Teksasissa arvioitiin «Bedore LM, Peña ED, Gillam RB, ym. Language sample...»1, miten testit ja kerrontanäyte mittaavat kielellistä toimintakykyä kaksikielisillä lapsilla. Yhteensä 174 kaksikielisen (espanja ja englanti) keski-iältään 5 vuotta 8 kuukautta (SD 4,4 kuukautta) ikäisen lapsen kielikohtainen altistuminen kartoitettiin vanhempien ja opettajien täyttämien lomakkeiden avulla sekä haastattelemalla vanhempia. Enemmistö lapsista (62 %) alkoi altistua englannin kielelle 3-vuotiaana tai sitä myöhemmin; 38 % oli altistunut kummallekin kielelle viimeistään 2 vuoden iästä alkaen. Englannin kielelle altistumista oli ollut keskimäärin 2,2 vuotta.
Kielellistä toimintakykyä arvioitiin standardoidulla Bilingual English Spanish Assessment -testillä (BESA). Kerrontaa arvioitiin kummallakin kielellä. Lapset kuuntelivat kuvitetun tarinan ja toistivat tarinan omin sanoin. Sen jälkeen lapset kertoivat tarinan uudesta kuvasarjasta ilman mallittamista. Nauhoitetuista tarinoista analysoitiin ilmaisujen määrä, käytetyn sanaston määrä, ilmaisujen keskipituus ja lauserakenteiden hallinta. Tuloksia verrattiin BESA-testillä mitattuun kielelliseen toimintakykyyn.
Kielellinen toimintakyky korreloi tilastollisesti merkitsevästi lauseiden keskipituuteen (0,46), sanaston monipuoliseen käyttöön (0,29) ja lauserakenteiden hallintaan (0,36). Kerrontanäytteiden sanaston käyttö korreloi tilastollisesti merkitsevästi kummallakin kielellä ilmaisujen määrään (0,79 ja 0,88) ja ilmaisujen keskipituuteen (0,57 ja 0,65).
Kanadassa verrattiin «Rezzonico S, Chen X, Cleave PL, ym. Oral narrative...»2 yksi- ja kaksikielisten normaalisti kehittyneiden ja kielihäiriöisten (specific language impairment, SLI) lasten ilmaisukykyä. Altistumisen keston vaikutusta arvioitiin testaamalla lapset 2 kertaa 6 kuukauden välein. Yhteensä 20 kielihäiriöistä ja 20 iän ja kaksikielisyyden (englanti ja joku muu kieli) perusteella kaltaistettua verrokkia (kummassakin ryhmässä 10 yksikielistä ja 10 kaksikielistä) testattiin ensimmäisen kerran keskimäärin 4 vuoden 4 kuukauden ikäisinä (kaksikieliset verrokit keskimäärin 4 vuoden 5 kuukauden ikäisinä); SD:t 2,8–4,4 kuukautta. Ryhmät eivät eronneet toisistaan merkitsevästi iän, sukupuolen, vanhempien koulutustason ja englannin kielelle altistumisen suhteen.
Kaksikieliset lapset kommunikoivat kotona pääosin englannin kielellä (kielihäiriöiset keskimäärin 75 % ajasta, verrokit 72 %; vaihtelu kummallakin ryhmällä 50–90 %) ja koulussa pelkästään englannin kielellä. Kielihäiriöiset olivat kuulleet toista kotikieltä keskimäärin 50 % ajasta, vaihtelu 25–75 %. Verrokit olivat kuulleet toista kotikieltä keskimäärin 41 % ajasta, vaihtelu 20–80 %. Toiselle kotikielelle altistumisen määrässä ei ollut merkitsevää eroa.
Poissulkukriteereinä olivat aistivamma, oromotorinen häiriö, neurologinen vamma tai sairaus ja sosioemotionaalinen ongelma.
Kielihäiriöiset lapset rekrytoitiin kokeneiden puheterapeuttien kautta. Kielelliset valmiudet olivat ≥ 1SD ikäodotuksia heikompia (CELF-P2, Clinical Evaluation of Language Fundamentals; SPELT-P2, The Structured Photographic Expressive Language Test – Preschool 2, morfosyntaktiset valmiudet; ja MLU-m, mean length of utterance in morphemes, morfeemien määrä kerrontaotoksessa). Näönvarainen päättely (Columbia Mental Maturity Scale, CMMC) oli ikäodotusten mukaista (> 80).
Verrokit rekrytoitiin saman työryhmän aiemmasta tutkimuksesta. Verrokkien näönvarainen päättely (Kaufman Brief Intelligence/ Non-Verbal Matrices) oli > 85.
Ilmaisukyvyn vertailu: Lapset kuuntelivat nauhoitetun, kuvitetun tarinan (Renfrew Bus Story) ja toistivat tarinan omin sanoin. Satunnaisesti valitut tarinat (20 %) arvioi myös toinen, riippumaton tutkija. Arviointien yhdenmukaisuus vaihteli välillä 92–100 %.
Verrokkiryhmien lasten toistama tarina oli koostuneempi,tarkempi ja monipuolisempi (keskeisten seikkojen sisältyminen (F(1) = 29,43, p < 0,001, ɳ2p= 0,450); sisällön kannalta oleellisen seikan 1. mainitseminen (F(1) = 30,54, p < 0,001, ɳ2p= 0,459); sanaston käyttö (F(1) = 28,12, p < 0,001, ɳ2p= 0,438); lausepituus (F(1) = 34,55, p < 0,001, ɳ2p= 0,490); ja verbimuotojen korrektius (F(1) = 68,438, p < 0,001, ɳ2p= 0,655) oli verrokeilla parempi kuin kielihäiriöryhmillä. Verrokkien ja kielihäiriöisten välinen keskimääräinen ero ei kaventunut 6 kuukauden seurannan aikana.
Yksi- ja kaksikielisten kielihäiriöisten suoriutumisessa ainoa merkitsevä ero olivat yksikielisten tarkemmat verbimuodot (F(1) = 8,802, p = 0,005, ɳ2p= 0,196).
Yhdysvalloissa tutkittiin «Jacobson PF, Walden PR. Lexical diversity and omis...»3 kaksikielisten (22 kielihäiriöistä ja 26 verrokkilasta, iät keskimäärin 8 vuotta 8 kuukautta ja 8 vuotta 3 kuukautta, SD:t 1 vuosi 11 kuukautta ja 2 vuotta 6 kuukautta; kotikieli espanja, koulukieli englanti) lasten kerrontatehtävässä käyttämää sanastoa ja lauserakenteita.
Englannin kielelle altistuminen oli alkanut keskimäärin 4,3 ja 4,4 vuoden iässä (SD:t 0,85 ja 0,88 vuotta), ja altistumista oli ollut kielihäiriöisillä keskimäärin 4,1 vuotta (SD 1,8) ja verrokeilla 3,5 vuotta (SD 1,9). Altistumisen alkamisessa ja kestossa ei ollut merkitsevää eroa. Kaikki lapset oli rekrytoitu samasta koulusta.
Kielihäiriöryhmässä vähintään 2 seuraavista oli toteutunut: 1) osallistuminen puheen ja kielen harjoitusohjelmaan (77 % ryhmästä), 2) luokan kertaaminen ja/tai ilmoittautuminen lukemisharjoitusohjelmaan (73 %), 3) lauseidentoistokyky (CELF; Clinical Evaluation of Language Fundamentals-4) englannin tai espanjan kielellä < -1 SD (91 %). Verrokeilla mikään näistä ei ollut toteutunut.
Näönvarainen päättelykyky (TONI-3; Test of Nonverbal Intelligence) oli kielihäiriöisillä keskimäärin 93,3 (SD 11,0) ja verrokeilla 97 (SD 7,9). Verrokeilla oli muuten normaali kuulo, mutta yhdellä lapsella oli lievä toispuoleinen kuulovika (tietoa kielihäiriöryhmän kuulosta ei löydy).
Kielihäiriöryhmä hallitsi sekä espanjaa (t = 3,36, p < 0,002) että englantia (t = 2,52, p < 0,015) verrokkeja heikommin (WMLS; Woodcoock-Munoz Language Survey).
Lapset toistivat nauhalta kuuntelemansa kuvitetun tarinan omin sanoin puheterapeutille. Tarinoista analysoitiin käytettyjen eri sanojen määrä ja lauserakenteet. Testi tehtiin kummallakin kielellä noin 3 kuukauden välein. Toistetut tarinat analysoi puheterapeutti, jonka äidinkieli käytetty kieli oli. Myös toinen arvioija analysoi noin 25 % satunnaisesti valituista nauhoista; arviointien yhdenmukaisuus oli keskimäärin 94 % (87–100 %).
Kielellisen toimintakyvyn (WMLS) kanssa korreloi kummallakin kielellä parhaiten ilmaisujen puutteellisuus ja vajaat lauseet (x2= 17,29, p < 0,001; englanti: b 0,37, p < 0,05; espanja: b 0,39, p < 0,05).
Yhdysvaltalaisessa pitkittäistutkimuksessa «Gibson TA, Peña ED, Bedore LM. The Receptive-Expre...»4 verrattiin 20:tä keskimäärin 5,7 vuoden ikäistä kaksikielistä (englanti ja espanja) lasta, joilla oli kielenkehityksen viivästymä (primary language impairment, PLI), sukupuolen, iän ja ei-verbaalisen kyvykkyyden suhteen kaltaistettuun kaksikieliseen (englanti ja espanja) lapseen, joilla ei ollut kielenkehityksen viivästymää «Gibson TA, Peña ED, Bedore LM. The Receptive-Expre...»4. Lapset tutkittiin sekä esikoulussa että koulun 1. luokalla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, 1) onko kaksikielisten lasten kielen ymmärtämisen ja tuottamisen välillä epäsuhtaa ja muuttuuko tämä esikouluiästä 1. luokalle tultaessa ja 2) liittyykö mahdollinen epäsuhta lasten saamaan kontekstuaaliseen tukeen. Narratiivisia kielellisiä kykyjä testattiin englannin kielellä Gillam ja Pearsonin vuonna 2004 julkaisemalla testillä (the Test of Narrative Language).
Tulokset: Jo PLI-määritelmän mukaisesti kaksikieliset lapset, joilla oli kielenkehityksen viivästymä, suoriutuivat esikouluiässä heikommin sekä kielen ymmärtämisessä että tuottamisessa. Toisen kielen (L2) oppimisen alkuvaiheessa (esikoulu) kaksikielisillä lapsilla, joilla oli kielenkehityksen viivästymä, oli parempi L2-kielen ymmärtämisen taito kuin tuottamisen taito (d = 0,85, p = 0,001). Vastaavaa eroa ei todettu niillä kaksikielisillä lapsilla, joiden kielellinen kehitys oli ikää vastaavalla tasolla. Kuitenkin 1. luokan testeissä LPI-lapsilla eroa ei enää ollut osoitettavissa (d = 0,19, p = 0,39).
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Shivabasappa P, Peña ED, Bedore LM. Core vocabular...»5 tutkittiin 30 kaksikielisen (espanja ja englanti) lapsen ydinsanaston (core vocabulary) käyttöä heidän kerronnassaan. Lapset rekrytoitiin 167 lasta käsittäneestä pitkittäistutkimuksesta, jossa 21 lapsella oli kielenkehityksen viivästymä (PLI). Nyt referoitavassa tutkimuksessa 15 tutkitulla lapsella oli PLI. Heidän verrokeikseen haettiin iän, syntymäkuukauden ja ei-kielellisen suoriutumisen suhteen kaltaistetut 15 lasta, joiden kielenkehitys oli tavanomaista (typically developing, TD). Lasten keski-ikä oli 6 vuotta 9 kuukautta. PLI-lasten keskimääräinen ei-kielellinen älykkyys (non-verbal IQ) oli 90,8 ja TD-lasten 100,7. Ryhmien sukupuolijakaumat ja sosioekonominen tilanne eivät eronneet toisistaan.
Edellä mainittujen 30 lapsen lisäksi tutkimukseen kutsuttiin 98 kaksikielistä (espanja ja englanti) TD-lasta, joista kerättiin tutkimuksen normatiivinen data. Heidät jaetiin pääasiassa espanjaa käyttäviin (n = 61) ja pääasiassa englantia käyttäviin (n = 33). Neljä lasta käytti yhtenevässä määrin sekä espanjaa että englantia.
Lasten kielellisiä taitoja testattiin sekä lastentarhassa (vastaa esikoulua) että 1. koululuokalla (Test of Language Development (TOLD), Test of Narrative Language (TNL) ja Bilingual English Spanish Assessment (BESA)). Lisäksi heiltä kerättiin kertomusesimerkit. PLI diagnosoitiin asiantuntijan toimesta 1. luokan tulosten perusteella.
PLI-lapset käyttivät kertomuksissaan vähemmän sanoja kuin TD-lapset (M = 289,88 vs. 435,36, p = 0,002). Myös ydinsanastot (core vocabulary), ydinsanaston produktivisuus (ydinsanojen käytön määrä) ja substantiivien ja verbien käyttö erosivat ryhmien välillä. TD-lasten ydinsanaston määrä oli suurempi kuin PLI-lasten (oikaistu M = 26,27, SE = 0,60 vs. 22,53, SE = 0,52). Lasten sanaston vertailussa suhteessa aikaan havaittiin, että TD-lasten ydinsanojen määrä oli päiväkoti-ikäisenä suurempi verrattuna kouluikäisten PLI-lasten sanastoon (oikaistu M = 25,39, SE = 0,65 vs 21,59, SE = 0,64, p < 0,001). Ydinsanaston produktiivisuutta arvioitaessa todettiin tarinan kerronnassa kaikkien lasten käyttävän enemmän ydinsanoja englanniksi verrattuna espanjan kieleen (oikaistu M = 232,95, SE = 4,17 vs 218,91, SE = 3,84) ja PLI-lasten käyttävän vähemmän ydinsanoja verrattuna TD-lapsiin (M = 211,88, SE = 5,82 vs M = 231, 29, SE = 4,60, p = 0,04).