Takaisin

Fysioterapia ja sydän- ja verenkiertojärjestelmän toiminnot MS-taudissa

Näytönastekatsaukset
Juhani Ruutiainen
5.2.2019

Näytön aste: B

Aerobinen harjoittelu saattaa lisätä lievän toimintakyvyn haitan omaavien, itsenäisesti kävelevien (EDSS ≤ 6,5) MS-kuntoutujien hapenottokykyä ja vähentää uupumusta. Se saattaa myös lievittää toiminnanrajoituksia.

Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Platta ME, Ensari I, Motl RW ym. Effect of Exercis...»1 selvitettiin kestävyysharjoittelun vaikutusta MS-tautia sairastavan sydän- ja verenkiertojärjestelmän toimintoihin (International Classification of Functioning, Disability and Health ICF b410-b429) ja lihastoimintoihin (ICF b730–b749). Kirjallisuushaut kohdistettiin vuoden 2014 loppuun saakka. Katsaukseen valittiin 20 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Menetelmällisesti kaikki tutkimukset olivat PEDro-asteikolla (Physiotherapy Evidence Database) vähintään arvoa 6/10, mikä osoittaa vähintään kelvollista tasoa. Puutteita oli muun muassa ryhmäjaon salauksessa, osallistujien lukumäärässä ja sokkoutuksessa. Sydän- ja verenkiertojärjestelmän toimintoihin rajattussa meta-analyysissä oli mukana 273 (keskimäärin 27 per tutkimus, vaihteluväli 12–46) relapsoivaa-remittoivaa tai progressiivista MS-tautia sairastavaa. Harjoitusvaikutuksen suuruus (effect size = ES) arvioitiin Cohen d -menetelmällä. Sen laskemiseen hyödynnettiin lukuisia päätemuuttujia, koska tutkimukset erosivat niiden osalta. Jokaisen tutkimuksen osalta otettiin mukaan 1 summamuuttuja (kaikissa kuitenkin mukana maksimaalinen hapenottokyky, VO2peak). 9 (90 %) tutkimuksessa osioon valituista 10 tutkimuksesta ES oli > 0. Painotettu kokonais-ES oli kohtalainen 0,47 (keskivirhe 0,09; 95 % luottamusväli 0,30–0,65; z = 5,5, p < 0,001). Painotettu ES ei ollut heterogeeninen (Q9 = 7,83, p = 0,55, I2 = 0,00) eikä viitteitä julkaisuharhasta (funnel plot) havaittu. VO2peak koheni 17,7 % (3,41 ml/kg/min), kun kliinisesti merkittävänä pidetään vähintään 10 % kohenemista.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu arvioitu AMSTAR-kriteerein.

Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti...»2 (kirjallisuushakujen ajankohta 12/2008) haettiin MS-taudissa fysioterapian käyttöä – rajautuen sydän- ja verenkiertojärjestelmän toimintoihin (ICF b410-b429) – koskevia järjestelmällisiä katsauksia ja vertailevia tutkimuksia, joissa osallistujat oli satunnaistettu tai jaettu muulla tavoin interventio- ja vertailuryhmiin. Rasituksen sietotoimintojen aihealueen tutkimuksissa kuntoutujia oli yhteensä 318. Kaikki 11 tutkimusta kohdistuivat lievän toimintahaitan omaaviin, itsenäisesti käveleviin (EDSS ≤ 6,5) kuntoutujiin. Tavoitteena oli ensisijaisesti aerobisen kapasiteetin parantuminen, johon tähtäävä harjoittelu toteutettiin joko vedessä, polkupyöräergometrillä tai muulla vastaavalla tavalla, kiertoharjoitteluna tai ryhmässä. 2 tutkimuksessa päätavoitteena oli harjoitteluun sitoutuminen ja vaikutukset elämänlaatuun. Tutkimuksissa oli mukana erilaisia interventioita (2–3 tutkimusta kohti), joita vertailtiin joko keskenään tai ei-hoitoon. Keskimääräinen intervention kesto oli 9 viikkoa.

Aerobinen harjoittelu ilmeisesti lisää lievän toimintakyvyn haitan omaavien, itsenäisesti kävelevien (EDSS ≤ 6,5) MS-kuntoutujien hapenottokykyä (esim. Mossert ja Kesselring 2002 «Mostert S, Kesselring J. Effects of a short-term e...»3: harjoitteluryhmässä H maksimaalinen hapenottokyky koheni verrokkiryhmään V nähden: V02 at the aerobic threshold (AT) H +12 %, V -4 %, p < 0,05; maximum work rate at H +30 %, V +7 %, p < 0,05). Lisäksi se ilmeisesti vähentää heidän kokemaansa uupumusta ja saattaa lievittää heidän toiminnanrajoituksiaan (esim. Romberg et al. 2004 «Romberg A, Virtanen A, Ruutiainen J ym. Effects of...»4 ja 2005 «Romberg A, Virtanen A, Ruutiainen J. Long-term exe...»5: harjoitteluryhmässä H toimintakyky (Multiple Sclerosis Functional Composite) koheni verrokkiryhmään V nähden, p < 0,001, H +0,114 (effect size 0,16), V -0,128 (effect size -1,18); 7,62 m kävelynopeus (s): p < 0,04, H -0,44 (effect size 0,50). V -0,25 (effect size 0,19); 500 m kävelynopeus (min): p < 0,008, H -0,33 (effect size 0,26), V -0,02 (effect size 0,02).

Järjestelmällisen katsauksen johtopäätös oli, että MS-kuntoutujat sietävät hyvin fyysisen suorituskyvyn harjoittelua, terapeuttinen harjoittelu verrattuna ei-hoitoon ilmeisesti parantaa aerobista kuntoa ja lihasvoimaa, fyysisen suorituskyvyn harjoittelu ilmeisesti parantaa elämänlaatua erityisesti silloin, kun harjoittelun kesto on yli 90 minuuttia viikossa verrattuna lyhyempään harjoittelun kestoon ja aerobisesta harjoittelusta ja lihasvoimaharjoittelusta näyttäisi olevan hyötyä MS-kuntoutujan toimintakyvylle, mutta tutkimusten huono laatu ja vähäinen määrä vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu on arvioitu AMSTAR-kriteerein.

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Dettmers C, Sulzmann M, Ruchay-Plössl A ym. Endura...»6 oli mukana subjektiivista uupumusta raportoineita MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) hoitoryhmä A: n = 15/15, EDSS 2,6 ± 1,2, verrokkiryhmä B: n = 15/15, EDSS 2,8 ± 0,7). Tutkimuksessa verrattiin 3 viikon laitoskuntoutusjakson aikana kestävyysharjoittelua (liikunta) (ryhmä A) muuhun harjoitteluun (lihasvenyttely, koordinaatio- ja tasapainoharjoittelu) (ryhmä B). Muun laitoskuntoutusohjelman lisäksi hoitoryhmät harjoittelivat 3 viikon ajan 3 kertaa viikossa 45 minuuttia kerrallaan.

Ryhmän A maksimaalinen yhtäjaksoinen kävelymatka parani 1 043 + 568 metristä 650 + 474 metrillä ja kävelyaika 11 minuutilla, ja ryhmän B 1 163 + 750 metristä 96 + 70 metrillä ja kävelyaika 1 minuutilla. Erot ryhmien välillä olivat kestävyysharjoitteluryhmän A eduksi (p < 0,001).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Sosnoff J, Motl RW, Snook EM ym. Effect of a 4-wee...»7 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) hoitoryhmä A: n = 12/12, EDSS 3,5 ± 1,7, verrokkiryhmä B: n = 10/10, EDSS 3,0 ± 2,0). Tutkimuksessa verrattiin ilman vastusta tehtyä polkupyöräergometriharjoittelua ei-harjoitteluun. Hoitoryhmä A harjoitteli 4 viikon ajan 3 kertaa viikossa 30 minuuttia.

Ryhmien välillä ei loppumittauksessa todettu eroja spastisuudessa objektiivisesti (H-refleksi, Modified Ashwoth Scale). Subjektiivisesti (Multiple Sclerosis Spasticity Scale) hoitoryhmässä A kuitenkin tapahtui kohenemista (Condition x time interaction, F(3,60) = 2,87, p = 0,04) välittömästi harjoittelun loputtua (d = -0,25) sekä 1 (d = -0,31) ja 4 viikkoa (d = -0,32) harjoittelun jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Collett J, Dawes H, Meaney A ym. Exercise for mult...»8 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (hoitoryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 20/20, Barthelin indeksi (BI) 18, 13–20, B: n = 21/18, BI 19, 15–20, C: n = 20/17, BI 18, 15–20). Tutkimuksessa verrattiin keskenään harjoittelua (A) polkupyöräergometrilla jatkuvana (20 minuuttia 45 % maksimaalisesta voimasta), (B) katkotettuna (20 minuuttia 90 % maksimaalisesta voimasta vuoroin 30 sekuntia päällä, 30 sekuntia poissa päältä) ja (C) yhdistettynä (10 minuuttia 90 % maksimaalisesta voimasta katkotettuna, 10 minuuttia 45 % maksimaalisesta voimasta jatkuvana). Hoitoryhmät harjoittelivat 12 viikon ajan 2 kertaa viikossa 20 minuuttia.

Kaikilla hoitoryhmillä 2 minuutin kävelymatka parani 6 viikon kuluttua tehdyssä mittauksessa (6,96 + 2,56 m, 95 % luottamusväli 1,81–12,10, effect size 0,25, p < 0,01). Tulos pysyi muuttumattomana 12 ja 24 viikon mittauksissa. Hoitoryhmien välillä ei ollut eroja.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa (cross-over) vaihtovuorotutkimuksessa «Sabapathy NM, Minahan CL, Turner GT ym. Comparing ...»9 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä liikuntahaitta (ryhmä n alussa/lopussa = 21/16). Tutkimuksessa verrattiin kestävyys- ja voimaharjoittelua. Hoitoryhmä harjoitteli satunnaistetusti 8 viikon ajan 2 kertaa viikossa joko kestävyys- tai voimaharjoittelua. Harjoittelujaksojen välillä oli 8 viikon washout-jakso.

Molemmissa ryhmissä 6 minuutin kävelymatka (p < 0,01) ja suoritukset tasapainotesteissä (p < 0,01) kohenivat ja uupumus väheni (p < 0,05). Ryhmien kesken ei todettu tuloksissa eroja.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Geddes EL, Costello E, Raivel K ym. The effects of...»10 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) hoitoryhmä A: n = 10/8, EDSS ≤ 6,0, verrokkiryhmä B: n = 5/4, EDSS ≤ 6,0). Tutkimuksessa verrattiin kotona suoritettua kävelyohjelmaa ei-hoitoon. Hoitoryhmä teki kävelyharjoituksia 12 viikon ajan 3 kertaa viikossa 30 minuuttia kerralla sykkeeseen perustuvan ohjelman mukaisesti.

Tuloksissa muun muassa Fatigue Severity Scale (FSS), 6 minuutin kävelymatka, Physiological Cost Index (PCI), Rating of Perceived Exertion (RPE), The Heart Rated Reserve (HRR) ei ollut eroja hoito- ja verrokkiryhmien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tanskalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Skjerbæk AG, Næsby M, Lützen K ym. Endurance train...»11 oli mukana yli 18-vuotiaita stabiilissa vaiheessa olevia progressiivista MS-tautia sairastavia, joilla oli huomattava liikunnallinen haitta (EDSS 6,5–8,0). Ryhmäkoko oli (n alussa/1 kk kohdalla) A: 6/5, B: 5/5. Tutkimuksessa selvitettiin aerobisen harjoittelun soveltuvuutta vaikeavammaiselle MS-tautia sairastavalle ja verrattiin aerobisen harjoittelun ja ei-harjoittelun vaikutusta aerobiseen kapasiteettiin. Molemmat ryhmät osallistuivat 4 viikon moniammatilliselle laitoskuntoutusjaksolle. Maksimaalinen hapenottokyky VO2peak arvioitiin jakson alussa ja sen päättyessä asteittaisella rasituskokeella yläraajaergometrilla. A-ryhmä harjoitteli yläraajaergometrilla 10 kertaa 4 viikon aikana syketavoitteena 65–75 % maksimaalisesta VO2peak:sta. B-ryhmä ei tehnyt ergometriharjoituksia. Ryhmien eroja alkutilanteessa tausta- tai tulosmuuttujien suhteen ei kuvattu. Yksi A-ryhmään kuulunut keskeytti harjoitteluun liittymättömästä syystä. Tulokset raportoitiin 10/11 kuntoutujasta.

A-ryhmässä harjoittelulla ei havaittu haittavaikutuksia ja ryhmään kuuluneet suorittivat 9,3 + 0,8 suunnitellusta 10 harjoituksesta. Ergometriharjoituksissa syke oli 93,9 + 9,3/min eli keskimäärin 91,6 + 6,8 % maksimaalisesta syketaajuudesta ennen harjoittelun alkamista. VO2peak parani 5/6:lla A-ryhmässä, mutta ei kenelläkään B-ryhmässä, ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä (time*group interaction, p < 0,06).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Saksalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Briken S, Gold SM, Patra S ym. Effects of exercise...»12 oli mukana stabiilissa vaiheessa olevia progressiivista MS-tautia sairastavia, joilla oli kohtalainen liikunnallinen haitta (EDSS 4,0–6,0). Ryhmäkoko oli (n alussa/1 kk kohdalla) A: 12/10, B 12/11, C 12/11, D: 11/10. Tutkimuksessa verrattiin 3 erilaisen aerobisen harjoittelun ja ei-harjoittelun vaikutusta aerobiseen kapasiteettiin. Maksimaalinen hapenottokyky VO2peak arvioitiin jakson alussa ja sen päättyessä asteittaisella rasituskokeella kuntopyöräergometrilla. A-ryhmä harjoitteli yläraajaergometrilla, B-ryhmä soutulaitteella ja C-ryhmä polkupyöräergometrilla 8–10 viikon ajan 2–3 kertaa viikossa alkuun 15 minuuttia ja vähitellen 45 minuuttia kerralla. Harjoitteluvastus määriteltiin yksilöllisesti polkupyöräergometrilla arvioidun VO2peak:n perusteella ja vastusta lisättiin kasvavasti harjoitusjakson aikana. D-ryhmä toimi verrokkina (ei harjoittelua). Ryhmien eroja alkutilanteessa tausta- tai tulosmuuttujien suhteen ei kuvattu. Keskeyttäneitä oli 10,6 %. Ryhmien välillä ei ollut eroa keskeyttäneiden määrässä. Harjoittelukertoja oli keskimäärin 22.

Ensisijainen tulosmuuttuja oli maksimaalinen hapenottokyky VO2peak, joka parani vain ryhmässä C (polkupyöräergometri). Toissijaisia muuttujia oli 13, esimerkiksi kävelymatka, neuropsykologisia testejä, mieliala ja uupumus, joissa havaitut muutokset edellyttävät laajempia lisätutkimuksia.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Irlantilaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Garrett M, Hogan N, Larkin A ym. Exercise in the c...»13 oli mukana yli 18-vuotiaita stabiilissa vaiheessa olevia MS-tautia sairastavia, jotka kykenivät kävelemään ilman apuvälineitä tai yhden tukikepin tuella. Ryhmäkoko oli (n viikko 1/viikko 12) A: 80/63, B 77/63, C 86/67, D: 71/49. Tutkimuksessa verrattiin 3 erilaisen ryhmämuotoisen harjoittelun ja ei-harjoittelun vaikutusta sairauden fyysisten ja psyykkisten ilmentymien vaikutuksiin. Ryhmiin A, B ja C kuuluvat harjoittelivat 8 hengen ryhmissä 60 minuuttia viikossa 10 viikkoa (viikot 2–11). Ryhmään D (verrokit) kuuluvia pyydettiin, että he eivät muuttaisi fyysisen harjoittelun tottumuksiaan viikkojen 2–10 aikana. A-ryhmä osallistui fysioterapeutin vetämiin kuntopiiriharjoituksiin, ja lisäksi ryhmään kuuluvia kehotettiin harrastamaan aerobista liikuntaa 2 kertaa viikossa 30 minuuttia 65 %:lla maksimisykkeestä. B-ryhmä osallistui liikunnanohjaajan vetämiin harjoituksiin, jotka olivat aerobisia harjoituksia (2/8), vastusharjoituksia (1/8) tai niiden yhdelmiä (5/8). C-ryhmä teki joogaharjoituksia. Päämuuttuja oli Multiple Sclerosis Impact Scale-29:n fyysinen osio. MSIS-29 on itsearviointilomake MS-potilaille sairauden fyysisten (20 kysymystä) ja psyykkisten (9 kysymystä) ilmentymien vaikutusten arvioimiseen. Pienempi luku viittaa vähäisempiin sairauden haittavaikutuksiin. Ryhmät eivät eronneet toisistaan tausta- tai tulosmuuttujien osalta. Analyysiin otettiin 242/315 (77 %) henkilöä. Ryhmien jäsenet osallistuivat harjoituksiin seuraavasti (keskiarvoja): A 8,1, B 7,3, C 7,8 kunkin ryhmän yhteensä 10 kerrasta.

Päämuuttujan osalta toistomittausten varianssianalyysissa todettiin aikavaikutus (f = 18,39, p < 0,001), mutta ei eroa ryhmien (time x group) välillä (f = 2,48, p = 0,061). Post hoc -analyysissa tulokset viikolla 12 olivat kaikilla harjoitteluryhmillä paremmat kuin viikolla 1 (A 33,0 vs. 26,2, p < 0,01; B 35,2 vs. 29,5, p < 0,01, C 33,4 vs. 29,4, p = 0,03) mutta ei verrokkiryhmällä D (29,6 vs. 29,9, p0,888).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Turkkilaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Tarakci E, Yeldan I, Huseyinsinoglu BE ym. Group e...»14 oli mukana stabiilissa vaiheessa olevia MS-tautia sairastavia, joilla oli kohtalainen tai keskivaikea liikuntahaitta (EDSS 2,0–6,5). Ryhmäkoko oli (n viikko 1/viikko 12) A: 55/51, B 55/48. Tutkimuksessa verrattiin ryhmämuotoisen fysioterapia harjoittelun ja ei-harjoittelun vaikutusta tasapainoon ja kävelyyn. Ryhmään A kuuluvat harjoittelivat 6–7 hengen ryhmissä 60 minuuttia 3 kertaa viikossa 12 viikkoa (yhteensä 36 harjoituskertaa). Harjoitteluun sisältyi funktionaalisia suorituksia, lihasvoimaa ja tasapainoa kehittäviä harjoituksia. Ryhmä B ei harjoitellut. Molempiin ryhmiin kuuluvia pyydettiin, että he eivät muuten muuttaisi fyysisen harjoittelun tottumuksiaan. Päämuuttujia olivat Bergin tasapainotesti (BBT), 10 metrin kävelyaika (10MWT) ja 10 portaan nousutesti (10 SCT). Ryhmät eivät eronneet toisistaan tausta- tai tulosmuuttujien osalta. Analyysiin (t-testit ryhmien välillä) otettiin 99/110 (90 %) henkilöä.

Kaikissa päämuuttujissa tapahtui kohenemista (BBB 37,68 vs. 42,01, p = 0,001; 10MWT 17,97 vs. 15,24, p < 0,001; 10SCT 12,00 vs. 9,53, p < 0,001). A-ryhmä erosi B-ryhmästä, jossa muutoksia ei tapahtunut (BBB p = 0,003, 10MWT p < 0,001, 10SCT p < 0,001). Muutoksen suuruus oli BBB r = 0,64, 10MWT r = 0,98, 10SCT r = 0,77), jossa > 0,50 merkitsee suurta muutosta.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yleinen kommentti: Yleistettävyys vaikeavammaisiin MS-kuntoutujiin jää epäselväksi, koska vain 1 tutkimuksessa oli mukana vaikeamman toimintakykyhaitan omaavia (EDSS ≥ 6,0). Samoin epäselväksi jää lyhytkestoisten harjoittelujaksojen vaikutuksen pitempiaikainen kesto.

Kirjallisuutta

  1. Platta ME, Ensari I, Motl RW ym. Effect of Exercise Training on Fitness in Multiple Sclerosis: A Meta-Analysis. Arch Phys Med Rehabil 2016;97:1564-1572 «PMID: 26896750»PubMed
  2. Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-Rämö I (toim.) Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Helsinki: Kela, 2011. ISBN 978-951-669-849-9 (nid.), 978-951-669-850-5 (pdf) «https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/24581/Hyvan;jsessionid=0D858379FB18ADA0AA8C3429E40B3336?sequence=148»1
  3. Mostert S, Kesselring J. Effects of a short-term exercise training program on aerobic fitness, fatigue, health perception and activity level of subjects with multiple sclerosis. Mult Scler 2002;8:161-8 «PMID: 11990874»PubMed
  4. Romberg A, Virtanen A, Ruutiainen J ym. Effects of a 6-month exercise program on patients with multiple sclerosis: a randomized study. Neurology 2004;63:2034-8 «PMID: 15596746»PubMed
  5. Romberg A, Virtanen A, Ruutiainen J. Long-term exercise improves functional impairment but not quality of life in multiple sclerosis. J Neurol 2005;252:839-45 «PMID: 15765197»PubMed
  6. Dettmers C, Sulzmann M, Ruchay-Plössl A ym. Endurance exercise improves walking distance in MS patients with fatigue. Acta Neurol Scand 2009;120:251-7 «PMID: 19178385»PubMed
  7. Sosnoff J, Motl RW, Snook EM ym. Effect of a 4-week period of unloaded leg cycling exercise on spasticity in multiple sclerosis. NeuroRehabilitation 2009;24:327-31 «PMID: 19597270»PubMed
  8. Collett J, Dawes H, Meaney A ym. Exercise for multiple sclerosis: a single-blind randomized trial comparing three exercise intensities. Mult Scler 2011;17:594-603 «PMID: 21247971»PubMed
  9. Sabapathy NM, Minahan CL, Turner GT ym. Comparing endurance- and resistance-exercise training in people with multiple sclerosis: a randomized pilot study. Clin Rehabil 2011;25:14-24 «PMID: 20713434»PubMed
  10. Geddes EL, Costello E, Raivel K ym. The effects of a twelve-week home walking program on cardiovascular parameters and fatigue perception of individuals with multiple sclerosis: a pilot study. Cardiopulm Phys Ther J 2009;20:5-12 «PMID: 20467528»PubMed
  11. Skjerbæk AG, Næsby M, Lützen K ym. Endurance training is feasible in severely disabled patients with progressive multiple sclerosis. Mult Scler 2014;20:627-30 «PMID: 24057428»PubMed
  12. Briken S, Gold SM, Patra S ym. Effects of exercise on fitness and cognition in progressive MS: a randomized, controlled pilot trial. Mult Scler 2014;20:382-90 «PMID: 24158978»PubMed
  13. Garrett M, Hogan N, Larkin A ym. Exercise in the community for people with minimal gait impairment due to MS: an assessor-blind randomized controlled trial. Mult Scler 2013;19:782-9 «PMID: 23128667»PubMed
  14. Tarakci E, Yeldan I, Huseyinsinoglu BE ym. Group exercise training for balance, functional status, spasticity, fatigue and quality of life in multiple sclerosis: a randomized controlled trial. Clin Rehabil 2013;27:813-22 «PMID: 23543341»PubMed