Lontoossa selvitettiin «Hasson N, Camilleri B, Jones C ym. Discriminating ...»1 vaihtelevan kielellisen taustan omaavien kaksikielisten kielihäiriöisten ja kaksikielisten verrokkilasten toimintakykyä niin sanotussa dynaamisessa arviossa (testaus – opetus – testaus; Dynamic Assessment of Preschoolers'Proficiency in Learning English, DAPPLE).

Tutkittavat olivat 12 puheterapeutin diagnosoimaa keski-iältään 4 vuotta 2 kuukautta (42–59 kk; SD 5,8 kk) kielihäiriöistä lasta ja 14 päiväkodeista ja koulusta rekrytoitua, iän ja sosioekonomisen aseman mukaan kaltaistettua verrokkia (39–58 kk; SD 6,9 kk). Sisäänottokriteerinä oli altistuminen englannin kielelle vähintään usean kuukauden ajan. Poissulkukriteereinä olivat merkittävä muu kehityshäiriö, oireyhtymä ja kuulovika.

Yhteensä 8 kielihäiriöistä ja 4 verrokkia suoriutui näönvaraista päättelyä mittaavassa kuutiorakentelutehtävässä (British Ability Scales, BAS II) ikäodotuksia heikommin, mutta ero ei ollut merkitsevä (x² = 3,77).

Tunnistettava sanasto tutkittiin kuvien kera. Kuvia, joita lapsi ei osannut nimetä, käytettiin uusien sanojen opetusvaiheessa. Kun lapsi oli oppinut uudet sanat, testattiin sanan mielessä pysymistä nimeämällä kuvat uudestaan. Lauseilmaisukykyä arvioitiin kuvien kommentoinnin perusteella; ilmaisua tuettiin strukturoidusti mallittaen. Tämän jälkeen lapset piirsivät ihmisen (Goodenough Draw A Man; ei aikarajaa). Seuraavaksi arvioitiin fonologian hallintaa (Diagnostic Evaluation of Articulation and Phonology) ja lopuksi opitun lauseilmaisun lyhytkestoista säilymistä.

Kielihäiriöisillä oli verrokkeja heikompi tunnistava sanasto (F_1,24 = 12,76, p < 0,01), lauserakenteiden (F_1,23 = 5,99, p < 0,025), sanojen äännerakenteen (F_1,24 = 13,26, p < 0,001) ja äänteiden tuottamisen (F_1,25 = 11,63, p < 0,01) hallinta kuin verrokeilla. Kielihäiriöryhmä tarvitsi enemmän tukea uusien sanojen (F_1,24 = 7,03, p < 0,02), lauserakenteiden (F_1,25 = 7,06, p < 0,025) ja sanojen äännerakenteen (F_1,24 = 12,99, p < 0,001) oppimiseen kuin verrokkiryhmä. Kielihäiriöiset myös unohtivat verrokkeja herkemmin jo opitun sanan (F_1,24 = 9,28, p < 0,01).

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus Suomeen: hyvä
• Kommentti: Dynaaminen arviointi näyttää mittaavan kielen oppimiskykyä, mutta sen soveltuvuus monikielisten lasten kielellisen erityisvaikeuden diagnostiikkaan on vielä epäselvä. Dynaaminen arvio voi kertoa kielen oppimisen kyvystä, ei pelkästään jo kertyneestä sanavarastosta. Tutkimusryhmät olivat pieniä, eikä sokkouttamista tehty.

Orellana ym. «Orellana CI, Wada R, Gillam RB. The Use of Dynamic...»2 tekivät systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja meta-analyysin, jossa he pyrkivät tarkastelemaan DA:n (dynaamisen arvioinnin, dynamic assessment) nykykäyttöä ja diagnostista tarkkuutta kaksikielisten lasten kielihäiriön tunnistamisessa. PsycINFO-, ERIC-, Academic Search Premier- ja MEDLINE-tietokannoista tehtiin avainsanahaku EBSCOhostin kautta ja haun perusteella tunnistettiin 7 tutkimusta. Osallistujien ikä oli 3–8 vuotta. DA:n avulla arvioidut kielialueet sisälsivät yksittäisten sanojen nimeämisen, morfeemisääntöjen oppimisen, kyvyn oppia epäsanat ja tarinankerronnan. Vaikka kaikissa tutkimuksissa noudatettiin testaa–opeta–uudelleentestaa-mallia, itse DA-menettely vaihteli tutkimusten välillä. Jokaisessa tutkimuksessa käytettiin erilaista indikaattorimittaria ja viitevertailua. Jokaisen tutkimuksen menetelmällinen laatu arvioitiin 9-portaisella asteikolla. Kokonaisuutena näytön laatu vaihteli, ja pisteet vaihtelivat yhdestä seitsemään (1/9–7/9).

Tutkimustuloksia analysoitiin diagnostisen tarkkuuden, osallistujien kuntoutettavuuden ja menetelmällisen laadun näkökulmasta. Yleisesti ottaen tyypillisesti kehittyneet lapset saivat suurempia pisteitä DA-tutkimuksissa käytetyissä kielitestissä verrattuna kielihäiriöisiin lapsiin. Pistemuutokset (gain scores) eivät yleensä olleet hyödyllisiä kielihäiriöisten ja tyypillisesti kehittyneiden lasten erottelussa. Kouluttajien arviot osallistujien muokattavuudesta DA:n opetusvaiheen aikana tuottivat kuitenkin johdonmukaisesti merkittäviä ryhmävaikutuksia, jotka suosivat tyypillisesti kehittyneitä lapsia. Seitsemässä tutkimuksessa herkkyys ja tarkkuus olivat kohtuullisen suuria, ja kaikki tutkimukset täyttivät tai lähes täyttivät asetetut kriteerit (≥ 0,8).

Kaikissa yhdeksässä tutkimuksessa yhdistetty LR⁺-arvo (positiivinen uskottavuusosamäärä) 7,34 viittaa siihen, että kokonaisuutena LR⁺ on kliinisen informatiivisuuden viitteellisellä tasolla. Yhdistetyn LR⁺-arvon luotettavuutta heikentää kuitenkin selvä epäyhtenäisyys (I² = 71,6 %), mikä osoittaa, että suuri osa LR⁺-arvojen vaihtelusta johtuu mittausten välisestä heterogeenisyydestä.

LR⁻-arvot (negatiivinen uskottavuusosamäärä) osoittavat, että pienin havaittu LR⁻-arvo (0,01) on selvästi alle tavoitearvon 0,10. Tämä ilmaisee vahvan varmuuden siinä, että kielihäiriö voidaan sulkea pois, kun testi on negatiivinen. Yhdistetty LR⁻-arvo 0,24 osoittaa, että DA-menetelmät tuottivat kokonaisuutena kliinisesti viitteellistä informatiivisuutta. Epäyhtenäisyyttä ei todettu (I² = 0 %), mikä osoittaa, ettei mikään LR⁻-arvojen vaihtelusta johtunut mittausten välisistä eroista. Cochranin Q-testi ei ollut merkitsevä (χ² = 7,10, p = 0,5256), mikä viittaa siihen, että yksittäisten tulosten vaihtelu ei todennäköisesti johtunut sattumasta. Sitä vastoin LR⁺-arvojen heterogeenisyys vaikutti merkittävältä. Cochranin Q-testi osoitti, olivatko yksittäisten mittausten erot sattuman aiheuttamia. I²-arvon mukaisesti Cochranin Q-testi oli merkitsevä (χ² = 28,14, p = 0,0004), mikä osoittaa, että erot mittausten välillä eivät todennäköisesti johtuneet sattumasta. Kuitenkin useimmilla mittareilla LR⁺ oli viitteellisellä tai informatiivisella tasolla. Herkkyys kaikissa yhdeksässä tutkimuksessa vaihteli 76 %:sta 100 %:iin. Tarkkuus vaihteli 57 %:sta 96 %:iin. Tarkkuus jäi alle 80 %:n rajan vain ristiinvalidoinnissa.

Tutkijat toteavat, että on viitteitä siitä, että DA voi olla hyödyllinen työkalu kaksikielisten lasten kielihäiriön diagnosoinnissa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus Suomeen: hyvä
• Kommentti: Tutkimusten menetelmälliset rajoitteet voivat olla syynä siihen, että diagnostinen tarkkuus on arvioitu liian suureksi ja osuvuus on heikentynyt.

Hunt ym. «Hunt E, Nang C, Meldrum S, ym. Can Dynamic Assessm...»3 arvioivat systemaattisessa katsauksessaan tutkimusnäyttöä dynaamisen arvioinnin (DA) käytöstä monikielisten lasten kielihäiriön tunnistamisessa ja tarkastelivat DA:n kliinisiä sovelluksia. Systemaattinen haku CINAHL-, ERIC-, Education Source-, Google Scholar-, Linguistics-, Medline- ja PsycINFO-tietokannoista tuotti 10 artikkelia, jotka täyttivät sisäänottokriteerit: ryhmien välisiä vertailuja käsittelevät tutkimukset, joissa dynaamista arviointia käytettiin alle 12-vuotiaiden lasten kielihäiriön tunnistamiseen ja joissa lapset puhuivat kotona muuta kieltä kuin valtakieltä. Artikkelit arvioitiin kriittisesti käyttäen QUADAS-2-protokollaa (Quality Assessment of Diagnostic Accuracy Studies). Kymmenestä tutkimuksesta yhdeksän raportoi, että niiden käyttämä dynaaminen arviointi onnistui tunnistamaan monikielisten lasten kielihäiriön. Pienet otoskoot, rajalliset kieliparit, vaihtelu viitevertailussa ja puutteet tutkimusasetelmassa johtivat kuitenkin siihen, että kaikki tutkimukset saivat heikot arviot QUADAS-2-protokollan mukaan.

Kaikki katsaukseen sisältyneet kielen osa-alueet (kielioppi, morfologia, sanasto ja narratiivi) erottivat tapaukset ja verrokit toisistaan, joskin vaihtelevalla tarkkuudella. Tutkimuksista 7:ssä DA kohdistui yhteen kielelliseen taitoon (esim. kielioppi, sanasto tai narratiivi), kun taas 3:ssa arvioitiin useampaa kielen osa-aluetta. Yhdessä näistä tutkittiin myös auditiivis-verbaalista sarjallistamista näennäistavujen avulla ja toisessa oli mukana fonologisen stimuloitavuuden testi. Neljä DA-tutkimusta hyödynsi keinotekoisen kielen tehtäviä (sanasto tai morfologia), jotta aikaisemman kielikokemuksen vaikutus voitiin hallita. Tehtävät perustuivat joko epäsanoihin, jotka oli muodostettu englannin tai espanjan fonologisten ja morfologisten sääntöjen pohjalta tai toisen kielen (swahilin) morfologiaan. Lisäksi 4 tutkimuksessa arvioitiin todellisen sanaston oppimista, joista 3:ssa käytettiin samanlaista protokollaa. Kielioppia arvioitiin 2 tutkimuksessa mittaamalla lauseiden pituutta ja kompleksisuutta, ja 2 tutkimuksessa arvioitiin narratiivisia taitoja.

Kaikissa tutkimuksissa käytettiin testaa–opeta–uudelleentestaa-mallia, johon sisältyi opetus- tai vuorovaikutusosio, kuten mallintaminen, käsikirjoitettu opetus tai asteittain annettu vihjeistys. Tutkimuksista 7:ssä tämä toteutettiin yhdessä tai kahdessa 15–45 minuutin mittaisessa istunnossa, ja 3 muussa tutkimuksessa lisättiin kolmas istunto jälkitestaukselle.

Kaikki tutkimukset yhtä lukuun ottamatta raportoivat, että tapausryhmän osallistujat saivat DA-mittareissa pienempiä pisteitä kuin verrokkiryhmän osallistujat. Tutkimuksista 5 raportoi ryhmien välisen eron tilastollisen merkitsevyyden, toiset 5 raportoi diagnostisen tarkkuuden mittareita, jotka vaihtelivat "heikosta" (herkkyys 71 %, tarkkuus 57 %) "hyvään" (herkkyys 100 %, tarkkuus 100 %).

Kirjoittajat toteavat, että mukaan otetut tutkimukset heijastavat vasta kehittymässä olevaa tutkimusaluetta. Alustavat kliiniset ohjeet viittaavat siihen, että dynaaminen arviointi voi olla monikielisten lasten kielihäiriön diagnostiikassa käyttökelpoinen ja ajankäytön kannalta tehokas täydentävä menetelmä.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus Suomeen: hyvä
• Kommentti: Osatutkimukset olivat pieniä ja laadultaan vaihtelevia, mikä vähentää luottamusta tuloksiin. Katsauksen sisäänottokriteerit saattoivat johtaa sellaisten tutkimusten sulkemiseen pois, joissa on tutkittu dynaamisen arvioinnin vaikuttavuutta. Katsauksen laatijoiden mukaan osa tutkimuksista suljettiin pois joko siksi, että osallistujien monikielinen tausta poikkesi tässä katsauksessa käytetystä määritelmästä tai että tutkimuksissa yhdistettiin yksi- ja monikielisten osallistujien tulokset. Yleisluonteisempi ja inklusiivisempi määritelmä, kuten "käyttää useampaa kuin yhtä kieltä", olisi voinut johtaa erilaiseen katsaukseen sisältyvään aineistoon.