Takaisin

Menetelmän ja materiaalin valinta juurikarieksen paikkauksessa

Näytönastekatsaukset
Eero Kerosuo
28.5.2018

Näytön aste: C

Juurikarieksen hoidossa ART-menetelmällä kemialliskovetteisesta lasi-ionomeerisementistä tehdyn paikan selviytymisprosentti 1 vuoden seurannassa lienee suunnilleen yhtä hyvä kuin paikan, joka on tehty perinteisellä menetelmällä valokovetteisesta lasi-ionomeerista.

Kontrolloidun tutkimuksen «Lo EC, Luo Y, Tan HP ym. ART and conventional root...»1 tavoitteena oli selvittää ART-menetelmällä (Atraumatic Restorative Treatment) tehtyjen paikkojen kestoa verrattuna tavanomaisella menetelmällä tehtyihin paikkoihin hoitokodeissa asuvien vanhusten juurikarieksen hoidossa.

Tutkimukseen valittiin 21 hoitolaitoksen yli 60-vuotiaista asukkaista ne 103, jotka pystyivät huolehtimaan suun omahoidosta ja joilla oli todettu vähintään 1 juurikariesvaurio. Tutkittavat satunnaistettiin kolikkoa heittämällä koe- ja kontrolliryhmään. Koeryhmässä (ART, N = 78) karioitunut hammaskudos preparoitiin, ja kaviteetti muotoiltiin käyttäen ainoastaan käsi-instrumentteja ja paikattiin kemiallisesti kovettuvalla lasi-ionomeerisementillä. Kontrolliryhmässä (N = 84) karioitunut hammaskudos poistettiin poralla, ja paikattiin valokovetteisella lasi-ionomeerisementillä. Jos samassa suussa oli 2 hammasta, joissa oli juurikariesvaurio, satunnaistettiin toinen hammas koe- ja toinen kontrolliryhmään. Mikäli hampaita oli enemmän kuin 2, uusittiin satunnaistaminen.

Kliinisessä tarkastuksessa 12 kuukauden kuluttua arvioitiin korjauksen tai uusimisen tarve käyttäen 2 aiemmin julkaistua luokitusta «Ryge G. Clinical criteria. Int Dent J 1980;30:347-...»2, «Frencken JE, Makoni F, Sithole WD ym. Three-year s...»3. Ensisijaisena tulosmuuttujana oli paikan selviytyminen, arviointikriteerinä sauman eheys ja enintään 0,5 mm rako saumaliittyvyydessä. Kliinisen tarkastuksen suoritti 1 tutkija, jolla ei ollut osuutta hoitoon ja joka oli sokkoutettu käytetyn menetelmän ja materiaalin suhteen. Voimalaskelma asetettiin tasolle 80 % (5 % merkitsevyys), jolloin 15 % eron näyttämiseen onnistumisprosentissa tarvittiin molemmissa ryhmissä 80 paikkaa. Onnistumisprosentit (95 % luottamusvälit) ART- (N = 59) ja kontrolliryhmässä (N = 63) olivat 12 kuukauden seurannassa 86,4 (77,9–95,1) ja 92,1 (85,4–98,8) (p = 0,385).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Soveltuu vanhusväestöön, jolla on juurikariesvaurioita ja joka kuitenkin itse pystyy huolehtimaan suuhygieniastaan.
  • Kommentti: Huomattava, että satunnaistaminen koski yhdellä kertaa sekä materiaalia että menetelmää. Ryhmäjaon salassapidossa ja sokkouttamisessa todetuista puutteista huolimatta voidaan harhan riski arvioida matalaksi. Merkittävä kato sekä lyhyt seuranta-aika sen sijaan heikentävät tutkimuksen luotettavuutta.

Kirjallisuutta

  1. Lo EC, Luo Y, Tan HP ym. ART and conventional root restorations in elders after 12 months. J Dent Res 2006;85:929-32 «PMID: 16998134»PubMed
  2. Ryge G. Clinical criteria. Int Dent J 1980;30:347-58 «PMID: 6935165»PubMed
  3. Frencken JE, Makoni F, Sithole WD ym. Three-year survival of one-surface ART restorations and glass-ionomer sealants in a school oral health programme in Zimbabwe. Caries Res 1998;32:119-26 «PMID: 9544860»PubMed