Liun ym. (2023) «Liu CI, Hua MH, Lu ML, ym. Effectiveness of cognit...»1 meta-analyysissä tarkasteltiin kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan (cognitive behavioural (CBT) based interventions) pohjautuvien interventioiden tehoa aikuisten ADHD:n hoidossa. ADHD:n tuli olla diagnosoitu DSM-IV- tai DSM-5-kriteerien mukaisesti ja alkuperäistutkimuksen osallistujien keski-iän tuli olla 18 vuotta tai enemmän. Mukaan tutkimukseen otettiin erilaisia CBT-interventioita (17 CBT-tutkimusta, 3 internetpohjaista, 4 mindfulness-pohjaista ja 4 dialektista käyttäytymisterapiatutkimusta), ryhmä- ja yksilöinterventioita sekä kasvokkain ja etäyhteydellä toteutettuja interventioita. Tutkimukseen hyväksytyissä tutkimuksissa verrokkiryhmänä toimi aktiivinen verrokki, tavanomainen hoito tai odotuslista. Hoitojen kesto oli 6–40 kertaa (muutoin 6–15 kertaa, mutta yksi keskustelurobotti-interventio (chatbot) 40 kertaa). Meta-analyysi toteutettiin PRISMA-kriteerien mukaisesti. Meta-analyysiä varten tehtiin tietokantahaut (PubMed, Embase, Cochrane, Scopus, Web of Science, Clinical Trials.gov) heinäkuuhun 2022 asti. Meta-analyysi kattoi 28 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (2 190 henkilöä, joista 1 163 interventioryhmässä ja 1 027 verrokkiryhmässä). Muuttujina käytettiin itsearvioita (26 tutkimusta) tai tutkijoiden tekemiä arvioita (10 tutkimusta). Lääkitys oli sallittu pääosassa tutkimuksia: 60 %:lla CBT-ryhmän ja 63 %:lla verrokkiryhmän osallistujista oli lääkitys ADHD:hen.

CBT-ryhmässä itse arvioidut ADHD-oireet vähenivät enemmän verrattuna verrokkiryhmään: ADHD-oireet yleisesti (tutkimukset = 26, n = 2 090, SMD = -0,63; 95 % luottamusväli -0,84 – -0,41, p < 0,001, I² = 81 %), tarkkaamattomuusoireet (tutkimukset = 18, n = 1 530, SMD = -0,53; 95 % luottamusväli -0,79 − -0,28, p < 0,001, I² = 83 %) ja yliaktiivisuus-/impulsiivisuusoireet (tutkimukset = 15, n = 1 361, SMD = -0,38; 95 % luottamusväli -0,62 − -0,15, p = 0,001, I² = 76 %). Vastaavat tulokset saatiin tutkijoiden tekemissä arvioissa: ADHD-oireet yleisesti (tutkimukset = 10, n = 1 113, SMD = −0,60; 95 % luottamusväli -0,99 − -0,22, p = 0,002, I²= 89 %), tarkkaamattomuusoireet (tutkimukset = 8, n = 990, SMD = −0,43; 95 % luottamusväli -0,79 − -0,08, p = 0,020, I² = 86 %) ja yliaktiivisuus-/impulsiivisuusoireet (tutkimukset = 6, n = 854, SMD = -0,29; 95 % luottamusväli -0,54 − -0,05, p = 0,020, I² = 67 %) vähenivät CBT-ryhmässä enemmän verrattuna verrokkiryhmään.

CBT-ryhmässä itse arvioidut oireet vähenivät enemmän kuin verrokkiryhmässä masennusoireiden (tutkimukset = 19, n = 1 610, SMD = -0,31; 95 % luottamusväli -0,48 − -0,14, p < 0,001, I² = 62 %) ja ahdistuneisuusoireiden (tutkimukset = 13, n = 888, SMD = −0,52; 95 % luottamusväli -0,79 − -0,26, p < 0,001, I² = 70 %) osalta.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
• Kommentti: Tutkimukseen on otettu mukaan hyvin laajasti erilaisia interventioita, esimerkiksi yksilöllisiä, ryhmämuotoisia tai keskustelurobotti-interventio (chatbot).

Lin ja Zhangin (2024) «Li Y, Zhang L. Efficacy of Cognitive Behavioral Th...»2 meta-analyysissä vertailtiin kognitiivis-behavioraalisen terapian (traditional cognitive behavioral therapy, CBT) ja lääkehoidon yhdistelmän tehokkuutta aikuisten (yli 18-vuotiaat) ADHD:n hoidossa pelkkään lääkehoitoon verrattuna. ADHD:n tuli olla diagnosoitu jollain käytössä olevalla diagnoosikriteeristöllä. Mukaan otettiin sekä ryhmä- että yksilöinterventiot, joiden kesto oli 8–15 viikkoa. Meta-analyysi toteutettiin PRISMA-kriteerien mukaisesti. Meta-analyysiä varten tehtiin tietokantahaut (PubMed, Embase, Cochrane, Web of Science, ClinicalTrials.gov) 29.7.2023 asti. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuutta satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 416 osallistujaa (208 kummassakin ryhmässä). Ensisijaisena muuttujana käytettiin ADHD-oireita, joita mitattiin erilaisilla kyselylomakkeilla. Toissijaisina muuttujina käytettiin erilaisia kyselylomakkeita, muun muassa masennuksen ja ahdistuneisuuden arvioita. Meta-analyysin mukaan CBT:n ja lääkityksen yhdistelmä oli tehokkaampi ADHD-oireisiin kuin pelkkä lääkehoito (SMD = -0,43; 95 % luottamusväli -0,60 − -0,27, p < 0,00001). Seurannassa (5 tutkimusta, seuranta-aika 3–9 kuukautta) ero säilyi (SMD = -0,45; 95 % luottamusväli -0,70 − -0,19, p = 0,0005). Alaryhmäanalyyseissä (yli 3 kuukauden seurannoissa vain 1 tai 2 tutkimusta) 3 kuukauden seurannassa yhdistelmähoito oli parempi kuin pelkkä lääkehoito, mutta 6 ja 9 kuukauden seurannoissa ei ryhmien välillä ollut eroa. Meta-analyysin mukaan myös toissijaisissa muuttujissa oli muutosta: masennusoireet (SMD = -0,68; 95 % luottamusväli -0,94 − -0,43, p < 0,0001) ja ahdistuneisuusoireet (SMD = -0,60; 95 % luottamusväli -0,85 − -0,35, p < 0,0001) lievittyivät enemmän CBT- ja lääkehoitoa saaneilla kuin pelkkää lääkehoitoa saaneilla.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Youngin ym. (2020) «Young Z, Moghaddam N, Tickle A. The Efficacy of Co...»3 tutkimuksessa tarkasteltiin kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) tehokkuutta aikuisten (yli 18-vuotiaat) ADHD:n hoidossa. ADHD:n tuli olla diagnosoitu jollain käytössä olevalla diagnoosikriteeristöllä. Tutkimukseen hyväksyttiin vain CBT- tai CBT:hen pohjautuvia alkuperäistutkimuksia, sekä ryhmä- että yksilötutkimuksia. Meta-analyysiä varten tehtiin tietokantahaut (MEDLINE, PsycINFO, CINAHL ja EMBASE). Meta-analyysi toteutettiin PICO-kriteerien mukaisesti. Meta-analyysissa analysoitiin 8 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen tulokset. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 386 henkilöä. Alkuperäisissä tutkimuksissa verrattiin CBT:n vaikutusta odotuslistalla oleviin verrokkiryhmiin (5 tutkimusta) ja aktiivisiin verrokkiryhmiin (4 tutkimusta). ADHD-oireita arvioitiin erilaisilla kyselylomakkeilla tai riippumattoman arvioijan arviolla. CBT oli odotuslistalla olevia verrokkiryhmiä tehokkaampi ADHD-oireiden vähentämisessä, efektikoko oli kohtalainen tai suuri (SMD = 0,76; 95 % luottamusväli 0,21–1,31, p = 0,006). CBT oli aktiivisia verrokkiryhmiä tehokkaampi ADHD-oireiden vähentämisessä, efektikoko oli pieni tai kohtalainen (SMD = 0,43; 95 % luottamusväli 0,14–0,71, p = 0,004). Kumpikin tulos säilyi, vaikka analyysit tehtiin vain tutkimuksilla, joissa oli riippumaton arvioija.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Cochrane-katsauksessa (Lopez ym., 2018) «Lopez PL, Torrente FM, Ciapponi A, ym. Cognitive-b...»4 tarkasteltiin kognitiivis-behavioraalisen terapian (CBT) tehokkuutta aikuisten (yli 18-vuotiaat) ADHD:n hoidossa. Tutkimusten tuli olla satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa CBT:tä verrattiin johonkin seuraavista kolmesta eri tilanteesta: epäspesifi verrokkitilanne (supportiivinen terapia, odotuslista tai ei hoitoa), CBT ja lääkitys verrattuna pelkkään lääkitykseen sekä CBT verrattuna muihin kohdennettuihin terapiamuotoihin. ADHD:n tai hyperkineettisen häiriön tuli olla diagnosoitu jollain vakiintuneella diagnoosikriteeristöllä. ADHD-oireita tuli mitata psykometrisesti validoiduilla itsearvioilla tai riippumattoman arvioijan arvioilla. Masennus- ja ahdistuneisuusoireita mitattiin tunnetuilla itsearviokyselylomakkeilla. Katsausta varten tehtiin tietokantahaut (CENTRAL, MEDLINE, Embase, 7 muuta hakemistoa ja 3 tutkimusrekisteriä) kesäkuussa 2017. Katsaukseen hyväksyttiin 14 tutkimusta (700 osallistujaa).

Epäspesifeissä verrokkitilanteissa kliinikon raportoimat ADHD-oireet vähenivät CBT-ryhmässä enemmän verrattuna supportiivista terapiaa saaneisiin (SMD -0,56; 95 % luottamusväli -1,01 − -0,12; 1 tutkimus, 81 osallistujaa), mutta itse raportoidut ADHD-oireet eivät (SMD -0,16; 95 % luottamusväli -0,52–0,19; 2 tutkimusta, 122 osallistujaa). CBT vähensi enemmän ADHD-oireita verrattuna odotuslistaverrokkiryhmään sekä kliinikoiden arvioissa (SMD -1,22; 95 % luottamusväli -2,03 − -0,41; 2 tutkimusta, 126 osallistujaa) että itse arvioituna (SMD -0,84; 95 % luottamusväli -1,18 − -0,50; 5 tutkimusta, 251 osallistujaa). Itse arvioidut masennusoireet (SMD -0,36; 95 % luottamusväli -0,60 − -0,11; I² = 0 %) ja ahdistuneisuusoireet (SMD -0,45; 95 % luottamusväli -0,71 – -0,19; I²= 23 %;) vähenivät enemmän CBT-ryhmässä kuin odotuslistaverrokkiryhmässä.

CBT ja lääkitys verrattuna pelkkään lääkitykseen oli tehokkaampaa kuin pelkkä lääkitys sekä kliinikon arvioimien ADHD-oireiden vähentämisessä (SMD -0,80; 95 % luottamusväli -1,31 − -0,30; 2 tutkimusta, 65 osallistujaa) että itse arvioitujen ADHD-oireiden vähentämisessä (MD -7,42 pistettä; 95 % luottamusväli -11,63 − -3,22 pistettä; 2 tutkimusta, 66 osallistujaa. Itse arvioidut masennusoireet (MD -6,09 pistettä; 95 % luottamusväli -9,55 − -2,63 pistettä, I² = 0 %) ja ahdistuneisuusoireet (SMD -0,58; 95 % luottamusväli -1,08 − -0,08; I² = 23 %) vähenivät enemmän CBT ja lääkitys -ryhmässä kuin pelkässä lääkitysryhmässä.

CBT verrattuna muihin interventioihin oli tehokkaampaa sekä kliinikon arvioimien ADHD-oireiden vähentämisessä (SMD -0,58; 95 % luottamusväli -0,98–0,17; 2 tutkimusta, 97 osallistujaa) että itse arvioitujen ADHD-oireiden vähentämisessä (SMD -0,44; 95 % luottamusväli -0,88 − -0,01; 4 tutkimusta, 156 osallistujaa). Masennus- ja ahdistuneisuusoireiden vähenemisessä ei ryhmien välillä todettu eroa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
• Kommentti: Katsauksessa oli laaja aineisto, mutta osassa analyyseista oli vain yksi tai muutama tutkimus, mikä heikentää johtopäätösten tekoa. Katsauksen yhteenvedossa todetaan, että on heikkolaatuista näyttöä siitä, että CBT-hoidot voivat olla tehokkaita. Tutkijat toteavat, että tulosten yleistäminen on rajallista seurantatutkimusten niukkuuden, käytettyjen mittareiden heterogeenisyyden ja tutkimusten maantieteellisen painottumisen (pohjoinen pallonpuolisko) takia. Toisaalta he toteavat että, ADHD-oireiden väheneminen oli todettavissa systemaattisesti kaikissa vertailuissa.