Tutkimuksessa «Paassilta M, Salmivesi S, Mäki T ym. Children who ...»1 selvitettiin maitosiedätyksen desensitisaatiotulosta 3, 4 ja 5 vuotta maito-OIT:n jälkeen kyselyn avulla ja 7 vuoden jälkeen puhelinkyselyllä. Alkuperäisessä OIT:ssä 28 lapsesta 26 läpäisi 6 kuukauden maitoannoksen nostovaiheen ja 25 (89,3 %) käytti maitoa säännöllisesti 1 vuoden ja 24 (85,7 %) 3 vuoden kohdalla.
Tutkimus selvitti maidon käyttöä ja oireita 7 vuotta OIT:sta. 7 vuoden kohdalla oli 24 lapsesta tietoja käytettävissä, ja 14 (58,3 %) käytti maitoa (> 2 dl) tai maitotuotteita > 6,5 g vuorokaudessa 7 vuoden ajan. Heistä 3 (21,4 %) raportoi saavansa edelleen oireita maidosta. Jäljelle jääneistä 10 lapsesta oli oireiden vuoksi 8 (33,3 %) keskeyttänyt hoidon ja 2 käytti pienempiä määriä maitoa.
Tutkimuksessa «Keet CA, Frischmeyer-Guerrerio PA, Thyagarajan A y...»2 tutkittiin maito-OIT:n ja kielenalussiedätyksen (SLIT) turvallisuutta ja tehoa. Lapset satunnaistettiin saamaan yksinomaan SLIT-hoitoa tai SLIT, jota seurasi OIT-hoito. Lapset otettiin tutkimukseen kaksoissokon maitoaltistuksen jälkeen, ja heille aloitettiin SLIT:n nostovaihe, jonka jälkeen SLIT-ryhmä jatkoi 7 mg:n päivittäisellä annoksella (SLIT) tai aloitti OIT:n noston 1 g:aan (OITB-ryhmä) tai 2 g:aan (OITA-ryhmä) maitoproteiinia. Kaikki altistettiin 8 g:lle maitoproteiinia 12 ja 60 viikon ylläpitoannoksen jälkeen. Mikäli he läpäisivät 60 viikon altistuksen, lopetettiin maidon antaminen, ja uudet altistukset toteutettiin 1 ja 6 viikon kuluttua. 30 iältään 6–17-vuotiasta lasta lähti mukaan tutkimukseen.
Hoidon jälkeen 1/10 SLIT-, 6/10 SLIT/OITB-ryhmässä ja 8/10 OITA-ryhmästä läpäisi 8 g:n altistuksen, p = 0,002 SLIT vs. OIT. Välttämisvaiheen jälkeen 6/15 (40 %) (3 (50 %) OITA- ja 3 (37,5 %) OITB-ryhmissä) alkoi oireilla uudelleen, 2 heistä jo 1 viikon kuluttua. Haittavaikutuksia oli sekä kielenalus- että OIT-ryhmissä, mutta yleisreaktiot olivat yleisempiä OIT-ryhmissä.
OIT oli tehokkaampi desensitisaation aikaansaamisessa kuin SLIT, mutta OIT-ryhmässä ilmeni enemmän systeemisiä haittavaikutuksia, ja desensitisaatio hävisi osalla jo 1 viikossa uuden välttämisjakson aikana. Desensitisaatio saavutettiin10–80 %:ssa. Ei toleranssia, sillä 50 % menetti desensitisaation, osa jo 1 viikon kuluessa.
Tutkijat analysoivat 2 kohortin seurantadataa «Keet CA, Seopaul S, Knorr S ym. Long-term follow-u...»3. Toinen tutkimus oli kaksoissokkoutettu oraalinen maidon immunoterapiatutkimus (OIT), yhteensä 20 lasta. Toinen tutkimus oli 30 lapsen avoin siedätystyö maidolle OIT tai sublinguaalisesti. Sen jälkeen molemmat ryhmät jatkoivat säännöllistä maidon käyttöä. Keskimäärin 4,5 vuoden kohdalla suoritettiin kontrollikysely ja käynti osalle lapsista. Molemmista tutkimuksista 16 lasta osallistui seurantakäynnille, jolloin ryhmät jaettiin lapsiin, jotka käyttivät vähintään 1 maitoannoksen päivittäin ilman muuta kuin suun/kurkun kutinaa ja niihin, jotka käyttivät vähemmän maitoa tai oireilivat. 16 tutkittavaa kummastakin kohortista ja niiden lopputulema olivat samat ja ne yhdistettiin. 22 % rajoitti maidon käyttöä oireiden vuoksi, lisäksi 25 % fyysisen rasituksen ja 6 % sairauden takia. Osa lapsista, joilla välialtistus maidolle sujui ilman oireita, alkoi oireilla myöhemmin ja rajoittaa maidon käyttöään. Osalla lapsista raportoitiin lapsilla olevan merkittäviä oireita, mutta niitä ei oltu raportoitu tutkijoille. 1 lapsi tarvitsi adrenaliinihoitoa ainakin 2 kertaa kuukaudessa maidon aiheuttamiin reaktioihin.
Tutkijat identifioivat useita tekijöitä, jotka ennustivat pitkäaikaisennustetta: lähtötilanteen IgE:n maidolle, suolisto- ja alempien hengitysteiden oireet siedätyksen aikana, oirekynnys ylläpitovaiheessa 3 kuukauden kohdalla ja suositeltu maidon ylläpitoannos. Toistuvia haittavaikutuksia ilmeni ryhmässä > 1 annos/pv 20 %:lla ja ryhmässä, joka käytti < 1 annoksen/pv tai vähän kypsennettyä maitoa 67 %:lla. Muita kuin suun/kurkun oireita ilmeni 10 %:lla ja 44 %:lla kyseisissä ryhmissä. 4/9 lasta (40 %), jotka käyttivät maitoa vähintään 1 annoksen/pv, olivat saanut vähintään 1 anafylaktisen reaktion.
Tutkijat päättelevät, että tulokset ovat huolestuttavia maidon yleisyydestä lasten ravitsemuksessa ja peräänkuuluttavat laajempia ja laadukkaita tutkimuksia maitosiedätyksen pitkäaikaisennusteesta. He painottavat, että maitosiedätys ei ole valmis kliiniseen käyttöön.
Tutkimuksessa «Kauppila TK, Paassilta M, Kukkonen AK ym. Outcome ...»4 selvitettiin maidon sietokykyä jatkuvalla maidon käytöllä (desensitisaatio). Yli 5-vuotiaat lapset, joilla avoin maitoaltistus oli positiivinen ja spesifi maito-IgE oli koholla, osallistuivat maitosiedätykseen, jossa maitoa annettiin nousevin annoksin 2 dl:aan saakka. Lapset kävivät kontrollissa välittömästi nostovaiheen jälkeen, 1 vuosi myöhemmin ja poikittais-seurantakäynnillä vuosina 2016–2017. Potilaat ryhmiteltiin alkuvaiheen maito-IgE:n tason ja seurantakäynnin maidon käytön määrän mukaan. Suuren annoksen ryhmän lapset käyttivät päivittäin maitoa 2 dl tai enemmän ja hoidon epäonnistumisen ryhmä alle 2 dl tai olivat maidon välttämisruokavaliolla.
244/296 (83 %) lapsista osallistui pitkäaikaisseurantakäynnille keskimäärin 6,5 vuotta siedätyshoidon jälkeen. Näistä lapsista 136/244 (56%) käyttivät päivittäin maitoa 2 dl tai enemmän. Lähtötilanteen maito-IgE:n taso ennusti parhaiten maidon käytön onnistumista pitkäaikaisesti (p < 0,001). Haittavaikutukset olivat ylläpitovaiheessa yleisiä. Korkean annoksen ryhmässä niitä esiintyi 59 %:lla ja matalan annoksen/epäonnistuneessa ryhmässä 89 %:lla. Anafylaksiaa esiintyi 6,9 % ja 14 %:lla lapsista. Hengitystieoireet nostovaiheen jälkeen ennustivat parhaiten hoidon epäonnistumista (OR 3,5, 95 % luottamusväli 1,5–8,1, p = 0,003) ja anafylaksiaa (OR 14,3, 95 % luottamusväli 1,8–11,4, p = 0,01).
Desensitisaatio onnistuu tutkimuksen mukaan 56 %:lla 5–11-vuotiaista lapsista – parhaiten lapsilla, joilla oli matala lähtötilanteen maito-IgE. Haittavaikutuksia esiintyi runsaasti vielä 6,5 vuoden seurannan jälkeen.