Takaisin

Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian (KAT) vaikuttavuus itsetuhoisuuden hoidossa niillä nuorilla, joilla on epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä

Näytönastekatsaukset
Virve Kekkonen ja Mauri Marttunen
7.1.2020

Näytön aste: C

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT) saattaa lievittää itsetuhoisuutta ja muita psyykkisiä oireita nuorilla, joilla on epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä.

Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Chanen AM, Jackson HJ, McCutcheon LK ym. Early int...»1 verrattiin kognitiivis-analyyttisen terapian (KAT) ja manualisoidun hyvän kliinisen hoidon (Good Clinical Care, GCC) vaikuttavuutta nuorten epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa 2 vuoden seurannassa.

Tutkittavat (N = 78) olivat iältään 15–18-vuotiaita epävakaan persoonallisuushäiriön varhaiseen hoitoon erikoistuneelta hoitoklinikalta. Mukaan ottamisen kriteereitä olivat sujuva englannin kielen taito ja vähintään 2 epävakaan persoonallisuushäiriön (BPD) diagnoosikriteeriä. Lisäksi edellytettiin, että tutkittavat olivat lapsuudessa täyttäneet vähintään 1 seuraavista kriteereistä: jokin persoonallisuushäiriön oire, jokin käytöshäiriön (disruptive behavior) oire, alhainen sosio-ekonominen asema, masennusoireita, kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin kokemus. Poissulkukriteereitä olivat oppimisvaikeus, somaattiseen syyhyn liittyvä psyykkinen häiriö, laaja-alainen kehityksellinen häiriö, muu vakava ensisijaista hoitoa vaativa psykiatrinen sairaus tai yli 9 tapaamisen psykiatrinen hoito viimeisen vuoden aikana.

KAT on aikarajattu, manualisoitu 24 käyntiä sisältävä yksilöhoitomenetelmä. Standardoitu hyvä kliininen hoito (GCC) on manualisoitu ongelmanratkaisutaitoihin perustuva hoitomenetelmä, joka kehitettiin tätä tutkimusta varten. Molempiin hoitomenetelmiin yhdistettiin tavanomaisia liitännäishoidon keinoja, kuten lääkärin käynnit, lääkehoito, kriisiryhmä.

Tutkittavat satunnaistettiin lohkomenetelmällä KAT-ryhmään (N = 41) ja GCC-ryhmään (N = 37). Arvioijat eivät tienneet tutkittavien interventioryhmää tai henkilötietoja. Sokkouttamista testattiin kysymällä tutkimusassistentilta tutkittavien interventioryhmää ilman etukäteisvaroitusta. Arvausten tilastollinen testaus osoitti sokkoutuksen onnistuneen.

Primaarisia vastemuuttujia olivat psykopatologia, parasuisidaalinen käyttäytyminen (itsemurhayritykset ja ilman itsemurhatarkoitusta tapahtuva itsensä vahingoittaminen (NSSI)) ja yleinen toimintakyky. Tutkittavat arvioitiin 4 suunnitellussa aikapisteessä: hoidon alku (N = 78), 6 kuukautta (N = 70), 12 kuukautta (N = 70) ja 24 kuukautta (N = 68) hoidon alkamisesta. Arviointi toteutui vähintään kolmessa neljästä aikapisteestä 92 %:lla tutkittavista.

Alkuarvion diagnostiset haastattelut toteutettiin puolistrukturoiduilla menetelmillä (SCID-I, K-SADS-PL ja SCID-II). Vastemuuttujiksi valittiin psyykkisten oireiden määrä (SCID-II, YSR, YASR), parasuisidaalinen käyttäytyminen (itsemurhayritykset, ilman itsemurhatarkoitusta tapahtuva itsensä vahingoittaminen) (puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, jolla ei erikseen nimeä tutkimuksessa) ja yleinen toimintakyky (SOFAS). Vastetta mitattiin 6, 12 ja 24 kuukauden kuluttua hoidon alkamisesta. Keskimäärin 13 KAT-hoitokertaa ja 11 GCC-hoitokertaa toteutuivat.

2 vuoden seurannassa "parasuisidaalinen käyttäytyminen" väheni huomattavasti molemmissa hoitoryhmissä (KAT OR = 0,32, GCC OR = 0,08). Parasuisidaalisuutta esiintyi kuukausittain 20 %:lla KAT-ryhmässä ja 33 %:lla GCC-ryhmässä. Vastaavat osuudet olivat viikoittain 6 vs. 0 %, päivittäin 6 vs. 0 %. KAT-ryhmässä 69 %:lla ja GCC-ryhmässä 67 %:lla ei ilmennyt lainkaan itsetuhoisuutta seurannan päättyessä.

2 vuoden seurannassa parasuisidaalisuuden COR (Conditional OR) KAT vs. GCC oli 1,19 (95 % luottamusväli 0,27–0,524) eikä muutos ollut tilastollisesti merkitsevä ryhmien välillä.

KAT-ryhmässä voinnin koheneminen oli nopeampaa vertailuryhmään nähden internalisoivien oireiden (Partial standardized effects, PSE -0,50, 95 % luottamusväli 0,50 – -0,04), eksternalisoivien oireiden (PSE -0,29, 95 % luottamusväli 0,67 – -0,10) osalta. Pieni, mutta merkittävin ero KAT- ja GCC-hoidon välillä oli eksternalisoivien oireiden osalta (PSE -0,32, 95 % luottamusväli -0,66–0,02) viitaten KAT-hoidon parempaan tehoon. Epävakaan persoonallisuushäiriön piirteiden osalta ryhmien välistä tilastollista eroa ei ollut.

Tutkijat arvioivat varhaisen epävakaan persoonallisuushäiriön tai sen piirteiden varhaisen hoidon vaikuttavaksi. Aiempia KAT-menetelmätutkimuksia tälle potilasryhmälle oli tehty vain aikuisilla. Aineisto oli pieni hoitovasteen arvioimiseksi. Lisäksi samat terapeutit toteuttivat tutkimuksessa molempia hoitomenetelmiä, mikä lienee virhelähde. Satunnaistaminen toteutettiin ennen alkuarvioita, joten tiettyyn hoitoryhmään ohjautuminen saattoi vaikuttaa esimerkiksi joidenkin tutkittavien tutkimuksesta pois jäämiseen. Tutkittavat saivat rahallisen palkkion kolmesta ensimmäisestä ja viimeisestä arviointikäynnistä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: Tutkimus lienee sovellettavissa suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään.
  • Kommentti: Yksittäisessä RCT-tutkimuksessa KAT vähensi vertailuhoitoa nopeammin tutkittavien psyykkistä oireilua, mutta itsetuhoisuuden osalta hoitovasteessa ei ollut ryhmien välistä eroa.

Tämä tutkimus sisältyi Ougrinin ym. «Ougrin D, Tranah T, Stahl D ym. Therapeutic interv...»2 meta-analyysiin (ks. näytönastekatsaus Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvat hoitomenetelmät nuorten itsetuhoisuuden hoidossa «Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvat hoitomenetelmät ovat ilmeisesti tehokkaita nuorten itsetuhoajatusten ja ilman itsemurhatarkoitusta tapahtuvan itsensä vahingoittamisen hoidossa.»B). Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian (KAT) vaikuttavuus nuorten itsetuhoisuuteen verrattuna kontrolliryhmään oli seuraava: risk difference -0,02, 95 % luottamusväli -0,24–0,20 «Chanen AM, Jackson HJ, McCutcheon LK ym. Early int...»1.

Tutkimuksen laatu: kelvollinen

Sovellettavuus: Tutkimus lienee sovellettavissa suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään.

Kirjallisuutta

  1. Chanen AM, Jackson HJ, McCutcheon LK ym. Early intervention for adolescents with borderline personality disorder using cognitive analytic therapy: randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2008;193:477-84 «PMID: 19043151»PubMed
  2. Ougrin D, Tranah T, Stahl D ym. Therapeutic interventions for suicide attempts and self-harm in adolescents: systematic review and meta-analysis. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2015;54:97-107.e2 «PMID: 25617250»PubMed