Sveitsiläisessä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Gysin-Maillart A, Schwab S, Soravia L ym. A Novel ...»1 ajanjaksolla 6/2009–12/2012 Bernin yliopistosairaalan psykiatrian klinikan 291 itsemurhaa yrittänyttä potilasta pyydettiin mukaan hoitotutkimukseen. Heistä 98 potilasta ei täyttänyt tutkimuksen sisäänottokriteereitä ja 73 potilasta kieltäytyi. Tutkimuksen voima oli laskettu, ja alkuperäinen 80 potilaan otos nostettiin 120 potilaaseen tarkastetun voimalaskelman perusteella. Ennen interventiota itsetuhoisuutta arvioitiin Suicide Status Form (SSF-III) -lomakkeella. Mukaan otettiin myös korkean suisidiriskin potilaita, 50 % oli aiempia itsemurhayrityksiä. Tutkimuksen poissulkukriteereitä olivat toistuva itsensä vahingoittaminen ilman kuoleman intentiota, merkittävä kognitiivinen tasonlasku ja psykoottinen häiriö, puutteellinen saksankielen taito ja asuminen sairaalan potilaaksiottoalueen ulkopuolella.
Yhteensä 120 potilasta satunnaistettiin ensiavussa tapahtuneen psykiatrikonsultaation jälkeen tavanomaisen hoitoon tai tavanomaisen hoitoon, johon liitettiin käsikirjan mukainen strukturoitu Attempted Suicide Short Intervention Program (ASSIP, josta Suomessa käytetään myös lyhennystä lyhytinterventio itsemurhaa yrittäneille, LINITY) lyhytinterventioryhmiin. Osallistujista 54 (45 %) oli miehiä, keski-ikä 40 vuotta, SD = 14 ja 66 (55 %) naisia, keski-ikä 36 vuotta, SD = 14. 63 % oli mielialahäiriö (ICD-10:n F3-alkuinen koodi), 44 % ahdistuneisuus- tai stressitekijöihin liittyvä häiriö (ICD-10:n F4-alkuinen koodi) ja 25 % päihdeongelma (ICD-10:n F1-alkuinen koodi). ASSIP-interventio sisälsi 3 kestoltaan 60–90 minuutin kasvokkaista tapaamista, tarvittaessa 4. tapaamisen ja 24 kuukautta jatkuneen yksilöllisen kirjekontaktin alussa 3 ja myöhemmin 6 kuukauden välein. Tapaamisten sisältö määriteltiin yksityiskohtaisesti ASSIP-käsikirjassa. Kontrolliryhmä haastateltiin kertaalleen, ja heillä itsetuhoriskiä arvioitiin SSF-III-lomakkeella, joka palaute toimitettiin hoitavalle taholle. Tavanomainen hoito sisälsi osasto-, päiväosasto tai avohoidon, ja osa potilaista kotiutui seuranta-aikana. Interventio- 38 (63 %) ja kontrolliryhmässä 32 (53 %) sai psykotrooppista lääkehoitoa alkuhaastattelun aikaan.
Intervention vaikutuksia seurattiin 6 kuukauden välein täytetyin kyselylomakkein, jotka sisälsivät Penn Helping Alliance -kyselyn, jolla arvioitiin terapeuttista allianssia, Beckin suisidiajatuskyselyn ja Beckin depressio-oirekyselyn. Päätulosmuuttuja oli toistuvat itsemurhayritykset 24 kuukauden seurannassa. Interventioryhmästä jäi pois 1 vuoden aikana 3 (5 %) ja 2 vuoden aikana 4 potilasta (7 %), ja tavallisen hoidon ryhmästä 13 potilasta 1 vuoden sekä 2 vuoden kohdalla (22 %). Poisjäämisen syitä olivat mm. terapeutin vaihdos ja kontrolliryhmässä "liian vähän hyötyä". «Gysin-Maillart A, Schwab S, Soravia L ym. A Novel ...»1 ei kuvaa heidän diagnoosejaan.
Tulokset arvioitiin intention-to-treat-periaatteella. ASSIP-interventioryhmässä oli 24 kuukauden seurannassa 5 uutta suisidiyritystä 5 henkilöllä ja tavallisen hoidon ryhmässä 41 uutta suisidiyritystä 16 henkilöllä. Ryhmien välillä ero HR 0,17 (95 % luottamusväli 0,07–0,46) viitaten siihen, että ASSIP-ryhmällä oli 83 % vähentynyt itsemurhayrityksen uusiutumisriski 24 kuukauden aikana kontrolliryhmään verrattuna (Wald χ2 1 = 13,1, 95 % luottamusväli 12,4–13,7, p < 0,001). Seuranta-aikana molemmissa ryhmissä oli 1 itsemurhakuolema ja tavallisen hoidon ryhmässä lisäksi 3 kuolemantapausta muista syistä. Interventioryhmästä 4 (7 %) ja kontrolliryhmästä 13 (22 %) oli jäänyt pois seurannasta 24 kuukauden kohdalla, ero oli 24 kuukauden kohdalla tilastollisesti merkitsevä. Terapeuttinen allianssi assosioitui käänteisesti Beckin suisidiajatuskyselyyn interventioryhmässä 12 ja 24 kuukauden seurannassa.
Persoonallisuushäiriödiagnoosi liittyi korkeampaan itsemurhayrityksen uusiutumisriskiin. Sekundaarisia tulosmuuttujia olivat itsemurha-ajatukset, terveyspalvelujen käyttö ja depressio. Itsemurha-ajatukset ja depressio-oireet vähenivät ajan kuluessa, eikä ryhmien välillä ollut tilastollista eroa 24 kuukauden kohdalla. Myöskään terveyspalvelujen käytössä ryhmät eivät tilastollisesti eronneet 24 kuukauden kohdalla.
Suomessa on meneillään menetelmää koskeva tutkimus «Isometsä E, Valkonen J, Ruishalme O ym. A randomiz...»2 (Internet «http://www.isrctn.com/ISRCTN13464512?q=&filters=recruitmentCountry:Finland&sort=&offset=1&totalResults=181&page=1&pageSize=10&searchType=basic-search»1) alkuperäistutkimusta «Gysin-Maillart A, Schwab S, Soravia L ym. A Novel ...»1 suuremmalla aineistolla. Ensimmäisen vuoden jälkeen väliraportissa LINITY- ja tavanomaisen kriisituen ryhmissä ei ole raportoitu tilastollista eroa uusien itsemurhayritysten määrissä (LINITY/ASSIP 15/67 (22 %) vs. tavanomainen kriisituki 13/54 (24 %)), mutta kaksivuotinen RCT-tutkimus «Isometsä E, Valkonen J, Ruishalme O ym. A randomiz...»2 on tätä näytönastekatsausta kirjoitettaessa kesken.