Takaisin

WHO:n lyhyt interventio ja kontakti (brief intervention and contact, BIC) itsemurhia vähentävänä interventiona

Näytönastekatsaukset
Pekka Jylhä
7.1.2020

Näytön aste: B

WHO:n BIC-intervention (brief intervention and contact) toteutus on ilmeisesti lupaava itsemurhia vähentävä interventio.

Meta-analyysi «Riblet NBV, Shiner B, Young-Xu Y ym. Strategies to...»1 satunnaistetuista kontrolloiduista interventiotutkimuksista itsemurhan ehkäisemiseksi. Tietokantahaku tietokannoista EMBASE, Medline, CINAHL, Cochrane Library ja PsycInfo 31.12.2015. Sisäänottokriteereinä satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT) tai yhdistetty tulos useasta RCT:stä englannin kielellä, osallistujat 18-vuotiaita tai vanhempia ja joko primaarina tai sekundaarisena päätetapahtumana itsemurhakuolema. Jos itsemurhakuolema oli sekundaarisena päätetapahtumana, vaadittiin että tutkimuksen primaaritavoitteeseen kuului itsemurha-ajattelun tai käyttäytymisen ehkäiseminen. Mukaan otettiin myös tutkimukset, joissa ei tapahtunut yhtään itsemurhaa. Yhdistettyyn RCT-analyysiin sisällytettiin myös yhdistetyt analyysit, joissa pyrittiin löytämään itsemurhat lääketutkimuksissa (esim. FDA:n yhteenvetotaulukot hyväksytyistä raporteista). Haku tuotti yhteensä 11 866 asiakirjaa, joista duplikaattien poiston jälkeen jäi 8 647. Edelleen, kun oli poistettu meneillään olevat tutkimukset ja abstraktin tutkimisen jälkeen soveltumattomat, jäi jäljelle 351 tutkimusta, joista pyydettiin koko artikkeli. Sisäänottokriteerit täyttyivät 97:ssä tutkimuksessa, joista 78 sisällytettiin kvantitatiiviseen synteesiin.

Tutkimuksista yli 50 % oli julkaistu viimeisten 10 vuoden aikana. Suurimmassa osassa tutkimuksista tutkittavilla oli joku itsemurhan riskitekijä, johon interventio oli kohdistettu. Muutamassa tutkimuksessa intervention kohderyhmä oli yleisväestö tai perusterveydenhuollon ryhmä. Useissa tutkimuksissa oli melko pieni otoskoko, suuri kato seurannassa ja/tai kesto oli lyhyt. Kaikissa tutkimuksissa ei pystytty luotettavasti identifioimaan tapahtuneita itsemurhia. Heterogeenisyyttä tutkimuksissa oli vähän (Q = 7,17, p = 0,05, I2 = 48 %).

29 RCT:tä (n = 22 135) raportoi yhdistelmän psykososiaalisista interventioista (complex psychosocial intervention). Seuranta-ajan mediaani näissä oli 6–35 kuukautta. 3 tutkimuksessa WHO:n lyhyt interventiosta ja kontaktista (brief intervention and contact, BIC) matalan- ja keskimmäisen tuloryhmän maista 3/1 041 potilaasta interventioryhmässä ja 24/987 potilaasta kontrolliryhmässä kuoli itsemurhaan, ero oli tilastollisesti merkittävä (OR = 0,20, 95 % luottamusväli 0,09–0,42, p < 0,0001; IRR:ää ei voitu laskea). Interventioon kuului koulutuksellinen tapaamiskerta itsemurhan ehkäisystä ja sitä seuranneet säännölliset puhelin tai kasvokkain tapahtuneet tapaamiset 18 kuukauden ajan (tapaamisia oli yleensä 9: viikoilla 1, 2, 4, 7 ja 11 sekä 4, 6, 12 ja 18 kuukauden kuluttua; kesto noin 5 minuuttia/kerta). Mikään muu yhdistelmä psykososiaalisista interventioista ei vähentänyt itsemurhan riskiä.

24 RCT:tä (n = 3056) raportoi psykoterapioista. 6 tutkimuksessa 3/514 potilasta kognitiivis-behavioraalisen terapian (KBT) interventioryhmästä ja 10/526 potilasta kontrolliryhmästä teki itsemurhan, ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (OR = 0,34, 95 % luottamusväli 0,12–1,03, p = 0,06; IRR = 0,30, 95 % luottamusväli 0,08–1,11, p = 0,007). Myöskään ei-KBT-terapioista ei ollut näyttöä itsemurhien vähentäjänä.

14 RCT:tä (n = 2443) raportoi lääkehoidoista. Kun oli vakioitu satunnaisvaikutus ja seurannan pituus, ei lääkehoidolla todettu olevan vaikutusta itsemurhariskin vähentäjänä (OR = 0,21, 95 % luottamusväli 0,05–0,86; IRR = 0,10, 95 % luottamusväli 0,00–32,27). 6 tutkimuksessa litiumin vaikutuksesta itsemurhariskin vähentämisessä 1/313 potilasta interventioryhmässä ja 6/306 potilasta kontrolliryhmässä kuoli itsemurhaan (OR = 0,23, 95 % luottamusväli 0,05–1,02, p = 0,05; IRR 0,14, 95 % luottamusväli 0,00–9,41, p > 0,1). Sensitiivisyysanalyysissa, sen jälkeen kun oli poistettu tutkimus, jossa oli useita metodologisia ongelmia, ero litiumin ja kontrolliryhmän välillä tuli tilastollisesti merkitseväksi (OR = 0,13, 95 % luottamusväli 0,03–0,66, p = 0,01). Lumekontrolloituja tutkimuksia klotsapiinista ei ollut. 6 tutkimuksessa arvioitiin lääkehoitoa yhdistettyjen analyysien avulla (pooled analyses), joissa n = 23 016, tilastollisesti merkitsevää eroa interventio- ja kontrolliryhmien välillä itsemurhariskin vähenemisessä ei ollut (IRR = 1,15, 95 % luottamusväli 0,56–2,39, p > 0,10).

2 tutkimuksessa (n = 432) arvioitiin osittaista sairaalahoitoa. Eroa itsemurhariskin vähenemisessä osittaisen sairaalahoidon ja kontrolliryhmän välillä ei ollut (OR = 0,36, 95 % luottamusväli 0,07–1,86, p > 0,01). Samoin 2 tutkimuksessa (n = 92) arvioitiin sähköhoitoa. Eroa itsemurhariskin vähenemisessä sähköhoidon ja kontrolliryhmän välillä ei ollut (OR = 0,14, 95 % luottamusväli 0,00–6,82, p > 0,01).

Lopputulemana todetaan, että WHO BIC näyttäisi olevan lupaava itsemurhia vähentävä interventio.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: Kohtalainen

Kommentti: Useimmissa litiumtutkimuksissa oli pieni potilasmäärä (n < 85) ja potilailla oli joko uni- tai bipolaarimasennus. Useimmat KBT-tutkimukset olivat lyhyitä (mediaani 10,5 kuukautta). Itsemurha päätetapahtumana on harvinainen, ja sen luotettava arvioiminen eri maissa saattaa olla haastavaa. WHO:n BIC-intervention osalta RCT-tutkimus toteutettiin Brasiliassa, Intiassa, Sri Lankassa, Iranissa ja Kiinassa, joissa tavanomainen hoito itsemurhayrityksen jälkeen voi erota korkean tulotason maista. Lisätietoa, ks. «https://www.who.int/bulletin/volumes/86/9/07-046995/en/»1

Kirjallisuutta

  1. Riblet NBV, Shiner B, Young-Xu Y ym. Strategies to prevent death by suicide: meta-analysis of randomised controlled trials. Br J Psychiatry 2017;210:396-402 «PMID: 28428338»PubMed