Joidenkin ruoka-aineiden on arveltu vaikeuttavan lasten käytöshäiriöoireita. Myös ADHD-oireita on pyritty lievittämään ruokavaliota muokkaamalla eli tavallisimmin eliminoimalla ruokavaliosta iho- ja suolistoallergiaoireita usein aiheuttavia ruoka-aineita (esim. vehnä, lehmänmaito, kananmunat, pähkinät, kala ja äyriäiset). Myös muutamista, harvoin allergisoivista ruoka-aineista (esim. vasikanliha, riisi, päärynä) kerrallaan koostuvan niin sanotun few foods diet -ruokavalion vaikutusta ADHD-oireisiin on tutkittu.
European ADHD Guidelines -työryhmän systemaattisessa katsauksessa «Sonuga-Barke EJ, Brandeis D, Cortese S, ym. Nonpha...»1 (2013) arvioitiin 6 eri meta-analyysiä ADHD:n lääkkeettömien hoitojen vaikuttavuudesta. Haku tehtiin laajasti useista eri tietolähteistä, muun muassa MEDLINE, OvidMEDLINE, PsycInfo, CINAHL ja ERIC, ja se koski huhtikuuhun 2012 mennessä julkaistuja tutkimuksia. Katsaukseen sisällytettiin meta-analyysit, joissa tutkimusinterventioihin osallistujat olivat 3–18-vuotiaita, joilla oli joko DSM- tai ICD-tautiluokituksen kriteerein tehty ADHD-diagnoosi. Tulosmuuttujana oli oirekyselylomakkeella tai havainnoimalla mitattu muutos ADHD-oireissa. Muutoksen arvioijat oli jaettu 2 luokkaan, lähellä oleviin ("most proximal assessment"), kuten esimerkiksi vanhempiin, ja todennäköisesti sokkoutettuihin ("probably blinded assessment"), joiden katsottiin olevan tietämättömiä lapsen osallistumisesta interventioon ja siten objektiivisempia. Jaon tavoitteena oli vähentää tulosten vinoumaa.
Osana katsausta tarkasteltiin erikseen, oliko ruoka-aineiden rajoittamisella vaikuttavuutta lasten ADHD-oireisiin. Meta-analyysiin sisältyi 7 tutkimusta, joissa interventioryhmiin kuului 205 ja vertailuryhmiin 202 iältään 3–12-vuotiasta lasta. 6 tutkimuksessa interventiona oli tunnettujen allergisoivien ruoka-aineiden eliminointi ruokavaliosta ja 1 tutkimuksessa oligoantigeeninen ruokavalio, niin sanottu few foods diet. Interventiota verrattiin joko lumeeseen, muuhun kontrolloituun ruokavalioon tai hoitoon pääsyyn jonottamiseen. Tutkimuksista 5:ssä oli käytettävissä sekä intervention lähellä olevan henkilön eli vanhemman että todennäköisesti sokkoutetun henkilön tekemä arvio muutoksesta lapsen ADHD-oireissa. 1 tutkimuksessa oli tarkasteltu vaikuttavuutta eri ikäryhmissä.
Rajoitettu ruokavalio vähensi meta-analyysin perusteella lasten ADHD-oireita huomattavasti vanhempien arvioimana (SMD 1,48; 95 % luottamusväli 0,35–2,61), mutta todennäköisesti sokkoutettujen arvioissa vaikuttavuus ei ollut tilastollisesti merkitsevä (SMD 0,51; 95 % luottamusväli -0,02–1,04). Tutkimukset olivat toteutukseltaan erittäin heterogeenisiä, ja suurimpia teholukuja esittäneissä 2 eliminaatioruokavaliotutkimuksessa meta-analyysin tekijät pitivät sokkoutusta epäonnistuneena. Vaikka vanhemmat arvioivatkin useimmissa tutkimuksissa lasten hyötyneen, katsauksen tekijöiden mielestä tutkimusnäyttö ei riitä ruokavaliorajoitusten suosittelemiseksi rutiinimaisesti ADHD:n hoidossa.
Niggin ym. meta-analyysissä «Nigg JT, Lewis K, Edinger T, ym. Meta-analysis of ...»2 (2012) tutkittiin sekä eliminaatioruokavalion että keinotekoisten väri- ja muiden lisäaineiden pois jättämisen vaikutusta ADHD-oireisiin. Meta-analyysiin haettiin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia PubMed-, Cochrane- ja PsycNet-tietokannoista. Analyysiin valikoitui 6 eliminaatioruokavalioita koskevaa tutkimusta. Niissä oli yhteensä 195 osallistujaa, joilla oli joko kliinisesti diagnosoitu ADHD tai merkittäviä ADHD-oireita. Ikä ei ollut hakukriteeri, mutta kaikki tutkimuksiin osallistuneet olivat lapsuus- tai nuoruusikäisiä. Oireiden muutosta arvioivat ADHD-oirekyselylomakkeella joko vanhemmat, opettaja tai muu havainnoija. Tutkimukset olivat asetelmiltaan lumekontrolloituja altistuksia tai vaihtovuoroisia.
Vaikuttavuusanalyysiin otettiin mukaan näistä tutkimuksista vain 5 (n = 164), koska kirjoittajat katsoivat sokkoutuksen yhdessä tutkimuksessa osittain epäonnistuneen.
ADHD-oireet vähenivät eliminaatioruokavalion aikana 33 %:lla tutkittavista, ja vaikuttavuus meta-analyysissä oli merkitsevä (Hedgesin g = 0,29; 95 % luottamusväli 0,07–0,53, p = 0,014).
Kirjoittajien mielestä eliminaatioruokavaliot saattavat vähentää joidenkin lasten ADHD-oireita, mutta tutkimusnäyttö on vielä niukkaa. Pois jätettävät ruoka-aineet pitäisi valita yksilöllisesti ja vasta sitten, kun oireiden mahdollinen yhteys ruoka-aineisiin on todettu seurantapäiväkirjan avulla. Jos eliminaatioruokavalioon päädytään, tarvitaan ravitsemusneuvontaa riittävän monipuolisen ja muuten terveellisen ravinnonsaannin turvaamiseksi.
ADHD:n Käypä hoito -suosituksen päivitystä varten tehdyssä tietohaussa marraskuussa 2024 ei löytynyt uusia, laadukkaita tutkimuksia lisäaineiden vaikutuksesta ADHD:n hoitoon. Systemaattinen katsaus RCT-tutkimuksista vuodelta 2020 «Uldall Torp NM, Thomsen PH. The use of diet interv...»3 sisälsi aiempiin meta-analyyseihin sisältyneitä tutkimuksia vuosilta 1979–2011 «Sonuga-Barke EJ, Brandeis D, Cortese S, ym. Nonpha...»1, «Nigg JT, Lewis K, Edinger T, ym. Meta-analysis of ...»2, mutta nyt katsaukseen valittiin vain ne, joissa tutkittavilla oli asetettu ADHD-diagnoosi.
Katsaukseen löytyi 12 tutkimusta, joissa tutkittavia oli yhteensä 451. Kolmessa asetelmana oli rinnakkaistutkimus ja muissa ristikkäistutkimus, jossa osallistujat toimivat omina verrokkeinaan. Osa tutkimuksista ei ollut kaksoissokkotutkimuksia. Kaikissa tutkimuksissa osallistujat noudattivat ruokavaliota: kahdessa eliminaatioruokavaliota, neljässä niin sanottua Feingoldin ruokavaliota, kolmessa oligoantigeenistä dieettiä, yhdessä Albertan lastensairaaladieettiä, joka oli Feingoldin ruokavalion kaltainen, ja yhdessä suositeltiin epäsuotuisien ruokien välttämistä ja kannustettiin ravitsemussuositusten mukaiseen ruokavalioon. Tutkimusjaksojen pituus vaihteli viikosta viiteen viikkoon. Tutkimuksissa käytettiin oirekyselylomakkeita sekä havainnointia arvioinnissa.
Seitsemässä tutkimuksessa eroa lumedieetin ja välttämisruokavalion välillä ei joko tullut esille tai vain vanhemmat arvioivat vasteen positiiviseksi, muut havainnoijat (varhaiskasvatuksessa tai koulussa) eivät havainneet eroa.
Kaikissa tutkimuksissa haasteena oli harhan riski. Tulosten raportoinnissa, suunnitellun intervention toteuttamisessa, satunnaistamisen raportoinnissa sekä tulosten raportoinnissa oli harhan riski. Osa tutkimuksista oli satunnaistamattomia jo lähtökohtaisesti. Tutkimukset olivat pieniä ja laadultaan osin heikkotasoisia. Satunnaistaminen laajalla ruokavaliolla on ylipäätään hankalaa. Tutkimusten erilaiset ruokavaliot erosivat toisistaan. Kokonaisuudessaan tuloksista ei pystytä päättelemään uutta ADHD:n hoidosta välttämisruokavaliolla.