Psychiatry Research -lehdessä vuonna 2022 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa selvitettiin liikunnan vaikutuksia ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten ADHD:n keskeisten oireiden määrään, motorisiin taitoihin ja toiminnanohjauksen taitoihin «Sun W, Yu M, Zhou X. Effects of physical exercise ...»1. Kirjallisuushaku tehtiin tietokantoihin PubMed, Cochrane, Web of Science, Embase, CNKI, CBM, VIP ja Wanfang kunkin tietokannan perustamisesta 28.3.2021 saakka. Mukaan otettiin vain englannin- ja kiinankieliset tutkimukset.
Mukaan otettiin sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti 15 RCT-tutkimusta, joiden yhteensä 734 tutkittavaa olivat iältään 5–15-vuotiaita lapsia tai nuoria, joilla oli diagnosoitu ADHD. Tutkimuksissa tuli olla liikuntainterventioryhmä ja verrokkiryhmä. Pääasiallisena tutkimuskohteena tuli olla yliaktiivisuus ja keskittymättömyys, ja toissijaisina tulosmuuttujina saivat olla masennus, sosiaaliset ongelmat, motoriset taidot ja toiminnanohjauksen taidot. Alkuperäisissä tutkimuksissa tuloksia arvioitiin erilaisilla asteikoilla ja testeillä, joista on raportoitu artikkelissa esimerkkejä.
Alkuperäistutkimusten metodologista laatua arvioitiin The Cochrane bias risk assesment -työkalun avulla. Katsaukseen ja meta-analyysiin hyväksytty data analysoitiin RevMan 5.3.5 -ohjelmistolla. Julkaisuharhan testaamiseen käytettiin Stata 16.0:aa.
Meta-analyysin mukaan liikuntaharjoittelu saattaa parantaa keskittymistä (9 tutkimusta, 352 tutkittavaa, SMD -0,60; 95 % luottamusväli -1,10 – -0,11, p < 0,01), toiminnanohjauksen taitoja (8 tutkimusta, 319 tutkittavaa, SMD 1,22; 95 % luottamusväli 0,61–1,82, p < 0,01) ja motorisia taitoja (4 tutkimusta, 191 tutkittavaa, SMD 0,67; 95 % luottamusväli 0,22–1,12, p < 0,01). Tilastollisesti merkitsevää parannusta liikuntaharjoittelulla ei meta-analyysin mukaan ole yliaktiivisuusoireisiin (4 tutkimusta, 161 tutkittavaa, SMD 0,06; 95 % luottamusväli -0,26–0,37, p = 0,72), masennukseen (4 tutkimusta, 98 tutkittavaa, SMD -0,72; 95 % luottamusväli -1,55–0,11, p = 0,09), sosiaalisiin ongelmiin (4 tutkimusta, 117 tutkittavaa SMD -0,27; 95 % luottamusväli -0,67–0,09, p = 0,14) eikä aggressiiviseen käytökseen (3 tutkimusta, 78 tutkittavaa, SMD -0,24; 95 % luottamusväli -0,69 – -0,21, p = 0,30). Liikuntainterventioiden keston ja määrän vaihtelut eri alkuperäistutkimuksissa saattavat tutkijoiden arvion mukaan vaikuttaa meta-analyysin tuloksiin.
Tutkijat päättelevät, että liikuntainterventioilla voidaan parantaa keskittymistä ja motorisia taitoja sellaisilla lapsilla ja nuorilla, joilla on ADHD. He toteavat, että harhaa on voinut aiheuttaa sokkoutuksen puuttuminen alkuperäistutkimuksista sekä alkuperäistutkimusten heterogeenisyys. Tutkijat ovat analysoineet mukaan otettujen tutkimusten tuloksia laajasti ja pohtineet tulosten mahdollista neurobiologista taustaa. Meta-analyysinsa tulosten he toteavat olevan linjassa aiemman näytön kanssa. He arvelevat kielivalinnan rajanneen aineistoa jossain määrin. Meta-analyysi metodeineen on huolellisesti raportoitu.
Erilaisten liikuntamuotojen ja -lajien tehoa ADHD-oireiden hoidossa arvioitiin ja vertailtiin vuonna 2023 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja verkostometa-analyysissa «Zhu F, Zhu X, Bi X, ym. Comparative effectiveness ...»2, joka laadittiin PRISMA-NMA:n mukaisesti ja rekisteröitiin PROSPERO-alustalle. Tutkimuksen hakustrategiaa kehitettiin, pilotoitiin ja jalostettiin PICO-lähestymistavan sekä aiemmin julkaistujen systemaattisten katsausten mukaisesti. Haku tehtiin 20. lokakuuta 2022 saakka englanninkielisiin tietokantoihin Web of Science, PubMed, Embase, Cochrane, Central Register of Controlled Trials, SPORTDiscus, PsycINFO ja clinical trials sekä vastaavilla kiinankielisillä hakutermeillä tietokantaan Chinese-language database (CNKI). Tietokannoista haettujen artikkeleiden viiteluettelot ja niihin liittyvät systemaattiset katsauksen käytiin läpi hakutuloksen täydentämiseksi. Mukaan hyväksyttiin millä tahansa kielellä julkaistut tutkimukset.
Systemaattiseen katsaukseen hyväksyttiin 39 RCT- ja 5 quasi-RCT-tutkimusta sekä 15 tutkimusta, joissa tutkittavat toimivat omina verrokkeinaan tutkimuksen eri vaiheissa. Mukaan otettujen tutkimusten tutkimuspopulaatiot koostuivat alle 18-vuotiaista ADHD-diagnoosin saaneista lapsista ja nuorista. Tutkimuksien verrokkien tuli olla kontrolloituja. Mukaan otettiin vain ne tutkimukset, joiden tuloksena mitattiin ADHD:hen liittyviä oireita erilaisin mittauksin ja testein. Minkälainen lääkitysstatus tahansa hyväksyttiin, mutta ne tutkimukset, joissa lääkitys oli käytössä ainoastaan verrokeilla, jätettiin pois meta-analyysista. Mukaan ei hyväksytty interventioita, joihin ei liittynyt fyysistä harjoittelua. Mukaan ei otettu kliinisiä tutkimuksia, jotka eivät sisältäneet interventiota. Katsaukseen hyväksytyistä tutkimuksista meta-analyyseihin otettiin mukaan 44 tutkimusta (1 757 tutkittavaa).
Liikuntainterventiot tyypiteltiin niissä tutkitun liikuntalajin perusteella viiteen alaryhmään (avoimen taidon liikuntamuodot, suljetun taidon liikuntamuodot, suljettuja ja avoimia taitoja vaativat liikuntamuodot, digitaalinen liikunnallinen pelaaminen, kuntoliikunta ilman taitokomponenttia). Mukaan otettujen RCT- ja quasi-RCT-tutkimusten metodologinen laatu arvioitiin Physiotherapy Evidence Database scalen (PEDro) mukaisesti. Tämän arvioinnin mukaan tutkimuksista 22,7 % oli laadultaan kelvollisia ja 77,3 % hyviä. Tutkimuksessa käytettiin GRADE-asteikkoa harhan riskin arvioimiseen. Sokkoutuksen puuttuminen aiheutti harhaa kaikissa tutkimuksissa. Tulkintaa vaikeutti tutkimusten suuri heterogeenisyys.
Meta-analyysissa, jossa tutkittiin liikunnan vaikutusta toiminnanohjaukseen, oli mukana 33 tutkimusta (1 289 tutkittavaa). Meta-analyysin kokonaistulosten perusteella liikunta paransi tehokkaasti toiminnanohjausta (SUCRA 79,0 %, SMD95 % luottamusväli: 0,83–1,46). Eri interventioiden vaikutukset vaihtelivat keskinkertaisesta suureen. Meta-analyysissa digitaalista liikunnallista pelaamista lukuun ottamatta kaikki muut liikuntamuodot osoittautuivat tehokkaammiksi kuin liikkumattomuus. Eri liikuntamuotoja vertailtiin suoraan ainoastaan verrokkeihin, ei toisiinsa. Avoimen taidon alaryhmässä ero verrokkeihin toiminnanohjauksen taitojen osalta oli suurin (SUCRA 98,0 %). Herkkyysanalyysien perusteella tutkimusten laatu ei vaikuttanut kohtuuttomasti meta-analyysin merkittäviin tuloksiin.
Meta-analyysissa, jossa tutkittiin liikunnan vaikutusta ADHD:n keskeisiin oireisiin, oli mukana 18 tutkimusta (823 tutkittavaa). Kokonaistuloksen mukaan liikuntainterventiot vähensivät suuresti impulsiivisuuden ja yliaktiivisuuden oireita (SMD -1,01; 95 % luottamusväli -1,65 – -0,36, SUCRA 88,0 %) ja kohtalaisesti keskittymättömyyttä (SMD -0,65; 95 % luottamusväli -1,11 – -0,20, SUCRA 81,0 %). Tulosten mukaan suljettuja taitoja vaativat lajit olivat verrokkeihin nähden selkeimmin impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita (SUCRA 72,5 %, SMD -1,6; 95 %, luottamusväli -3,02 – -0,19) ja keskittymättömyysoireita (SUCRA 96,3 %, SMD -1,51; 95 %, luottamusväli -2,33 – -0,69) vähentäviä. Herkkyysanalyysit osoittivat meta-analyysin tulokset stabiileiksi. Tutkijat eivät havainneet selkeää tuloksiin vaikuttavaa julkaisuharhaa.
Tutkijoiden päätelmänä on, että lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus parantaa tehokkaasti toiminnanohjauksen taitoja kokonaisuutena sekä vähentää ADHD:n keskeisiä oireita. He päättelevät avoimien taitojen liikuntamuotojen parantavan tehokkaimmin toiminnanohjauksen taitoja ja suljettujen taitojen liikuntamuotojen, pääasiassa aerobisen harjoittelun, vähentävän tehokkaimmin ADHD:n keskeisiä oireita.
Yleiskommentti: Liikunnan hyödyllisyydestä ADHD:n ydinoireiden ja liitännäisongelmien hallinnassa on tehty viime aikoina runsaasti systemaattisia kirjallisuuskatsauksia ja meta-analyyseja. Yhteisenä piirteenä näiden tuloksista voidaan todeta, että liikunnalla on positiivista vaikutusta. Näkökulmasta riippuen meta-analyyseihin on valikoitunut hiukan erilaisia alkuperäistutkimuksia. Tämän takia niiden tuloksissa hyödyn suuruus ja kohdentuminen eri oireisiin vaihtelee. Tutkittavan aiheen takia sokkoutusta ei ole luotettavasti voinut toteuttaa alkuperäistutkimuksissa. Lisäksi alkuperäistutkimukset ovat keskenään kovin monimuotoisia ja erilaisia liikuntainterventioiden laadun, keston ja intensiteetin osalta. Vaihtelua esiintyy runsaasti myös hyödyn arviointiin käytetyissä menetelmissä. Olemassa olevaan näyttöön perustuen on kuitenkin hyvin todennäköistä, että jatkossakin tutkimustulokset tulevat osoittamaan liikunnan hyödyllisyyttä ADHD:hen liittyvien oireiden hallinnassa. Epävarmaa on, kuinka suuri hyöty on, mihin oireisiin se eniten kohdistuu ja millaisella liikuntainterventiolla hyöty saavutetaan. Näiltä osin näyttö on ainakin toistaiseksi ristiriitaista.