Takaisin

Itsemurhayritykseen soveltuvien lääkkeiden saatavuuden rajoittaminen

Näytönastekatsaukset
Kristian Wahlbeck
7.1.2020

Näytön aste: C

Hoitosuositusten mukainen lääkemääräyskäytäntö ja läpipainopakkausten suosiminen saattavat ehkäistä itsemurhayrityksiä ja itsemurhia.

Yhdysvaltalainen tutkimus «Brennan PL, Del Re AC, Henderson PT ym. Healthcare...»1 arvioi vuonna 2010 julkaistun opiaattilääkkeitä koskevan kivunhoitosuosituksen vaikutuksia. Veteraanien terveydenhuollon kaikissa pisteissä (141 terveydenhuollon yksikköä, 484 241 opiaateilla hoidettua potilasta, joiden keski-ikä oli 60,2 vuotta) implementoitiin hoitosuositusta opiaattilääkityksestä. Implementaatioasteen mittarina käytettiin opiaattien virtsaseulonnan käyttöä seuranta-aikana 2010–2013. Tutkimuksen tulosmittareina käytettiin itsemurhien ja lääkeyliannostusten esiintyvyyttä opiaattilääkemääräyksen saaneiden potilaiden joukossa. Niiden esiintyvyys seurantavuonna 2013 oli noin 2 %.

Tässä havainnoivassa klusteroidussa kohorttitutkimuksessa onnistuneen implementaation yhteys itsemurhiin analysoitiin pitkittäisen lineaarisen sekamallin avulla.

Lääkehoitosuosituksen korkeampi implementaatioaste oli yhteydessä matalampaan itsemurha- ja yliannostusriskiin vuonna 2013 opiaatteja saaneiden potilaiden keskuudessa.

Tilastollinen yhteys säilyi, vaikka yksiköt vakioitiin potilaiden iän, sukupuolen, siviilisäädyn ja yhteissairastavuuden suhteen (vakioitu OR 0,992; luottamusvälien prosenttia ei ole kerrottu, luottamusväli 0,988–0,995). Kirjoittajien mukaan tulos antaa viitteitä siitä, että lääkäreiden sitoutuminen opiaattilääkityksen hoitosuositukseen lisää potilasturvallisuutta.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: Tutkimus osoittaa, että lääkemääräämiskäytäntöjen muutoksella saattaa olla yhteys itsemurhien esiintymiseen. Tuloksissa ei ole eritelty itsemurhia ja yliannostuksia, kuten ei myöskään itsemurhayrityksiä ja toteutuneita itsemurhia, joten suora yhteys itsemurhakuolleisuuteen ei raportista selviä. Sovellettavuutta heikentää potilasjoukon vinoutunut sukupuolijakauma; 93 % oli miehiä. Toisaalta myös Suomessa opioidit ovat merkittävä ryhmä intoksikaatioiden aiheuttajana.
  • Kommentti: Tutkimustyyppi ja analyysi sisältävät riskin, että kaikkia sekoittavia tekijöitä ei ole pystytty huomioimaan. On mahdollista, että hoitoyksiköissä on ollut muitakin tulokseen vaikuttavia tekijöitä kuin hoitosuosituksen implementaatioaste.

Brittiläiseen havainnoivaan poikkileikkaustutkimukseen «Hawton K, Ware C, Mistry H ym. Paracetamol self-po...»2 sisällytettiin 80 parasetamolia yliannostanutta henkilöä (66 % naisia). Tutkijoiden arvion mukaan 40 % tutkituista oli korkeat pisteet Suicidal Intent Scale -asteikolla ja aikomus kuolla. 41 % yliannostuksista oli impulsiivisia, alle tunnissa syntyneitä suunnitelmia. Purkista lääkkeitä ottaneilla (46 %) annos oli suurempi kuin läpipainopakkauksesta parasetamolia ottaneilla (60 %): vetosuhde 3,0; 95 % luottamusväli 1,12–9,95, P = 0,028).

Kirjoittajien mukaan pienemmän tablettimäärän pakkauksiin ja läpipainopakkauksiin siirtymällä voidaan vähentää vakavia parasetamolimyrkytyksiä.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: Brittiläisen tutkimuksen tulokset ovat hyvin sovellettavissa suomalaiseen ympäristöön ja mahdollisesti myös muihin lääketyyppeihin kuin parasetamoliin. Myös Suomessa parasetamolia on reseptimyynnissä 100 kpl purkeissa.
  • Kommentti: Tutkimus antaa viitteitä siitä, että pakkauksella voi olla vaikutusta lääkkeen määrään tahallisissa yliannostuksissa. Tutkimuksen laatu on kuitenkin heikko johtuen sen takautuvasta luonteesta, joka saattaa aiheuttaa muistiharhaa.

Kirjallisuutta

  1. Brennan PL, Del Re AC, Henderson PT ym. Healthcare system-wide implementation of opioid-safety guideline recommendations: the case of urine drug screening and opioid-patient suicide- and overdose-related events in the Veterans Health Administration. Transl Behav Med 2016;6:605-12 «PMID: 27384953»PubMed
  2. Hawton K, Ware C, Mistry H ym. Paracetamol self-poisoning. Characteristics, prevention and harm reduction. Br J Psychiatry 1996;168:43-8 «PMID: 8770427»PubMed