ADHD-potilaiden päihdehäiriön hoitoa tarkasteltiin systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa vuodelta 2021 (Fluyau 2021) «Fluyau D, Revadigar N, Pierre CG. Systematic Revie...»1. Siinä selvitettiin lääkehoidon tehoa päihdekäytön vähentämiseen, vieroitusoireiden hoitamiseen, päihdemielitekojen vähentämiseen ja päihteettömyyden ylläpitoon potilailla, joilla oli sekä ADHD että päihdehäiriö (substance use disorder, SUD). Mukaan otettiin vertaisarvioituja artikkeleita vuosilta 1971–2020.
Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista: Cochrane Central Register of Controlled Trials, PubMed, EBSCO, Google Scholar, Embase, Web of Science ja Ovid MEDLINE. Hakua täydennettiin julkaisemattomilla ja vertaisarvioimattomilla dokumenteilla seuraavista lähteistä: Open Grey, Non-Governmental Organization (NGO), Bielefeld Academic Search Engine (BASE) sekä muista lähteistä, kuten WHO International Trials Registry Platform (ICTRP) ja The United States Clinical Trials Registry. Mukaan hyväksyttiin satunnaistetut, vertailevat tutkimukset, joissa lääkehoitoa käytettiin hoitamaan ADHD-potilaiden päihdehäiriötä. Harhan riskiä arvioitiin Cochrane Collaborationin työkalulla sekä päivitetyllä RoB-työkalulla.
Yhteensä 54 515 dokumentista kelpuutettiin lopulta mukaan 17 tutkimusta, joissa tutkittavia henkilöitä oli yhteensä 2 155. Tutkittavien ikäjakauma oli 15–65 vuotta. Tutkittavista 35 % käytti nikotiinia, 29 % kokaiinia, 12 % amfetamiinia, 12 % alkoholia ja 12 % kannabista. Käytetyt lääkkeet olivat kolmesta ryhmästä: selektiivinen noradrenaliinin takaisinoton estäjä, asetyylikoliinin nikotiinireseptorin osittainen agonisti ja noradrenaliinin ja dopamiinin takaisinoton estäjä. Suurimmassa osassa tutkimuksista oli mukana metyylifenidaatti (n > 9). Tutkimusten mediaanikesto oli 12 viikkoa. Tutkimuksista 35 % tehtiin useissa yksikössä ja vain yksi vankilassa.
Neljässä tutkimuksessa raportoitiin suuri tai kohtalainen ja lopuissa pieni päihdekäytön väheneminen. Yhdessäkään tulos ei ollut negatiivinen. Koottu vaikutuksen koko 13 tutkimuksessa oli pieni tai kohtalainen (SMD = 0,405; 95 % luottamusväli 0,252–0,557, P < 0,001). Esiintyi kohtalaista heterogeenisyyttä (I2 35,369 %). Metyylifenidaatin havaittiin vähentävän kohtalaisesti amfetamiinin käyttöä (SMD = 0,511; 95 % luottamusväli 0,058–0,963, P = 0,027). Kolmessa tutkimuksessa todettiin merkitsevä muutos kohti päihteettömyyttä ja lopuissa pieni muutos. Yhdessäkään tutkimuksessa tulos ei ollut negatiivinen. Yhdistettynä todettiin pieni muutos kohti päihteettömyyttä (SMD = 0,328; 95 % luottamusväli 0,149–0,507, P < 0,001). Tutkimusten välillä esiintyi kohtalaista tilastollista heterogeenisyyttä (I2 54,869 %).
Vuonna 2017 julkaistu systemaattinen katsaus selvitti lääkehoidon tuloksia silloin, kun ADHD ja päihdehäiriö (SUD) esiintyvät samanaikaisesti (Carpentier 2017) «Carpentier PJ, Levin FR. Pharmacological Treatment...»2. Kirjallisuushaku tehtiin MEDLINE/PubMed-tietokannasta, josta haettiin satunnaistettuja lumekontrolloituja tutkimuksia, jotka tarkastelivat lääkehoidon tehoa nuorilla ja aikuisilla, joilla on sekä ADHD että SUD. Artikkelit olivat heterogeenisiä, ja ne oli julkaistu aikavälillä 2002–2015.
Lopulliseen analyysiin hyväksyttiin 14 artikkelia (metyylifenidaatti 8, atomoksetiini 3, lisdeksamfetamiini 1, bupropioni 1, amfetamiinisuolat 1, pemoliini 1). Tutkimusjoukon päihdehäiriöt vaihtelivat merkittävästi: alkoholi 1, kannabis 1, opioidit 1, nikotiini 2, amfetamiini 2, kokaiini 3, useita päihdehäiriöitä 4. Lääkehoidon vaikutus päihdehäiriöön oli raportoitu yhtä metyylifenidaattitutkimusta lukuun ottamatta kaikissa tutkimuksissa (13/14) sekä itse ilmoitettuina käyttömäärinä että huumeseuloin. Tutkimusjoukon koko niissä tutkimuksissa, joissa oli tutkittu päihdehäiriötä, tulosmuuttujana, oli 24–303 tutkittavaa. Tutkimuksen keston vaihteluväli oli 4–24 viikkoa. Lisäanalyyseissa huomioitiin tuloksia mahdollisesti selittävinä tekijöinä mahdolliset väärät diagnoosit, osallistujien ominaisuudet, ADHD:n vaikeusaste, psykiatrinen komorbiditeetti, päihdeluokat, sekä aiempia että ajankohtainen päihdekäyttö, lääkevalinnat, lumevaikutus ja muu samanaikainen hoito.
Kaikkiaan 11 tutkimusta 13 tutkimuksesta ei havainnut lääkehoidolla vaikutusta päihdehäiriöön. Lisäanalyysien huomioimisen jälkeen suotuisaa vastetta lääkehoidolla havaittiin 5 tutkimuksessa:
Vuonna 2017 julkaistiin systemaattinen katsaus, jonka tavoitteena oli tunnistaa tehokas lääkehoito samanaikaiselle ADHD:lle ja stimulanttiriippuvuudelle (Cook 2017) «Cook J, Lloyd-Jones M, Arunogiri S, ym. Managing a...»3. Mukaan otettiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, joissa osallistujat olivat aikuisia ja täyttivät ADHD:n diagnostiset kriteerit (DSM-kriteerit tai vastaavat), joissa vähintään suurin osa osallistujista täytti myös stimulanttiriippuvuuden diagnostiset kriteerit, tulosmuuttujina oli joko ADHD- tai päihdemuuttujat ja jotka julkaisu oli englanniksi.
Kirjallisuushaut tehtiin seuraavista tietokannoista ja vuosista alkaen: MEDLINE (1946), EMBASE (1947), CINAHL (1981), PsycINFO (1806) ja Cochrane. Haut tehtiin 29.11.2016. Yhteensä kahdeksan tutkimusta hyväksyttiin mukaan, ja näissä oli yhteensä 511 osallistujaa. Seitsemässä tutkimuksessa verrattiin metyylifenidaattia lumeeseen (yhdessä oli mukana myös bupropioni). Yhdessä tutkimuksessa tutkimuslääkkeenä oli pitkävaikutteinen amfetamiinisuolojen seos (ei myynnissä EU-alueella). Metyylifenidaatin vuorokausiannos vaihteli 45 ja 180 mg:n välillä. Kolmessa tutkimuksessa edellytyksenä oli DSM-IV:n mukainen kokaiiniriippuvuuden diagnoosi, kahdessa amfetamiiniriippuvuus. Kolme muuta sisälsivät myös muita riippuvuuksia, mutta suurin osa osallistujista oli joko kokaiini- tai amfetamiiniriippuvaisia. Jokaisessa tutkimuksessa oli mukana vain aikuisia, joiden keskimäärinen ikä oli 31,9–42 vuotta. Kahdessa tutkimuksessa oli mukana vain miehiä. Tutkittavien määrän vaihteluväli oli 24–126. Kaikkiaan neljä tutkimusta oli toteutettu päihdehoidon yhteydessä, kaksi tutkimuksista oli tehty vangeilla, yksi metadonihoidossa olevilla, ja yhdessä tutkittavat oli rekrytoitu lehti-ilmoituksella. Tutkimusten kesto vaihteli 5 ja 24 viikon välillä. Jokaisessa tutkimuksessa oli mukana myös psykososiaalista hoitoa. Tutkimusten laatua, harhan riskiä, arvioitiin PRISMA-ohjeiden mukaisesti.
Päihdekäyttöä oli arvioitu tulosmuuttujana kuudessa tutkimuksessa sekä itse ilmoitettuina käyttömäärinä että huumeseuloin. Kuudesta tutkimuksesta kaksi raportoi päihdekäytön vähenemistä ADHD-lääkityssä ryhmässä. Lisäksi yhden tutkimuksen post hoc -analyysissa havaittiin, että päihdekäyttö väheni, mikäli lääkehoidon myötä ADHD-oireet lievittyivät.
Yleiskommentti: Tutkimusten laatu, kohdejoukko ja käytetyt lääkehoidot vaihtelevat merkittävästi tutkimuksittain. Palvelujärjestelmien maidenväliset erot tietenkin vaikuttavat vertailtavuuteen. Näytön luotettavuutta on alennettu epätarkkuuden vuoksi.