; ikä 18–80 vuotta) ENRD:n hoitoa (4 tutkimuksessa tutkittiin molempia).

Empiirinen hoitoryhmä: 10 tutkimuksessa verrattiin PPI:ää (esomepratsolia (20 mg x 2/vrk ja 40 mg x 1/vrk), omepratsolia (10, 20 ja 40 mg x 1/vrk) ja pantopratsolia (20 ja 40 mg x 1/vrk)) lumeeseen (2 tutkimusta; 2 ja 8 viikkoa), H2-salpaajiin (7 tutkimusta; 2 ja 4 viikkoa) tai prokineetteihin. 14 tutkimuksessa verrattiin H2-salpaajaa (simetidiinia (300 ja 400 mg x 4/vrk), famotidiinia (20 mg x 2/vrk ja 40 mg x 1/vrk), nitsatidiinia (150 mg x 2/vrk) ja ranitidiinia (150 mg x 2/vrk ja 300 mg x 1/vrk)) lumeeseen (6 tutkimusta; 2, 6, 8 ja 12 viikkoa), PPI:iin (7 tutkimusta; 2 ja 4 viikkoa) tai prokineetteihin.

Endoskopianegatiivinen ryhmä: 17 tutkimuksessa verrattiin PPI:iä (esomepratsolia (20 ja 40 mg x 1/vrk), omepratsolia (10, 20 ja 40 mg x 1/vrk), lansopratsolia (15 ja 30 mg x 1/vrk), pantopratsolia (40 mg x 1/vrk), rabepratsolia (20 mg x 1/vrk) ja dekslansopratsolia (30 ja 60 mg x 1/vrk)) lumeeseen (10 tutkimusta; 2, 4 ja 8 viikkoa), H2-salpaajiin (5 tutkimusta; 4 ja 8 viikkoa) ja prokineetteihin. Seitsemässä tutkimuksessa verrattiin H2-salpaajia (simetidiinia (200 tai 400 mg x 4/vrk), famotidiinia (20 mg x 2x/vrk tai 40 mg x 1/vrk), nitsadiinia (150 mg x 2/vrk) ja ranitidiinia (150 mg x 2/vrk)) lumeeseen (2 tutkimusta; 2 ja 6 viikkoa) ja PPI:iin (5 tutkimusta; 4 ja 8 viikkoa).

GORDin empiirisessä hoidossa PPI:t olivat lumetta tehokkaampia (2 tutkimusta; RR 0,37; 95 % luottamusväli 0,32–0,44) saavuttamaan oireettomuuden. Myös H2-salpaajat olivat lumetta tehokkaampia (2 tutkimusta; RR 0,77; 95 % luottamusväli 0,60–0,99). Keskinäisessä vertailussa PPI:t olivat merkittävästi (P < 0,05) tehokkaampia kuin H2-salpaajat (7 tutkimusta (PPI n = 1 856, H2RA n = 1 291); RR 0,66; 95 % luottamusväli 0,60–0,73).

ENRD:n hoidossa PPI:t olivat lumetta tehokkaampia närästysoireen parantamisessa (10 tutkimusta; RR 0,71; 95 % luottamusväli 0,65–0,78). Myös H2-salpaajat olivat lumetta tehokkaampia (2 tutkimusta; RR 0,84; 95 % luottamusväli 0,74–0,95). Kun PPI:iä verrattiin H2-salpaajiin (4 tutkimusta; PPI n = 603, H2RA n = 357), RR oli 0,78 (95 % luottamusväli 0,62–0,97).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissä «Zhang JX, Ji MY, Song J ym. Proton pump inhibitor ...»2 arvioitiin protonipumpun estäjien (PPI) tehoa ja turvallisuutta sekä hoitoon vaikuttavia tekijöitä nonerosiivisen refluksitaudin (non-erosive reflux dusease, NERD) hoidossa. Meta-analyysiin valittiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, jotka oli julkaistu PubMedissa (1/1966–4/2013), Cochrane-kirjastossa (1/1997–4/2013) MEDLINEssa (1/1966–4/2013) ja EMBASEssa (1/1985–4/2013), ja joissa vertailtiin protonipumpun estäjiä muihin happolääkkeisiin tai lumeeseen sekä tutkittiin PPI:ien tehoa, turvallisuutta ja hoitoon vaikuttavia tekijöitä NERD-potilailla. Ulkopuolelle jätettiin tutkimukset, joissa ei ollut potilasaineistoa tai vertailuryhmää tai joissa oli verrattu PPI-lääkkeitä toisiinsa, tulostiedot olivat puutteelliset ja raportointi oli valikoivaa. Ensisijainen tulosmuuttuja oli oireiden helpottaminen PPI-lääkkeillä verrattuna lumeeseen ja H2-salpaajiin. Toissijaisena muuttujana oli haittatapahtumien määrä.

Meta-analyysiin sisällytettiin 17 tutkimusta (N = 6 072). Seitsemässä tutkimuksessa (N = 1 882: PPI n = 935, H2RA n = 947) verrattiin protonipumpun estäjiä H2-salpaajiin. PPI:t olivat merkittävästi parempia H2-salpaajiin verrattuna NERD:n oireiden lievittämisessä (RR = 1,629; 95 % luottamusväli 1,422–1,867, p = 0,000). PPI:t olivat H2-salpaajia tehokkaampia sekä lyhytkestoisissa (RR = 1,521; 95 % luottamusväli 1,303–1,775, p = 0,000) että pitkäkestoisissa (RR = 2,063; 95 % luottamusväli 1,544–2,756, p = 0,000) hoidoissa. Tutkimuksissa hoitoajat olivat 4 viikkoa (10 tutkimusta), 8 viikkoa (2 tutkimusta) ja 6 kuukautta (5 tutkimusta).

Koko PPI-ryhmässä potilaiden osuus, joilla oireet helpottivat, oli 51,4 % (95 % luottamusväli 0,433–0,595, P = 0,000). Vastaava luku lansopratsolilla oli 52,1 % (95 % luottamusväli 0,392–0,650, p = 0,000), pantopratsolilla 44,7 % (95 % luottamusväli 0,369–0,526, P = 0,000), omepratsolilla 52,1 % (95 % luottamusväli 0,355–0,688, p = 0,000) ja rabepratsolilla 60,8 % (95 % luottamusväli 0,367–0,849, p = 0,000). Oireiden helpottamiseen PPI:llä vaikutti palleatyrä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Sigterman KE, van Pinxteren B, Bonis PA ym. Short-...»1: Suomessa itsehoitokäytössä olevat PPI:t ja H2-salpaajat ja niiden vuorokausiannokset: esomepratsoli 20 mg x 1, lansopratsoli 15–30 mg x 1, omepratsoli 20 mg x 1, pantopratsoli 20 mg x 1, famotidiini 10 mg x 1 ja ranitidiini 150 mg x 2. Suomessa itselääkityksessä suositeltu hoitoaika on korkeintaan 2 viikkoa. Suuressa osassa katsauksessa vertailuissa tutkimuksissa oli käytetty itsehoitoannoksina suurempia vuorokausiannoksia tai hoitoaika oli yli 2 viikkoa, joten tutkimusten tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa itsehoitoon.

«Zhang JX, Ji MY, Song J ym. Proton pump inhibitor ...»2: Analyysissä tutkimuksien hoitoajat vaihtelivat 4 viikosta 6 kuukauteen, mutta lyhytkestoisen hoidon pituutta ei ollut määritelty. Lisäksi samassa analyysissä oli lääkkeistä erilaisia annoksia. Harhan mahdollisuus oli arvioitu suureksi 11 tutkimuksessa 17. Suomessa itselääkityksessä suositeltu hoitoaika on korkeintaan 2 viikkoa.

Yleiskommentti: Tutkimusten tulokset ovat varoen sovellettavissa närästyspotilaiden itsehoitolääkitykseen.

Kirjallisuutta

  1. Sigterman KE, van Pinxteren B, Bonis PA ym. Short-term treatment with proton pump inhibitors, H2-receptor antagonists and prokinetics for gastro-oesophageal reflux disease-like symptoms and endoscopy negative reflux disease. Cochrane Database Syst Rev 2013;(5):CD002095 «PMID: 23728637»PubMed
  2. Zhang JX, Ji MY, Song J ym. Proton pump inhibitor for non-erosive reflux disease: a meta-analysis. World J Gastroenterol 2013;19:8408-19 «PMID: 24363534»PubMed