Takaisin

Ylä- ja alaraajojen lihasvoima ja sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus

Näytönastekatsaukset
Kai Savonen
30.10.2015

Näytön aste: B

Kohtalaista parempi ylä- ja alaraajojen maksimaalinen lihasvoima on ilmeisesti yhteydessä pienempään sepelvaltimotaudin ilmaantuvuuteen miehillä verrattuna kohtalaista huonompaan maksimaalisen lihasvoimaan.

Yhdysvalloissa tehdyssä seurantatutkimuksessa «Ruiz JR, Sui X, Lobelo F ym. Association between m...»1 selvitettiin maksimaalisen ylä- ja alaraajojen lihasvoiman sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden yhteyttä lähtötilanteessa sydän- ja verisuonitautia sairastamattomilla 8 762 miehellä. Miehet olivat lähtötilanteessa noin 42-vuotiaita. Keskimäärin 19 vuoden seuranta-aikana havaittiin kaikkiaan 145 sydän- ja verisuonitautiperäiseksi luokiteltua kuolemantapausta. Lihasvoima määritettiin mittaamalla maksimaalinen kilogrammamäärä, jonka tutkittava pystyi yhdellä nostolla nostamaan penkkipunnerruksessa ja jalkaprässissä. Nämä kilogrammamäärät ilmaistiin suhteutettuna ikäluokkakohtaisiin mitattuihin arvoihin, ja niiden keskiarvo laskettiin ilmaisemaan koko kehon lihasvoimaa.

Kohtalaisen lihasvoiman (keskimmäinen kolmannes) omaavilla tutkittavilla sydän- ja verisuonitautiperäisen kuoleman vaara oli 22 % (95 % luottamusväli -16–48 %) pienempi kuin kohtalaista huonomman lihasvoiman (alin kolmannes) omaavilla. Hyvän lihasvoiman (ylin kolmannes) omaavilla vaara oli myös 22 % (95 % luottamusväli -20–49 %) pienempi kuin kohtalaista huonomman lihasvoiman omaavilla. Lihasvoiman ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,22).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Päätetapahtumana oli sydän- ja verisuonitautiperäiseksi luokiteltu kuolemantapaus, mutta suurin osa sydän- ja verisuonitautiperäisistä kuolemista on kuitenkin sepelvaltimotautiperäisiä. Niinpä tämän tutkimuksen tulokset voitaneen yleistää koskemaan myös sepelvaltimotaudin aiheuttamia kuolemia.

Ruotsissa tehdyssä seurantatutkimuksessa «Silventoinen K, Magnusson PK, Tynelius P ym. Assoc...»2 selvitettiin maksimaalisen ylä- ja alaraajojen lihasvoiman sekä sepelvaltimotautiin sairastumisvaaran yhteyttä 1 145 467 miehellä. Miehet olivat lähtötilanteessa noin 18-vuotiaita. Keskimäärin 24 vuoden seuranta-aikana havaittiin kaikkiaan 12 323 kuolemaan johtanutta tai johtamatonta sepelvaltimotautitapausta. Lihasvoima määritettiin mittaamalla maksimaalinen isometrinen voima, jonka tutkittava pystyi tuottamaan käden puristuksessa ja polvinivelen ojennuksessa.

Käden puristusvoiman osalta sepelvaltimotaudin vaara lisääntyi 12 % (95 % luottamusväli 10–14 %) jokaista puristusvoiman yhden keskihajonnan (96 Newtonia) pienenemistä kohden. Polvinivelen ojennusvoiman osalta sepelvaltimotaudin vaara lisääntyi 9 % (95 % luottamusväli 6–11 %) jokaista ojennusvoiman yhden keskihajonnan (112 Newtonia) pienenemistä kohden.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kummassakaan tutkimuksessa tutkittavana ei ollut naisia.

Kirjallisuutta

  1. Ruiz JR, Sui X, Lobelo F ym. Association between muscular strength and mortality in men: prospective cohort study. BMJ 2008;337:a439 «PMID: 18595904»PubMed
  2. Silventoinen K, Magnusson PK, Tynelius P ym. Association of body size and muscle strength with incidence of coronary heart disease and cerebrovascular diseases: a population-based cohort study of one million Swedish men. Int J Epidemiol 2009;38:110-8 «PMID: 19033357»PubMed