JAMAssa julkaistussa tutkimuksessa «Murphy PB, Rehal S, Arbane G ym. Effect of Home No...»1 Murphy ym. satunnaistivat asidoottisesta hyperkapnisesta hengitysvajauksesta selvinneet keuhkoahtaumatautipotilaat (n = 116) saamaan joko kotihappihoitoa 1 l virtauksella tai kotihappihoitoa ja noninvasiivista ventilaatiota (IPAP 24 cmH2O, EPAP 4 cmH2O) happilisän lisäksi. Seuranta-aika oli 12 kuukautta. Potilaiden sekuntikapasiteetti oli 0,6 l ja hiilidioksidiosapaine 59 mmHg (keskiarvo). Päätetapahtuma oli kuolema tai uudelleen sairaalaan joutuminen.
NIV + happihoito -ryhmän potilaiden aika päätetapahtumaan oli 4,3 kuukautta ja happihoitoryhmän 1,4 kuukautta, (adjusted hazard ratio 0,49; 95 % luottamusväli 0,31–0,77; P = 0,002). Päätetapahtuma saavutettiin 64 % NIV + O2 -ryhmässä ja 80,4 % O2-ryhmässä, riskin alenema oli 17 %.
Tuoreessa meta-analyysissä Liao ym. «Liao H, Pei W, Li H ym. Efficacy of long-term noni...»2 identifioivat 7 tutkimusta, joissa happihoitoa verrattiin happihoidon lisäksi annettuun yölliseen kaksoispaineventilaatioon (NPPV). Tutkimuksissa oli yhteensä 810 potilasta.
Hiilidioksidiosapaine laski merkitsevästi potilailla, jotka saivat pitkäaikaista NPPV-hoitoa (weighted mean difference (WMD) -3,73; 95 % luottamusväli -5,83 – -1,64, P = 0,0005). Kuolleisuudessa, happiosapaineessa, pahenemisvaiheiden tiheydessä, keuhkofunktiossa, hengityslihastoiminnassa ja suorituskyvyssä ei havaittu eroa. Alaryhmäanalyysissä havaittiin, että elossasäilyminen oli parempi potilailla, joilla hoidon tavoitteena oli vähentää merkittävästi hyperkapniaa (WMD 0,35; 95 % luottamusväli 0,19–0,64, P = 0,0006).