Takaisin

Liikuntaharjoittelu ja kognitio terveillä

Näytönastekatsaukset
Pirjo Komulainen
30.10.2015

Näytön aste: B

Kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelu ilmeisesti parantaa useita kognition osa-alueita kognitioltaan terveillä ikääntyneillä.

Meta-analyysissa «Kelly ME, Loughrey D, Lawlor BA ym. The impact of ...»1tarkasteltiin kestävyysliikunta-, lihaskunto- ja Tai Chi -harjoittelun vaikutuksia kognitioon yli 50-vuotiailla kognitioltaan terveillä aikuisilla. Kirjallisuushaku englanninkielisistä satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista (RCT) kattoi ajanjakson 2002–2012. Analyysista suljettiin pois tutkimukset, joissa tutkittavilla oli diagnosoitu sydän- ja verisuonisairaus tai psykiatrinen, neurologinen tai jokin muu lääketieteellinen ongelma. Ensisijaisina mielenkiinnon kohteina olivat muisti ja sen osa-alueet (tunnistaminen, välitön muisti, viivästetty muisti, kasvojen muistaminen, yhteen kuuluvien asioiden muistaminen) sekä toiminnan ohjaus ja sen osa-alueet (työmuisti, sanasujuvuus, päättely, huomiokyky ja prosessointinopeus). Toissijainen mielenkiinnon kohde oli subjektiivinen kognitiivinen toimintakyky ja päivittäiset toiminnot. Mukaan otettiin myös tutkimuksia, joissa oli mitattu yleinen kognition taso.

Analyysiin hyväksyttiin 25 tutkimusta, joissa 731 tutkittavaa oli kestävyysliikuntaharjoittelu-, 304 lihaskuntoharjoittelu- ja 106 Tai Chi -harjoitteluryhmässä. Kontrolliryhmään kuuluvista 322 teki venyttely/jäntevyys -harjoittelua, 572 'aktiivista' sai terveysneuvontaa ja sosiaalisia virikkeitä ja 172 'ei-interventiota'kontaktien määrä ja sosiaalinen tuki oli minimoitu. Tutkimusten kesto vaihteli 3 kuukaudesta 12 kuukauteen. Kestävyysliikunta oli tavallisin käytetty liikuntamuoto.

Lihaskuntoharjoittelu paransi päättelykykyä venyttely/jäntevyys -harjoitteluun verrattuna keskimääräinen ero 3,16 (95 % luottamusväli [LV] 1,07; 5,24, p = 0,003). Tai Chi -harjoittelu paransi huomiokykyä keskimääräinen ero -1,19 (95 % LV -1,83; -0,55, p = 0,0003) ja prosessointinopeutta keskimääräinen ero -11,05 (95 % LV -15,90; -6,21, p < 0,00001) ei-interventiota saaneisiin verrokkeihin nähden. Yksittäisissä tutkimuksissa 15/25 raportoi jonkin verran paranemista muistin tai toiminnan ohjauksen mittauksissa liikuntaharjoitteluryhmässä verrokkeihin nähden, mutta useimmiten ryhmien väliset erot olivat tilastollisesti epämerkitseviä. Kolme tutkimusta toteutti seurantamittaukset ja raportoi vaikutuksen säilymisestä 12 kuukautta interevention jälkeen. Kestävyysliikuntaharjoittelulla ei ollut vaikutusta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissa «Smith PJ, Blumenthal JA, Hoffman BM ym. Aerobic ex...»2 tarkasteltiin kestävyysliikuntaharjoittelun vaikutuksia kognitioon. Kirjallisuushaku kattoi ajanjakson 1966–2009 seuraavilla kriteereillä 1) satunnaistettu tutkimus, 2) tutkittavat 18 vuotta täyttäneitä ja ei-dementoituneita, 3) tutkimuksen kesto yli 1 kk, 4) sisältää kestävyysliikuntaharjoittelua. Tutkimuksissa oli mukana kognitioltaan terveitä ja sellaisia, joiden kognitio oli lievästi heikentynyt (MCI). Analyysiin hyväksyttiin 29 tutkimusta, joissa oli yhteensä 2 049 tutkittavaa. Tutkimusten kesto vaihteli 6 viikosta 18 kuukauteen. Yleisin liikuntamuoto oli reipas kävely ja/tai hölkkä. Vertailuryhmä ei tavallisesti saanut interventiota. Joissakin tutkimuksissa vertailuryhmä sai venyttely- ja vahvistus- ja rentoutusharjoitteita sekä terveysneuvontaa. Tutkimusasetelma oli sokkoutettu 13 tutkimuksessa. Intention-to-treat -tilastomenetelmää käytettiin 7 tutkimuksessa. Tutkittavien poisjäänti vaihteli 0–41 %, keskiarvo 12 %. Neuropsykologisia testejä oli huomattavan paljon ja niiden vaihtelu tutkimusten kesken oli suuri.

Kestävyysliikuntaharjoittelulla (24 tutkimusta) oli vähäisiä vaikutuksia huomiokykyyn ja prosessointinopeuteen (24 tutkimusta) (Hedgesin g = 0,158 [95 % LV 0,055 – 0,260], p = 0,003), toiminnan ohjaukseen (19 tutkimusta) (g = 0,123 [95 % LV 0,021 – 0,225], p = 0,018) ja muistiin (16 tutkimusta) (g = 0,128 [95 % LV 0,015 – 0,241], p = 0,026), mutta ei työmuistiin kognitioltaan terveillä. Kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu yhdessä paransi huomiokykyä ja prosessointinopeutta sekä työmuistia enemmän kuin kestävyysliikuntaharjoittelu yksinään. Huomiokyvyn ja prosessointinopeuden paranemisessa ei ollut eroa kognitioltaan terveiden ja lievästi heikentyneiden välillä. Toiminnan ohjaus parani vähemmän kognitioltaan lievästi heikentyneillä. Liikuntaharjoittelun vaikutus muistiin saattaa olla suurempi kognitioltaan lievästi heikentyneillä terveisiin verrattuna. Työmuisti parani enemmän vanhemmilla henkilöillä, muutoin iällä ei ollut vaikutusta. Tulokset olivat yhdenmukaisia tutkimusten kesken, eikä tutkimusten kesto tai interventioiden teho vaikuttanut tulokseen. Vaikutus kognitioon ei eronnut tutkimuksissa, joissa mittaajat olivat sokkoutettu tai eivät olleet (Q2 = 0,204, p = 0,651) tai tilastoanalyyseissa oli käytetty intention-to-treat -menetelmää tai ei ollut käytetty (Q2 = 0,002, p = 0,964).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Liikuntaharjoittelu kognitiivisten toimintojen parantamiseksi/ säilyttämiseksi puoltaa paikkaansa, koska sillä voidaan vaikuttaa kognition heikentymisen riskitekijöihin. Näyttö on ristiriitaista kestävyysliikuntaharjoittelun ja kardiorespiratorisen kunnon sekä lihasvoimaharjoittelun vaikutuksista aivotoiminnoiltaan terveillä ikääntyneillä. Liikuntaharjoittelun hyödyt kognitioon eroavat selvästi satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten ja epidemiologisten, poikittaisten ja kuvantamistutkimusten välillä, mitä voi selittää mm. 1) lähtötilanteen fyysinen aktiivisuus, 2) intervention pituus, 3) erilaiset liikuntamäärät ja teho 4) vertailuryhmän käyttäytyminen, 5) epäyhtenäinen liikuntainterventioiden raportointi, 6) vaihteleva sitoutuminen interventioon. RCT-tutkimuksissa liikunta jää tavallisesti alle yleisen suosituksen, kun taas epidemiologisissa tutkimuksissa paljon liikkuvat raportoivat jopa 7 tuntia viikossa kohtuu- tai kovakuormitteista liikuntaa. Interventiotutkimusten välillä on eroja mm. 1) sisäänottokriteereissä, 2) tutkimusasetelmissa, 3) interventio-ohjelmissa, 4) kognition mittausmenetelmissä. Kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu yhdessä saattaa olla vaikuttavampi kuin kumpikaan yksinään. Kognitiomuutokset tapahtuvat hitaasti, joten tarvitaan laajoja pitkäkestoisia näyttöön perustuvia tutkimuksia.

Kirjallisuutta

  1. Kelly ME, Loughrey D, Lawlor BA ym. The impact of exercise on the cognitive functioning of healthy older adults: a systematic review and meta-analysis. Ageing Res Rev 2014;16:12-31 «PMID: 24862109»PubMed
  2. Smith PJ, Blumenthal JA, Hoffman BM ym. Aerobic exercise and neurocognitive performance: a meta-analytic review of randomized controlled trials. Psychosom Med 2010;72:239-52 «PMID: 20223924»PubMed