Kahdessa Cochrane-katsauksessa «Storebø OJ, Storm MRO, Pereira Ribeiro J, ym. Meth...»1, «Storebø OJ, Pedersen N, Ramstad E, ym. Methylpheni...»2 on arvioitu metyylifenidaatin (MPH) ja yhdessä «Punja S, Shamseer L, Hartling L, ym. Amphetamines ...»3 amfetamiinijohdosten (deksamfetamiini, lisdeksamfetamiini ja amfetamiinisuolojen seos) vaikuttavuutta ja turvallisuutta. Lyhyt- ja pitkävaikutteisia valmisteita verrattiin lumeeseen lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa.
Metyylifenidaattia koskevassa maaliskuussa 2023 julkaistussa Cochrane-katsauksessa «Storebø OJ, Storm MRO, Pereira Ribeiro J, ym. Meth...»1 oli maaliskuussa 2022 tehty laaja systemaattinen haku metyylifenidaatin (MPH) hyödyllisten ja haitallisten vaikutusten vertailusta lumelääkkeeseen. Ajanjaksona haulle oli edeltäneen Cochrane-katsauksen jälkeinen aika vuodesta 2015 eteenpäin. Lähteinä olivat tietokannat CENTRAL, MEDLINE, EMBASE, CINAHL, PsycINFO, Epistemonikos, Conference Proceedings Citations Index, kaksi tutkimusrekisteriä sekä relevanttien katsausten ja mukaan otettujen tutkimusten referenssiluettelot ja lääkeyritysten julkaistut ja julkaisemattomat tiedot. Lisäksi marraskuussa 2022 tehtiin e-kirjastotietokantahaku neljään e-kirjastotietokantaan. Mukaan otettiin satunnaistetut ja sokkoutetut rinnakkais- ja ristikkäisasetelmatutkimukset, joissa oli verrattu MPH:ta lumelääkkeeseen tai lääkkeettömään hoitoon tutkittavilla, joilla oli DSM- tai ICD-kriteereillä tehty ADHD-diagnoosi. Sisäänottokriteereissä potilaista vähintään 75 %:n tuli olla 3–18-vuotiaita. Artikkelien valinta on tarkoin kuvattu tutkimuksessa. Ensisijaisena päätemuuttujana oli ADHD-oireiden paraneminen ja vakavien haittavaikutusten ilmeneminen, toissijaisina päätemuuttujina käyttäytymisen ja elämänlaadun paraneminen ja ei-vakavien haittavaikutusten ilmeneminen.
Meta-analyysiin löytyi 212 satunnaistettua, kontrolloitua tapaus-verrokkitutkimusta, joissa oli yhteensä 16 302 satunnaistettua osallistujaa. Rinnakkaisryhmätutkimuksia (8 194 osallistujaa) oli 55 ja ristikkäisryhmätutkimuksia (8 033 osallistujaa) 156. Yhdessä tutkimuksessa oli rinnakkaisryhmävaihe (114 satunnaistettua osallistujaa) ja ristikkäisryhmävaihe (165 osallistujaa). Tutkittavien keski-ikä oli 9,8 vuotta (3–18 vuotta, kahdessa tutkimuksessa 3–21 vuotta). Hoidon kesto oli keskimäärin 28,8 vuorokautta (1–425 vuorokautta).
Metyylifenidaattia verrattiin lumeeseen 200 tutkimuksessa ja hoidosta pidättäytymiseen (no intervention) 12 tutkimuksessa. Koska 212 tutkimuksesta vain 165 sisälsi tarvittavan tiedon yhden tai useamman päätemuuttujan osalta, lopulliseen meta-analyysiin päätyi 165 tutkimusta, joissa oli yhteensä 14 271 osallistujaa.
Tutkimuksista 26:ssa (n = 3 673) oli arvioitu vakavia haittavaikutuksia, joiden osalta MPH:n ja lumelääkkeen välillä ei havaittu eroa: RR 0,80; 95 % luottamusväli 0,39–1,67. Lievempiä haittavaikutuksia oli arvioitu 35 tutkimuksessa (n = 5 342). Metyylifenidaattia käyttäneillä todettiin ruokahaluttomuutta (RR 3,35), univaikeuksia (RR 1,62) ja painon putoamista (RR 5,44) lumeryhmää enemmän, mutta kun tarkasteltiin metyylifenidaatin annoskokoa, todettiin, ettei ero lumehoitoon ollut merkitsevä pienemmillä annoksilla.
Kommentit: Meta-analyysin tekijät laskivat näytön vahvuutta, koska arvioivat alkuperäisten tutkimusten riskin suureksi, koska metyylifenidaattiin liittyy tunnettuja haittavaikutuksia, joiden vuoksi satunnaistaminen on vaikeaa. Osassa tutkimuksista tutkimuksen kesto oli hyvin lyhyt.
Toukokuussa 2018 julkaistussa metyylifenidaatin haittavaikutuksia arvioineessa Cochrane-katsauksessa tarkoitus oli arvioida myös harvinaisia haittavaikutuksia. Katsaukseen valittiin satunnaistamattomia tutkimuksia, joista osa oli vertailututkimuksia metyylifenidaatin ja lumelääkkeen välillä, mutta osa tutkimuksista oli ei-vertailevia kohorttitutkimuksia, potilas- tai ryhmäkuvauksia tai poikkileikkaustutkimuksia. Tutkimuksista osa oli laajoja rekisteritutkimuksia, minkä vuoksi osassa tutkimuksista osallistujia oli runsaasti. Potilailla tuli olla DSM- tai ICD-luokituksen mukainen ADHD-diagnoosi, iän tuli olla 3–20 vuotta, ja muita lääkkeitä kuin metyylifenidaatti ei sallittu. Kahdessa tapaus-verrokkitutkimuksessa, joissa oli yhteensä 72 005 osallistujaa, metyylifenidaatti suurensi vakavan haittavaikutuksen riskiä (RR 1,36; 95 % luottamusväli 1,17–1,57), yhdessä tutkimuksessa, jossa oli 71 771 osallistujaa, minkä tahansa psykoottisen häiriön riskiä (RR 1,36; 95 % luottamusväli 1,17–1,57) ja yhdessä tutkimuksessa, jossa oli 1 224 osallistujaa, sydämen rytmihäiriön riskiä (RR 1,61; 95 % luottamusväli 1,48–1,74) verrattuna lääkkeettömään interventioon. Ei-vertailevissa 50 kohorttitutkimuksessa, joissa oli yhteensä 162 422 osallistujaa, metyylifenidaatti suurensi minkä tahansa vakavan haittavaikutuksen riskiä (RR 1,20 %; 95 % luottamusväli 0,70–2,00 %). Metyylifenidaattiryhmässä lääkkeen käytön lopettaminen vakavan haittavaikutuksen vuoksi oli yleisempää (RR 1,20 %; 95 % luottamusväli 0,60–2,30 %) samoin kuin lääkkeen lopettaminen minkä tahansa haittavaikutuksen vuoksi (RR 7,30 %; 95 % luottamusväli 5,30–10,0 %). Toissijaisista päätemuuttujista unettomuus ja nukkumisvaikeudet sekä heikentynyt ruokahalu olivat tyypillisimpiä tutkimuksissa, joissa lääkettä verrattiin lääkkeettömyyteen tai lumeeseen. Yleisimpiä ei-vakavat haittavaikutukset olivat ei-vertailevissa tutkimuksissa, joissa 51,2 % potilaista sai jonkun ei-vakavan haittavaikutuksen. Yleisimpiä olivat univaikeudet, päänsärky, vatsakipu ja heikentynyt ruokahalu.
Systemaattisen katsauksen haasteena oli kirjoittajien mukaan ei-vertailevissa tutkimuksissa kriittinen harhan riski, joka liittyi sekoittavien tekijöiden hallitsemisen vaikeuteen. Myös suuressa osassa vertailevista tutkimuksista harhan riski luokiteltiin kriittiseksi. Todellista haittatapahtumien riskiä ei pystytty laskemaan.
Katsauksessa vakavia haittatapahtumia ei esiintynyt lopulta enempää kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Tutkijat epäilivät, että näitä voi todellisuudessa esiintyä nykyistä raportointimäärää enemmän, ja toivoivat kattavia, hyvälaatuisia, satunnaistettuja ja lumekontrolloituja tutkimuksia jatkossa asian selvittämiseksi.
Amfetamiinijohdosten tehoa ja turvallisuutta koskevassa Cochrane-katsauksessa «Punja S, Shamseer L, Hartling L, ym. Amphetamines ...»3 mukana oli 23 amfetamiinijohdoksia lumeeseen vertaavaa tutkimusta (8 samanaikaisryhmätutkimusta ja 15 ristikkäistutkimusta), joissa oli mukana yhteensä 2675 iältään 3–17-vuotiasta lasta. Tutkimusjaksojen kesto oli 14–365 päivää, suurin osa oli alle 6 kuukauden kestoisia.
Yleisimmin raportoidut haittavaikutukset amfetamiinijohdoksia koskevissa tutkimuksissa olivat heikentynyt ruokahalu, unettomuus tai univaikeudet, vatsakipu, pahoinvointi tai oksentelu, päänsärky ja ahdistuneisuus. Amfetamiinijohdosten haittavaikutuksina esiintyi lumelääkettä enemmän heikentynyttä ruokahalua (RR 6,31; 95 % luottamusväli 2,58–15,46; 11 tutkimusta; 2 467 lasta/nuorta), unettomuutta (RR 3,80; 95 % luottamusväli 2,12–6,83; 10 tutkimusta; 2 429 lasta/nuorta), ja vatsakipua (RR 1,44; 95 % luottamusväli 1,03–2,00; 10 tutkimusta; 2 155 lasta/nuorta). Vähintään yhden haittavaikutuksen kokeneiden lasten/nuorten määrä oli amfetamiiniryhmässä suurempi (RR 1,30; 95 % luottamusväli 1,18–1,44; 6 tutkimusta; 1 742 lasta/nuorta; heikkotasoinen näyttö). Amfetamiinijohdos- ja lumeryhmän välillä ei ollut eroa tutkimuksen haittavaikutusten vuoksi kesken jättäneiden määrässä (RR 1,60; 95 % luottamusväli 0,86–2,98; Tau² = 0,00; I² = 0 %; 9 tutkimusta; 2 160 lasta/nuorta). Yksikään tutkituista amfetamiinijohdoksista ei erottunut toista parempana.
Tutkijat toivoivat jatkossa pidempiä, yli 12 kuukauden tutkimuksia ja tulosten raportointia läpinäkyvästi.